Narisistin jälkeinen viha

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Vastaa Viestiin
Tirpuli
Viestit: 1
Liittynyt: 26 Huhti 2021, 19:17

Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja Tirpuli »

Olen vastikään eronnut hyvin vahvoja narsistisia piirteitä omaavasta ihmisestä. Olen tajunnut nämä narsistiset piirteet hänessä vasta nyt eron jälkeen, koen ikään kuin näkeväni "kaiken selvästi"nyt kun olen saanut etäisyyttä häneen.

Ongelmanani on suunnaton viha tätä ihmistä kohtaan sekä todella hyväksikäytetty olotila. Pelkään "kadottavani" itseni kaiken tuon vihan alle, katkeruus on vahvasti läsnä joka päivä. Luottamus etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajiin on todella hatara kaiken kokemani jälkeen ja pelkään lähes kaikkien käyttävän minua ja kiltteyttäni vain hyväkseen. Tiedän, että katkeroitumalla ja vihaamalla satutan vain itseäni ja läheisiäni. Olen aina ollut luonteeltani luottavainen, elämänmyönteinen ja kiltti muita kohtaan, Nyt en kuitenkaan tunnista enää itseäni kaiken negatiivisuuden ja pelon alta.

Pohdinkin ovatko tällaiset tunteet normaaleja ja ohimeneviä narsistista eroamisen jälkeen? Onko siis valoa tunnelin päässä joskus odotettavissa?
riitti2017
Viestit: 19
Liittynyt: 10 Marras 2017, 13:49

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja riitti2017 »

Uskoisin, että on normaalia. Minä vihasin ja tunnen vihaa ajoittain vieläkin muutama vuosi eron jälkeen - onneksi hyvin harvoin. Silloin alkuun tultuani tietoiseksi narsismin luonteesta ja käyttäytymismalleista tuntui, että narskuja ja psykopaatteja oli elämänpiirissäni töissä ja muuallakin. Ylilyöntejä varovaisuudessa tuli. Katkaisin mm. yhteydenpidon muutamiin kokonaan sen seurauksena. Eivät varmastikaan kaikki olleet persoonallisuushäiriöisiä, vaikka niitä toksisia piirteitä heissä olikin.
Peiliin piti katsoa ja itseen mennä, myöntää oma sinisilmäisyys. Helpotti. Se vihan ja iljetyksen tunne olivat viimeinen energiavarkaus, minkä se minulle teki.
Kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Voimia ja rauhaisaa kevättä sinulle!
Lotus
Viestit: 16
Liittynyt: 14 Maalis 2021, 12:35

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja Lotus »

Mulla ihan samanlaisia tuntemuksia. Vihan tunne tulee siitä kun on tullut satutetuksi ja hyväksikäytetyksi kai se on normaali reaktio siihen. Vihaa ja inhoo niin syvästi ettei lopulta tunnu enää miltään siihen en oo vielä päässyt ettei enää tuntis näitä vihan tunteita. Kolme vuotta taittaa jo pian olla erosta. Vaikee hyväksyä ja tajuta mitä taloudellisesti teki näin jälkeen päin tajuan ja nään selvästi miten laskelmoi ja toimi että sai todellakin tyhjennettyä mun tilit. Sit kun ei ollut enää mitään ja työpaikkani meni niin kylmästi pihalle. Uusi nainen oli jo entisessä kodissani kun en ollut vielä ymmärtänyt että ero tulee. Kuulin tutuilta. Silloin mulle todellakin valkeni että tää oli tässä. Se häpäisy ja nöyryytys. Mutta näin narsisti toimii. Täysin itsekeskeinen ja oman edun tavoitelija. Vaarallinen petollinen kun sitä ei todellakaan heti tajua. Kohteli suhteen lopussa kuin paskaa ja miten toimi erotilanteessa oli jotain uskomatonta. Voimia sinulle hyvä kun kirjoittelet tänne niin se ehkä auttaa käsittelemään asiaa.
PerheellinenM
Viestit: 99
Liittynyt: 14 Heinä 2019, 20:57

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja PerheellinenM »

Tirpuli kirjoitti: 27 Huhti 2021, 16:13 Olen vastikään eronnut hyvin vahvoja narsistisia piirteitä omaavasta ihmisestä. Olen tajunnut nämä narsistiset piirteet hänessä vasta nyt eron jälkeen, koen ikään kuin näkeväni "kaiken selvästi"nyt kun olen saanut etäisyyttä häneen.

Ongelmanani on suunnaton viha tätä ihmistä kohtaan sekä todella hyväksikäytetty olotila. Pelkään "kadottavani" itseni kaiken tuon vihan alle, katkeruus on vahvasti läsnä joka päivä. Luottamus etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajiin on todella hatara kaiken kokemani jälkeen ja pelkään lähes kaikkien käyttävän minua ja kiltteyttäni vain hyväkseen. Tiedän, että katkeroitumalla ja vihaamalla satutan vain itseäni ja läheisiäni. Olen aina ollut luonteeltani luottavainen, elämänmyönteinen ja kiltti muita kohtaan, Nyt en kuitenkaan tunnista enää itseäni kaiken negatiivisuuden ja pelon alta.

Pohdinkin ovatko tällaiset tunteet normaaleja ja ohimeneviä narsistista eroamisen jälkeen? Onko siis valoa tunnelin päässä joskus odotettavissa?
Joo ihan tuttua....tuttua tuttua tekstiä ja tunteita. Itse ihan samanlainen. Kiltti ja hyvän tahtoinen ja luottavainen. Enkä osaa pitää puoliani, vaikka sisin sanoo, että nyt menee vähän väärin niin etenkin näiden kahden ihmisen kohdalla - joista olen nyt vihdoin pääsemässä lopullisesti eroon niin paljon kun sen on mahdollista - näiden kahden kohdalla ajatuskin siitä että alatkin hankalaksi heidän silmissään ja kyseenalaistat ja sanot ettei käy.... Mahdoton ajatus ja mahdoton tilanne asettua tälläsiä ihmisiä vastaan.

Ja nyt kun tästä erosta on kohta 6kk. Ositus on kesken ja se raha ja kaikki muu mahdollinen roska mitä tähän vaan voi liittää, on liitetty mukaan. Kyllähän tässä ihan suoraan on veekäyrä ihan tapissa. Satuin eilen näkemään tämän exäni isän tossa kämppäni nurkilla kävelyllä. Miten siitä voikin mennä niin punaselle. Ihme virne naamalla ja jotenkin sellanen kyräilevän näkönen aina....

Mutta uskon, että kun ottaa tarpeeksi etäisyyttä ja antaa aikaa itselleen tämänkin pystyy sulattamaan. Tämän kaiken vääryyden mitä koin liitossa taloudellisesti ja henkisesenä väkivaltana. Tämä ositussotku riidan.... ehkä joskus se vee käyrä tippuu sieltä katosta. Ehkä joskus.
On täysin normaalia vihata ja tuntea täysin nollaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat loukanneet, käyttäneet hyväksi ja vielä pääsevät kaikesta kuin koiraveräjästä. Mutta uskon, että se päivä tulee kun korttipakka kaatuu ja sitten se katuu todella kovaa ja korkealta. Heille. Ei minulle.

Voimia sulle Tirpuli ja koitetaan jaksaa. Oon aika samassa tilanteessa sun kanssa. exän isä asuu vielä samassa kerrostalokiinteistössä minun kanssani.....joka päivä nään tuon auton tossa pihalla. Joka päivä ahdistaa jo nähdä se auto. Ja toivoisi, että tuo saa joskus herneenseensä väläyksen muuttaa pois alkavan putkirempan tieltä.. Kyllä se eilinen nostatti taas sen inhon ja vihan päälle.

Ei auta luovuttaa. Sitähän he haluavat. Että luovutat ja romahdat. Ei anneta sitä nautintoa heille.
Sydänyhteys
Viestit: 7
Liittynyt: 07 Huhti 2021, 15:01

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja Sydänyhteys »

Minä en kokenut asioita pahimman kaavan mukaan koska lähdin ajoissa, mutta silti katkeruus oli aivan hirvittävää aluksi. Mietin, että jos pääsisin johonkin puhumaan, puolihuutaisin tuntikausia kaikkea sitä epäreilua, mitätöityä, sairasta ja rikottua. Minä päätin kirjoittaa ajatuksiani, en olisi pystynyt kantamaan niitä sisälläni. En kaikkea moskaa mitä mieleen tuli, mutta kaikkia sellaisia selkeitä asioita, jotka katkeruuteni halusi kirjata, kertoa. Kirjoitin niitä sivukaupalla, selkeästi. Aina kun tuli lisää mieleen, kirjoitin. Jottei kaikki pyörinyt loputtomasti, vaan pystyin myös lukemaan mitä olin kirjoittanut ja rauhoituin vähän, kun tiesin että tuossa se on ja voin vaikka puhua niistä jollekulle käyttäen kirjaa muistinani.

Sitten aloin lukemaan enemmän, olen lukenut ja kuunnellut lyhyessä ajassa monta nettisivua, äänikirjaa, videota ja nettikurssia narsismista, sen erilaisista muodoista ja läheisriippuvaisuudesta. Se osui ja upposi. Läheisriippuvainen ei ole hyvä sana, mutta ilmiötä kuvaillaan nykyään hienosti. On todella hyvä, että olemme empaattisia ja haluamme toiselle hyvää, mutta siitä tulee läheisriippuvaisuutta kun kannattelemme suhdetta/ suhteita itsemme kustannuksella. Laitamme onnemme ja huomiomme liikaa toisiin, haluamme uskoa että rakkautemme muuttaa ja parantaa toisten elämän ja haavat ja käytöksen. On ollut kipeää kuulla ja ymmärtää, ettei se ole ihanne johon pyrkiä vaan rajattomuutta ja maailmankatsomus, josta halusin tiedostamattani pitää tiukasti kiinni. Tunnistin itseni ’maailman parantajana’, ymmärsin että minulla on halua ’uskoa parhaaseen’ joka sai minut sulkemaan silmäni ja sallimaan. Ette se olekaan vain ihanne, vaan rakkaus-haava josta täytyy myös kasvaa. Minua kaikki tämä selkeytti yhtä paljon, kuin narsismi-ilmiön tunnistaminen ja vähensi katkeruutta ja toi selkeyttä.

Aina kun katkeruus hyökkää, mietin kaikkea mitä ymmärrän nyt itsestäni ja hänestä ja ymmärrän, että minun täytyy tämän kivun avulla ymmärtää elämää laajemmin ja rakentaa itseni paljon vahvemmaksi.Ei kovaksi eikä kylmäksi mutta juurevammaksi, aikuisemmaksi, vaikken olisi halunnut. Nyt se vain on niin ja se on varmasti tervettä vaikka on tosi kova paikka. Oli todella tärkeää tulla pois pelkästä uhri-roolista ja alkaa ymmärtämään miten haava minussa mahdollisti tämän, ja miten voin varmistaa, ettei niin käy enää koskaan vaan valitsen itselleni hyvää tästä eteenpäin. Tina Turnerin kirjasta lainatakseni: Muutetaan myrkky lääkkeeksi.
SirpaLeeena
Viestit: 14
Liittynyt: 16 Syys 2020, 23:34

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja SirpaLeeena »

Ihan samaa minäkin olen miettinyt. Miten päästää irti siitä vihasta ja katkeruudesta joka nakertaa ja tuntuu syövän sisältäpäin. Tappavan kaiken ilon ja saastuttavan kaiken muunkin ympärilläni olevan. En halua kaataa sitä kaikkea lokaa ystävieni päälle vaikka he kuuntelevatkin loputonta vuodatustani. En enää kehtaa kuormittaa heitä enempää...

Mutta miten siitä vihasta pääsee? Laimentaako aika? Kostoa en janoa, olen kuitenkin niin kiltti että edes elämäni tuhoajalle en halua pahaa. Ehkä universumi hoitaa tai karma kostaa...

Itseni haluan pelastaa tältä synkältä ololta, joka varmaan saisi narsistini hykertelemään onnesta mikäli hän kärsimykseni tietäisi (*katkeraa tilitystä, eikö vaan!)

Kertokaa mikä teitä on auttanut!!! Miten pystytte hyväksymään tapahtuneen? Kierin ja pyörin vihassani niin että se vie kaiken energian. Haluan päästää irti.
Laventeli
Viestit: 34
Liittynyt: 10 Loka 2020, 10:20

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja Laventeli »

Mulla ollut itseinho nyt viime päivinä ihan tajuton, kun alkanu eron jälkimainingeissa tulemaan totaalinen seinä vastaan. Ensin olin pitkään levoton/masentunut/ahdistunut ja nyt sitten fyysinen kunto alkanut pettämään. Sairaslomalla, uneton, väsynyt kuin mikä, kaikki veriarvot päin..., rytmihäiriöitä, anemia jne. Ja kun tajuan, että tämä sairas suhde on suurelta osin syypää tähän olotilaani. En käsitä että jatkoin suhdetta, vaikka se myrkytti minua ja elämääni koko ajan enemmän ja enemmän. Ei mitään myönteistä siitä jäänyt oikein mieleeni, alkurakkausshow toki oli hieno. Ja hemmetti ootan sitä hetkeä, jos/kun vielä palaudun iloiseksi, myönteiseksi, energiseksi ja hyvinvoivaksi naiseksi, joka vielä vuosi sitten olin. Nyt olen ihmisraunio ja kammottavaa edes peiliin katsoa. Ja vihaan että exä elää tyyliin parasta kevättä ikinä. Ei tajua aina miksi elämä on näin epäreilua.
Jasmiini
Viestit: 82
Liittynyt: 16 Touko 2018, 13:41

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja Jasmiini »

Normaalille ihmiselle ei vaan mene ymmärrykseen se, miten narsisti voi aiheuttaa toisellle taloudellisen ahdingon, viedä itsetunnon ja koko minuuden, ilman että tuntee siitä mitään syyllisyyttä. Viha ja itseinho on alkuun valtava, ja helpottaa vain ajan kanssa. Sen ymmärtäminen että ei tämä ole he henkilökohtaista, ainoastaan narsistin toimintatapa jota me eikä kukaan muu voi muuttaa, helpottaa vähän. Mutta ei niistä vääryyksistä mitä narsisti teki pääse yli ihan hetkessä.
Eroska
Viestit: 4
Liittynyt: 20 Kesä 2021, 11:05

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja Eroska »

Itse myös kamppailen valtavan katkeruuden kanssa. Raivostuttaa, kun tietää, että toisella ei omaatuntoa ole soimaamassa, eikä ymmärrystä (kiinnostusta) siitä miten paljon pahaa oloa aiheutti. Porskuttelee menemään ja jatkaa valheita ja manipulointiaan ilman huolen häivää.. Yritän lohduttautua sillä, että sisimmässään se ihmisraunio voi jopa huonommin kuin minä.. Ei ihminen voi kovin onnellinen olla niiden kulissien ja tunteettomuuden kanssa.
rikkimennyt
Viestit: 44
Liittynyt: 24 Huhti 2019, 20:45

Re: Narisistin jälkeinen viha

Viesti Kirjoittaja rikkimennyt »

Tuttua kyllä. Viha on ollut älytön, koska narsistisuhteessa sitä kertyi ja mitään asioita ei tietenkään käsitelty koskaan. Minun vihaa ei edes huomattu tai se sivuutettiin yhdentekevänä. Jos taas narsisti oli vihainen, niin silloin sai olla varuillaan ja häntä ei missään nimessä saanut loukata. Vaikeaahan sitä on hyväksyä, että toinen porskutti menemään tyytyväisenä kaiken aiheuttamansa paskan jälkeen. Vihasta on vaikea päästä eroon, ehkä vaikein tunnekin tässä toipumisprosessissa. Häpeä on myös siinä rinnalla vaikea tunne. Vaikea käsittää, että yksi ihminen voi todella manipuloida, kontrolloida ja pilata niin paljon elämää.Ja se syy miksi uskoi, oli omat epävarmuudet, koska olin silloin vielä nuori ja narsisti vanhempi. Jälkeen päin vaikea käsittää, miten siihen suhteeseen jäi, mutta syyt olivat kohdallani pelko, häpeä, syyllisyys ja rakkauden kaipuu. Olin nuori ja naiivi, mutta toisaalta narsistit myös hyviä manipuloimaan ja hallitsemaan omalla sekasorrollaan.
'
Lisään vielä, että toisaalta voi ajatella, ettei eteenpäin porskuttava narsisti ole mikään menetys, mutta on tietenkin surullista miten paljon tuhoa nää ihmiset saa aikaan. Usein heillä on seuraa, niin kauan kuin edes jotain viehätysvoimaa heissä riittää. Tai sitten ovat niin häikäilemättömiä että hyväksikäyttävät manipuloinnillaan vaikka ulkokuori jo rapisisi. Kuinkahan paljon yksikin narsisti saa pahaa aikaan tässä maailmassa, saatikka iso lauma narsisteja. Jotkut ihmeen kaupalla onnistuu välttää nää ihmishirviöt.

Mulla vihaan auttaa ehkä puhuminen (oon saanu ammattiapua), kirjoittaminen, musiikki (jonka kautta voi prosessoida), tieto narsismista ja se ettei ole yksin, vertaistuki, liikunta ja vihan takaa tulee välillä suru, joten itkeminen. Mutta joskus viha ryöpsähtää pintaan lähes hallitsemattomana ja ilmenee levottomuutena ja vihaisina ajatuksina, jos esim. luen juttuja narsistisesta käytöksestä tai joku tilanne tai asia triggeröi, niin huomaa, että osuu kipeesti vanhaan parantumattomaan haavaan ja taas käsitellään vihaa uudelleen. Vaikeinta mielestäni on just se, ettei siirrä uusiin suhteisiin sitä katkeruutta ja vihaa. Toisaalta omat suhteeni tuntuvat kaatuvat jo heti alkumetreillä, kun nykyään itsekin menetän mielenkiinnon ihmisiin niin nopeasti, jos näen pieniäkin merkkejä välinpitämättömästä käytöksestä tai narsistisia piirteitä. Hyväkin niin, toisaalta ehkä kertoo, että käsiteltävää on vielä ja ei varmaan vieläkään valmis uuteen suhteeseen (vuosia toipumista takana).
Vastaa Viestiin