Miksi en toivu

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Vastaa Viestiin
Phlox
Viestit: 4
Liittynyt: 28 Tammi 2021, 19:07

Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja Phlox »

On jo vuosia kun suhde narsistin kanssa viimein loppui. Nyt ei ole ollut vaaraa enää aikoihin.
Mutta, miksi aivoni aina vaan jauhaa, miksi en pitänyt puoliani. Tavallaan olen tajunnut ettei sitä sielutonta paskiaista olisikaan voinut muuttaa. Mutta miksi en itse osannut pitää puoliani.
Miksi piti aina reagoida. Raivostuttavaa kun sitä ei voi jälkeenpäin korjata.
Ainoa elämä menee kovaa vauhtia hukkaan. Miksi en pääse eteenpäin.
Laventeli
Viestit: 34
Liittynyt: 10 Loka 2020, 10:20

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja Laventeli »

Mulla sama olo, että toipuminen on liian hidasta. Välillä menee jo paremmin ja jopa nautin olostani, mutta sitten iskee kamala itseinho, jopa viha itseä kohtaan, että liian kauan katseli sitä pelleilyä, tunne ettei ole tyyliin yhtään mitään ilman häntä, epäusko kaikesta koetusta ja ettei mikään siitä tunteiden palosta ollut aitoa jne. Se joku osa minussa on rikottu enkä luota enää ihmisiin, en itseeni enkä elämääni. Just näinä hyvin tummina päivinä. En enää miestä itseään kaipaa enkä ikinä, siis en ikinä, suhteeseen palaisi, mutta henkisesti olen edelleen heikoilla. En tiedä mikä tässä auttaisi. Ehkä terapia. Paljon olen kyllä lukenut ja se on osaltaan tuonut helpotusta ja ymmärrystä. Kukaan ulkopuolinen ei oikein voi ymmärtää tällaista, en itsekään aiemmin ymmärtänyt koko narsismia oikein.
Phlox
Viestit: 4
Liittynyt: 28 Tammi 2021, 19:07

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja Phlox »

Ja paskinta on asiaa ymmärtämättömien neuvot, että ymmärrätkö että "uhriutumalla" teet vaan itselle pahaa enemmän. Toki siihen voi vaikuttaa että ulkopuolisille esittää pärjäävänsä, mutta sisimmässä olen aivan turta.
Että on se luuseri, joka ei selvinnyt.
UUsielämäodottaa
Viestit: 2
Liittynyt: 29 Tammi 2021, 21:10

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja UUsielämäodottaa »

Tunnistan niin tuon tunteen. Noin vuosi sitten läksin yli 30v kestäneestä suhteesta. Olen kärvistellyt asian kanssa. Perjantaina oli sitten palaveri osituksesta ja taas sain tuntea, kuinka jäin alakynteen. Onneksi tänään ystäväni mies, lakimies sanoi; älä allekirjoita mitään ennekuin minä olen ne läpi katsonut. Hieman toi helpotusta....
Netta
Viestit: 5
Liittynyt: 21 Tammi 2021, 18:53

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja Netta »

Varmaan siksi, että eläminen narsistin kanssa on romuttanut omanarvontunnon ja itsevarmuuden? Täytyy rakentaa itsensä uudelleen.

Totuus on niin tuskallinen, että mieli kelaa ja kelaa kaikkia tapahtumia uudestaan ja uudestaan etsien mitä tahansa merkkejä siitä, että olisin käsittänyt väärin ja että olin N:lle tärkeä kuten hän oli minulle.

Samalla tavoin kuin se pahoinpitelyjen jälkeen pyrki etsimään selityksiä N:n käytökselle, jotta pystyisi antamaan anteeksi. Ja koska totuus sattui liikaa. Oli paljon helpompaa uskoa N:n selitykset hänen pahasta olostaan ja siitä, kuinka minä sen ajattelemattomuuttani aiheutin, kuin hyväksyä se tosiasia, että N ei koskaan välittänyt minusta ja pahoinpiteli koska halusi pahoinpidellä.
rikkimennyt
Viestit: 44
Liittynyt: 24 Huhti 2019, 20:45

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja rikkimennyt »

Siis ymmärrän tätä niin hyvin. Mullakin erosta on jo useampi vuosi aikaa, mutta silti kärsin edelleen.Teen kaikkeni, etten katkeroidu ja pidän itsestäni huolta ja silti sitä loputonta kelaa ei saa millään poikki siitä, että miksi näin kävi, miksi mun pitikin tutustua tähän mieheen, miten asiat ois jos sitä kaikkea ei olisi tapahtunut jne. En enää syyllistä itseäni niin paljon, mutta edelleen vähintäänkin häpeän koko suhdetta. Tuntuu vaikealta asialta hyväksyä se osaksi elämää. Usein ehkä ahdistavinta on kuitenkin ollut se, kun muistaa sen, kun luuli, että mä rakastan häntä ja hän minua. Vaikka todellisuus osoitti, ettei se mitään rakkautta ollut. Varmaan kuten edellinenkin sanoo, niin etsi mieluummin muita syitä, eikä halunnut hyväksyä todellisuutta. Mä varmaan uskottelin et se oli rakkautta, jotta mun mieli olisi kestänyt sen helpommin.
PerheellinenM
Viestit: 99
Liittynyt: 14 Heinä 2019, 20:57

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja PerheellinenM »

Phlox kirjoitti: 30 Tammi 2021, 03:46 On jo vuosia kun suhde narsistin kanssa viimein loppui. Nyt ei ole ollut vaaraa enää aikoihin.
Mutta, miksi aivoni aina vaan jauhaa, miksi en pitänyt puoliani. Tavallaan olen tajunnut ettei sitä sielutonta paskiaista olisikaan voinut muuttaa. Mutta miksi en itse osannut pitää puoliani.
Miksi piti aina reagoida. Raivostuttavaa kun sitä ei voi jälkeenpäin korjata.
Ainoa elämä menee kovaa vauhtia hukkaan. Miksi en pääse eteenpäin.
Kyllähä tosta jää syvät jäljet. Itsekin tässä aika tuoreesti eronnut tästä pskasta ja kyllä se vaan saa välillä vallan se viha ja vtutus. Kun ei vaan voi käsittää miten käsittämättömiä juttuja nää ihmiset voi tehdä. Ja se vtutttaa vielä enemmän, ettet saa sitä ikinä seinää vasten korvaamaan ees vaan taloudellisesti aiheuttamansa tuhon. Et saa ja se vaan taaskin kävelee pois vailla vastuuta ja pääsee ku koira veräjästä. Vielä perään syyttää siitä, että minä erosin ja tuhosn perheeni. Se ottaa koville. Oikeudenmukaisuuden puute. Kun et vaan yksinkertaisesti saa sitä vastuuseen siitä. Ja jos saat, se on pitkä ja kallis prosessi, josse ei oikeestaan ole järkeä sitten sen kulujen suhteen. Vaikka sinä sen haluisit tehdä, sinulla ei ole siihen varaa.

Kyllä tää toipuminen varmasti vie mullakin vuosia. Auttas nyt vaan kovasti kun tää eräs lähtis tästä talosta pois ja muuttais pois putkirempan alta jo pikkuhiljaa. Jo sen auton näkeminen pihassa aiheuttaa tätä toipumisen viivästystä. Uuden asunnon hankintakin on käynyt mielessä, mutta nyt en voi tehdä sille asialle mitään. On pakko odottaa ainakin vuosi putkirempan takia ja niin ees päin. Narssismista ei toivu helposti, jostain lukenut ja diakoniltakin kuullut, että 4 vuotta se saattaa ottaa että saa sen pahan ihon alta pois. Ettei se enää ole pinnnalla, se viha ja epäuskosuuden tunne siitä, että voiko tää olla mahollista ees.

Edes vähän lohtua itselleni tuo se, että todennkäköisesti ja uskon, että jonkinlainen palaute tästä on tulossa exälle. Kun vihdoinkin ulkpuoliset ihmiset ovat nähneet mitä tässä on tapahtunut. Toivon, että hän saa niin sanotusti pienen palautteen toiminnastaan niin itsensä kuin isänsä suhteen. Mutta eiä tämä oikeudenmukaista ole..Ja lastenedunvalvojalla varmasti tulee vähän myös sanomista..... Kerron joskus kun jaksan että mitä vielä, juuri kun luulit selviäväsi erosta suht ehjänä, saat niskaan läjän lantaa ja taas kerran............nää ihmiset kävelee pois vailla vastuuta. Etenkin tämä eräs.

Kaikille voimia.
Siivillä
Viestit: 14
Liittynyt: 04 Tammi 2021, 21:49
Paikkakunta: Vantaa

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja Siivillä »

Erostani on yli 20 vuotta. Olin sen viisi vuotta yksin. Kipuilin ja itkin. Nuolin omia haavojani samalla kun kuulin M muuttaneen uuden naisen ja sen lapsien kanssa yhteen. Olin niin vihainen, että miten joku voi jatkaa elämäänsä noin vaan vailla miettimättä mikä meni vikaan. Minä sain tehdä surutyötä hänenkin edestä. Toinen elää rakkauden kukkuloilla kuukauden kuluttua. Minä olin se, joka lähdin. Pää ei enää kestänyt sitä kiusaamista ja sadismia. Siihen aikaan ei ollut vielä tällaista palstaa narsismista. Eksyin tukinetin sivuille ja muistan kun joku Malla kirjoitti suhteestaan ja siinä oli ihan samat tunnusmerkit. Tästä lähti minulla ymmärtäminen käyntiin. Ymmärsin millaisen pedon kynsissä olin ollut. Vertaistuki ja lukeminen auttoi pääsemään yli. Eipä M jaksanut pitää uutta naistaan kovin ruusuilla kun 5kk minun lähdöstä hän hakkasi naisen päätä seinään. Olisin halunnut soittaa naiselle ja kertoa miehen pimeästä puolesta, mutta muistin miten mies mustamaalasi exiään. Siihen on hyvä mennä mukaan. Toiseksi uusi nainen oli ns. toinen nainen, kolmas pyörä meidän suhteen aikana.
Kyllä siitä pääsee yli. Pitää olla itselleen armollinen. Osata antaa itse anteeksi itselleen. Tällä tarkoitan sitä, että antaa anteeksi sen että on antanut kohdella itseään kynnysmattona useita vuosia. Se aika on heitetty hukkaan. Toipumisvaihekin on hukkaan heitettyä aikaa, mutta siinä ajassa elää toivo paremmasta. Voimia kaikille.
PerheellinenM
Viestit: 99
Liittynyt: 14 Heinä 2019, 20:57

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja PerheellinenM »

Niin ja oikestaan se, että miten tämä voi olla mahdollista minulle tapatuvaksi. Itselläni kunnon kusetus takana tässä ja todella häikäilemätön kylmä tietoinen taloudellinen hyväksikäyttö henkisen kiusaamisen optiolla, jonka rouva salli 100%:sesti. Kyllä se jättää jäljet. Ne kysymykset kun et saa vastausta ja ketään et saa vastuuseen. Rahoja et nää koskaan. Ja sitten nää ihmiset vielä kävelee siitä todella pois. Se on vaan niin julmaa. Itse tässä herännny näitä miettimään tän viimisen 3 viikon aikana kun tässä on taas tapahtunut asioita, joita ei pitäs olla mahdollisuus tapahtua, mutta laki on laki.
Libero67
Viestit: 12
Liittynyt: 13 Helmi 2021, 21:13

Re: Miksi en toivu

Viesti Kirjoittaja Libero67 »

Tää toipuminen on pitkä prosessi. Itsellä 2 vuotta erosta ja tuntuu että matka on vasta alussa. En onneksi ole ajatellut vuoteen itseltäni hengen riistämistä, jotain kai sekin on jo plussaa. Nykyinen miesystäväni tukee minua ja kertoo jatkuvasti, että toipuminen voi viedä vuosia vielä eteenpäin, mutta kyllä sinne päästään. Tässähän on vain ongelma että koen, että toipumisen tulee tapahtua tässä ja nyt heti. Exäni teki nämä perusjutut jo uudestaan, äkkiä uuteen suhteeseen ja 1kk sisällä erosta Uusi nainen asui jo hänen luonaan, no vuoden sisällä lapsi, avioliitto ja omistusasunto. Hienoa kun on nopeata toimintaan, vieläkun antaisi minun olla. Perustelee että lasten takia täytyy olla yhteyksissä, mikä onkin täysin ymmärrettävää. Ovatko nekin lapsiin liittyviä asioita, mihin aikaan menen töihin? , miksi olen sairaslomalla? Miksi en vastaa puhelimeen 24/7h? Myönnän että en muista jokaista hetkeä 11 vuoden ajalta, hienoa että Herra muistaa kaikki ja paljon kaivaa menneisyydestä asioita vääristelemällä niitä. Miksi olin eron jälkeen 6kk "tiellä tietämättömillä" , enkä kuulemma puoleen vuoteen vastannut puhelimeen ja hylkäsin?! Lapseni. Todellisuushan on aivan muuta. Olin heikoimmillani ja aivan rikki kun, N. vaati minua allekirjoittamaan lapun, jossa saa lapset itselleen, koska en ole kykenevä hoitamaan lapsiani, syyksi tähän oli se että kaverini olisi ottanut lapset yhdeksi yöksi yökylään!. Hän haki heidät pois sieltä, jonka jälkeen tämä "kykenemättömyys" oli aina syynä etten voi pitää lapsia ja tulee usein vieläkin esille hänen puheissaan. Välillä tuntuu että henkilö on jäänyt menneisyyden vangiksi ja kääntää kaikkia asioita minua vastaan. Nykyään siis lapsilla yhteishuoltajuus, mutta välillä tulee vieläkin viestiä, että kyllä hän voi joustaa ja ottaa lapset kokonaan itselleen, jos olen kykenemätön! Tämä on välillä niin turhauttavaa ja varmasti tulee jatkumaan kunnes lapset ovat 18 ellei sen jälkeenkin. Huomaan paljon kuinka minut on leimattu "hulluksi ja kykenemättömäksi" näin hänen naisystävä välillä kertoo että kun lapset hankkii, heistä on oltava vastuussa. Eipä tämä nainen tiedä kuinka paljon uhrauksia olen lasten eteen tehnyt ja kuka heitä ensimmäiset vuodet hoiti 24/7. Tuli elävästi mieleen aika jolloin, minulle kerrottiin hullusta ja väkivaltaisesta ex-naisesta, joka sekosi.😅 enpä ajatellut että minä olen nyt hänen silmissään sellainen.
Vastaa Viestiin