Rikkinäiset palaset

[pikkuprinssi]

Hei,

Kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle foorumille. Olen tällä hetkellä todella hämmentynyt, en tiedä mitä ajatella. En tiedä, kuuluuko kokemukseni tänne, mutta en tiedä muutakaan paikkaa jonne purkaa ajatuksiani. Kirjoitin puolisolleni kirjeen, sen laitan tähän. Teksti on voi olla sekavaa, yritin kuvata kaiken niin johdonmukaisesti kuin mahdollista. Teksti on pitkä ja tiedän, että lukeminen voi tuntua työläältä. Minua helpottaa kuitenkin ajatus siitä, että joku voi halutessaan lukea ajatuksistani. Ehkä samaistua, ehkä ymmärtää.

***

Tiedän, että et tule koskaan lukemaan näitä sanoja. Kirjoitan nämä siksi, jotta saisin jotain selkoa sekaviin ajatuksiini. Jotta pääsisin edes hieman lähemmäksi sitä mikä on totta ja mikä ei.

Olo on tyhjä. Olen niin monta vuotta turruttanut itseni, laittanut itseni ja tunteeni sivuun. En enää osaa kaivaa itseäni takaisin. En osaa enää tuntea. En uskalla tai pysty, se on ensimmäinen asia, josta kiitän sinua. Juuri nyt kaikki on helpompi kestää niin. En pysty kuvamaan asioita johdonmukaisesti. Aikakäsitykseni suhteemme ajalta on mennyt sekaisin. Yritän siis pitää kiinni muistikuvistani ja omista kokemuksistani, toivoen niiden antavan minulle vastauksia. Kirjoitus sinulle sisältää vain pieniä osia suhteestamme. En pysty kirjoittamaan sanoiksi sitä kaikkea nöyryytystä, vihaa, pettymystä, surua, kauhua, paniikkia, ahdistusta, mutta myös sitä kaikkea rakkautta, iloa, kaipuuta ja onnea mitä sinun kanssasi olen kokenut. Se ei haittaa, saan toivottavasti tällä kirjoituksella edes hieman selkeytettyä ajatuksiani. Minä tiedän mitä minä olen kokenut, sinun kokemuksesi ei välttämättä ole sama.

Olen nuorena pitänyt kirjoittamisesta todella paljon. En ole enää vuosiin kirjoittanut sanaakaan, mutta nyt pakotan itseni pukemaan sanoiksi jotain sellaista, jota en saa puhuttua ulos.

Löysin vuosi sitten 12-vuotiaana kirjoittamani tekstin. Se sai minut hiljentymään, mutta antoi paljon vastauksia siihen, miksi olen päätynyt tähän tilanteeseen. Olen ollut pienestä lapsesta lähtien hyvin herkkä ja perheeni on ollut rikkinäinen. Kirjoitin näin:

”Minä lentelen tuulen riepoteltavana ilman määränpäätä. Joskus tipun satumaahan, paikkaan, joka on niin kaunis ja täynnä hyvää, ettei mikään paha saa siellä valtaa. Siellä on muita vaeltelevia, rikkinäisiä mutta samalla niin vahvoja ja kokonaisia. Yhdessä me olemme kaikki ehjiä, toinen toistamme varten. Olkapää, johon nojata, kun omat voimat eivät enää riitä kantamaan näitä pieniä jalkoja suuren maailman päällä. Korva, jolle puhua, kun oma sisin pakahtuu siitä kaikesta, joka mukaan on jäänyt, ja jolle puhua kaikki ilman raastavaa pelkoa yksinäisyyden kipeästä pimeydestä. Turva, joka on aina läsnä ja valmis tarttumaan kädestä kiinni aina, kun kaipuu rakkaudelle kirveltää sisintä.
Joskus se tuuli taas tulee ja nappaa minut lentoon, riepotellen läpi helvettien tuskan polttaessa jo valmiiksi rikkinäistä sydäntä. Silloin vain yksi muisto lohduttaa ja antaa voimaa, pieni kosketus täynnä niin suurta tunnetta. Pieni katse, joka kertoo sen kaiken hellyyden ja rakkauden, jota olet aina etsinyt aina eksyksiin saakka. Siksi minä olen täällä. Sinäkin etsit minua.”

Olen lapsesta lähtien kaivannut rakkautta niin paljon, että maksoin siitä lopulta kalliin hinnan. Toivon, että tulevaisuudessa osaan arvostaa tätä kaikkea.


TAPAILUVAIHE

Muistan, kun tutustuin sinuun ensimmäistä kertaa. Tulit samaan työpaikkaan, koulutin sinut työhösi. Olit silloin parisuhteessa edellisen miehesi kanssa. Noteerasin alkuun kauneutesi ja sen, miten hymysi valaisi koko toimiston. Olit iloinen ja positiivinen, ihailin sitä kaikkea sädehtivää mitä ympärillesi levitit.
Emme alkuun jutelleet juuri mitään. En muista missä vaiheessa aloimme juttelemaan, mutta sen muistan, kuinka heti ensimmäisten keskusteluidemme aikana puhuimme syvällisesti isoista aiheista. Puhuimme siitä, haluammeko lapsia tulevaisuudessa. Puhuimme siitä, minkälainen on hyvä parisuhde ja mitä asioita tulevaisuudessa haluaisimme.
Tunsin ensimmäisen kerran sinun kanssasi syvän yhteyden. Tunteen, jota en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Tunteen, jonka ohittamiseksi olisin valmis nyt tekemään mitä tahansa. Tunne oli vahvempi ja kiehtovampi kuin mikään muu tunne. Tunsin, että näit minut ja rakastin sitä tunnetta. Minä taas näin tulevan vankilani, vaikka sitä en silloin vielä tiennyt.
Janosin sitä.

Aika pian ensimmäisten keskusteluidemme jälkeen laitoin sinulle viestiä jonkin tekosyyn varjolla. Halusin kuulla sinusta, halusin olla sinun kanssasi tekemisissä. Olin koukussa. Nopeasti ensimmäisten viestien jälkeen viestittelymme muuttui seksuaaliseksi. En ollut tuntenut niin isoa kiihkoa kenenkään muun kanssa aikaisemmin. Muistan vieläkin sen rinnassa kuplivan jännityksen tunteen. Tunteen siitä, kun veri kuohui koko kropassani halusta kaikkea sinua kohtaan. Jännityksen siitä, kun kukaan ei tiennyt meistä. Halusit, että pidämme juttumme salassa muilta. Jälkeenpäin olen saanut tietää, että en ollut työpaikkamme ainoa mies, jonka kanssa viestittelit samalla tavalla. Ymmärrän nyt paremmin, miksi et halunnut muiden tietävän meistä.

Sairastin tietämättäni kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Elämäni oli ollut siihen mennessä täynnä ala- ja ylämäkiä. Tasapainoa en tuntenut kovinkaan usein. Olin täynnä iloa ja energiaa. Olet jälkeenpäin kertonut, että ihailit sitä minussa. Olin spontaani, rohkea ja ulospäinsuuntautunut heittäytyjä. Valmis tutustumaan uusiin ihmisiin ja aina valmiina ideoimaan hetken mielijohteesta uusia asioita. Minulla oli todella laaja sosiaalinen piiri, en tuntenut itseäni yksinäiseksi. Olin myös ajoittain todella epävarma ja masentunut. En silloin osannut selittää itseäni tai vahvoja kontrastieroja eri sairausjaksojen välillä. En osannut, sillä se oli minulle normaali tapa elää ja olla.

Aloitimme tapailun pian tutustumisemme jälkeen. Olin tuntenut itseni epävarmaksi sinun suhteesi. Olit kaunein nainen, jonka olen ikinä tuntenut. Tiesin, että olit tapaillut aikaisemmin paljon sellaisia miehiä, jotka ovat vielä tänäkin päivänä julkisuudessa. Tunsin riittämättömyyttä. Sinun huomiosi kuitenkin sai minut unohtamaan omat epävarmuuteni. Tunne siitä, että sinä huomasit minut ja halusit viettää aikaa kanssani, sai minut lentämään onnesta. Uskoiduin sinulle tapailumme alkuvaiheessa todella monista itselleni kipeistä ja henkilökohtaisista asioista. Asioista, joita en ollut uskaltanut kertoa vielä kenellekään muulle. Uskoiduin sinulle asioista, jotka tietämättäni vahvistivat tulevan vankilani seiniä. Annoin sinulle silloin ensimmäiset aseet itseäni vastaan. Aseet, joilla yksi kerrallaan tulisit tuhoamaan minut myöhemmin.

Olit jo tapailumme alkuvaiheessa todella mustasukkainen ja omistushaluinen. En pitänyt sitä mitenkään outona. Tuntui vain hyvältä, kun joku välitti niin paljon, että halusi minun olevan kokonaan oma. En silloin nähnyt, mitä se tulisi tarkoittamaan. En tapailumme alkuvaiheessa halunnut olla parisuhteessa kanssasi. Olit jotain niin erityistä, ensimmäinen nainen, jonka kanssa olisin ollut valmis menemään naimisiin. Sen myös kerroin sinulle. Tiedostin, että en pystyisi hallitsemaan itseäni niinä hetkinä, kun manian tai hypomanian aikana janoaisin elämää niin kiivaasti, että mikään tai kukaan ei riittäisi tyydyttämään sitä levottomuutta. En tiennyt, että tuo tunne johtui sairaudestani. Tiesin vain, että halusin suojella sinua siltä. En halunnut satuttaa tai rikkoa sinua. Myös sen kerroin sinulle tietämättä, että tulisit sillä syyllistämään minua myöhemmin päivittäin.

Näin myöhemmin ajateltuna olen luultavasti elämäsi ensimmäinen mies, joka on sanonut sinulle ei. Halusit omistaa minut niin kovin, että et hyväksynyt minun naispuolisia ystäviäni. Kun sanoin olevani väsynyt ja levon tarpeessa ehdottaessasi tapaamista, saatoit ajaa asuntoni lähelle tarkkailemaan, olenko kotona kuten olin kertonut ja olenko yksin. Sen kerroit minulle suhteemme loppuvaiheessa.
Työpaikallamme oli minulle nuoruudesta vapaa-ajalta tuttu naispuolinen kaveri. Hän oli kiinnostunut minusta, mutta minä en ollut kiinnostunut hänestä. Sinä tiesit asiasta. Yllättäen ystävystyit tämän naisen kanssa. Myöhemmin selvisi, että olit aloittanut seksisuhteen tietämättäni hänen kanssaan. En vieläkään ymmärrä täysin motiiviasi seksisuhteen aloittamiseen, mutta jälkeenpäin olen ajatellut sen liittyneen siihen, kun kerroit halunneesi opiskella minua täysin. Halusit tietää minusta kaiken, ymmärtää ja oppia tuntemaan kaiken minusta. En halunnut päästää sinua lähelleni täysin, joten löysit toisen keinon päästä lähipiiriini ja saada lisätietoja minusta. Silloin en tiennyt, että myös tuon suhteen tulisit laittamaan minun syykseni. En tiennyt, että tulisit väittämään minun rikkoneeni sinut ja saaneeni sinut tekemään asioita, joita et olisi halunnut tehdä. Vaikka en mielestäni ollut vaikuttanut tuohon asiaan millään tavalla.

Tapailumme edetessä minulla oli todella ristiriitaisia tunteita sinua kohtaan. Rakastin sinua ja sinun antamaa huomiotasi, mutta samaan aikaan pelkäsin sinua ja olin varovainen. Sinussa oli jotain, joka sai minussa heräämään sellaista varovaisuutta, jota en ollut aikaisemmin tuntenut. Minun oli vaikea ymmärtää, mitä erityistä minussa oli verrattuna niihin kaikkiin kuuluisiin ja menestyneisiin miehiin, joita olit aikaisemmin tapaillut. Ohitin ne tunteet ja annoin itseni kiintyä sinuun koko ajan enemmän. Halusin luottaa siihen, että minua rakastetaan sellaisena kuin olen. Kokonaisena. Ensimmäistä kertaa.
Suhteeseemme tuli riitoja vähitellen. Et pitänyt siitä, kun halusin nähdä sinun sijastasi muita kavereitani, tai jos halusin olla vain itsekseni. Riidoissa saatoit väittää minun olevan psykopaatti tai narsisti. En tuntenut kyseisiä käsitteitä silloin ja niitä tutkiessani tunsin vain suurta hämmennystä ja epävarmuutta. En tunnistanut itseäni niistä.

Tapailumme jatkui seuraavan parin vuoden ajan myrskyisästi. Meillä oli paljon riitoja ja yhteen paluita. Elämäni oli ollut kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi aina yhtä vuoristorataa, joten pidin myös tapailumme eri käänteitä normaaleina. Suhteemme oli minulle tuttua ja turvallista taivaan ja helvetin vaihtelua. Siinä oli hyvä olla. Sen tunsin ja osasin. Kävimme ulkomailla tapailumme aikana muutaman kerran ja reissumme olivat fantastisia. Koin ensimmäistä kertaa olevani osa jotain suurta. Koin ylpeyttä saadessani olla sinun kanssasi. Ylpeyttä siitä, että sinä sanoit rakastavasi minua ja halusit olla juuri minun kanssani.
Yövyimme aivan uskomattoman hienoissa hotelleissa. Kävimme syömässä erittäin hyvissä ravintoloissa. Meillä oli paljon intohimoa ja romantiikkaa. Juuri niitä asioita, joita olin kaivannut kipeästi elämääni.

Kaksi vuotta tapailumme alusta eräänä toukokuisena päivänä suutuit minulle. Suutuit minulle silmittömästi siitä, kun minulla oli sovittu tapaaminen naispuolisen ystäväni kanssa, ja en voinut viettää aikaa sinun kanssasi. Näin silloin ensimmäistä kertaa pilkahduksen raivostasi ja halveksunnastasi, joka oli ollut piilossa siihen asti. Suutuit niin paljon, että aloit huorittelemaan naispuolista ystävääni. Karjuit ja haukuit minua ja kaikkia ystäviäni. Karjuit, että laitan aina muut ihmiset hänen edelleen. En hyväksynyt haukkumista ja sanoin sinulle, että voimme jatkaa keskustelua heti, kun pyydät anteeksi hirveitä sanojasi. Siihen et suostunut, joten sanoin olevan parempi, jos pitäisimme hetken taukoa.

Tauko kesti kesän yli. Kaipasin sinua koko kesän. Kaipasin sinua niin paljon, että tunsin fyysistä kipua. Tunsin olevani kokonaan yksin, ainoastaan sinä olit nähnyt minut kokonaisena. Olin eksynyt, kun et ollut enää vierelläni. En kuitenkaan ottanut sinuun yhteyttä, en hyväksynyt ala-arvoista kielenkäyttöäsi ja itseeni sekä ystäviini kohdistuvaa haukkumista. Sen kesän aikana masennuin pahasti. Olimme edeltävän kevään aikana reissussa ollessamme keskustelleet siitä, mikä minussa oli vialla. Sinä ohjasit keskustelua siihen suuntaan, että tarvitsisin ammattiapua mielenterveyteni hoitamiseen. Niinpä hakeuduin työterveyteen ja itkin ulos pahaa oloani. Suhteeni sinuun oli vahvistanut sitä kaikkea jo aikaisemmin ollutta sisälläni puristavaa pahoinvointia. Sain lähetteen aikuispsykiatrian puolelle ja siitä alkoi jakso, josta kiitän sinua aina. Sain vihdoin avun ja hoidon, diagnoosin, jonka avulla sain vastauksia elämääni hajottaneisiin vuoristoratoihin. Sain lääkkeet ja pääsin lähemmäs tasapainoa.

PARISUHTEEN ALKU

Syksy tullen olin päässyt jo vähän paremmin jaloilleni. En enää ikävöinyt sinua päivittäin ja pystyin olemaan taas iloinen. Sinun aiheuttamiin haavoihin oli ehtinyt muodostua jo rupi. Eräänä päivänä tulit luokseni, kysyäksesi kuulumisia. Olin ilahtunut ja tunsin päässeeni hetkessä takaisin siihen tunteeseen, jota olin koko kesän kaivannut. Aloitimme taas yhteydenpidon ja näimme melkein päivittäin. Kerroit, että seurustelet.

Halusin olla lähelläsi ja tuntui hyvältä, kun olit takaisin elämässäni. Halusin olla sinulle rehellinen ja kerroin avoimesti kesän aikana olleesta yhden yön suhteestani erään naisen kanssa, jonka kummatkin tunnemme. Sinä et ollut rehellinen. Jätit kertomatta sen, että sinulla oli ollut koko kesän kestävä seksisuhde erään kaverini kanssa. Sen sain tietää vasta paljon myöhemmin, tulevan parisuhteemme aikana. Sen paljastit minulle vähitellen vihje vihjeeltä, kunnes myönsit totuuden. Myönsit, että teit sen tarkoituksella satuttaaksesi minua. Myönsit, että olit valehdellut minun kysyessäni asiasta useasti, sillä et halunnut kertomasi mukaan satuttaa minua. Et kaihtanut siinäkään keinoja minun satuttamiselleni. Halusit satuttaa minua niin paljon, että kerroit ylpeilevästi miten hyvää seksiä teillä oli ollut. Tunnuit nauttivan siitä, kun romahdin edessäsi.

Syksyn aikana myönsin itselleni, että rakastin sinua vieläkin. Sen myös kerroin sinulle. Kerroin, että antaisin mitä tahansa, jos voisin muuttaa tapahtuneiden kulkua niin, että tutustuisimme vasta nyt. Olin päässyt lääkitykseni ansiosta hyvään tasapainoon sairauteni suhteen. Tunsin ensimmäistä kertaa, että pystyisin hallitsemaan eri sairausjaksoja niin, että olisin valmis aloittamaan parisuhteen ilman, että sairauteni aiheuttama holtittomuuteni aiheuttaisi riskiä parisuhteen kannalta. Kerroin sen sinulle. Sinä taas kerroit minulle, että olit ikävöinyt pitkän aikaa meidän keskusteluitamme. Sitä meidän yhteistä maailmaamme, jonka olimme aina pystyneet luomaan keskustelun ja ajatustemme kautta. Ikävöit sitä, mikä puuttui nykyisestä suhteestasi. Vähitellen uskouduit minulle suhteestasi enemmän. Epävarmuutta ja epäilyksiäsi nykyistä kumppaniasi kohtaan. Kumppanisi olisi halunnut lapsia, sinä et. Kerroit, että jos ikinä haluaisit lapsia, haluaisit ne ainoastaan minun kanssani. Se tuntui hyvältä ja hiveli egoani.
Vietimme entistä enemmän aikaa yhdessä. Teimme ruokaa, kuuntelimme musiikkia ja joimme viiniä. Keskustelimme ja uskouduimme toisillemme. Jälkikäteen ymmärrän, että minä uskouduin ja sinä kuuntelit ja myötäilit. Keräsit taas tietämättäni aseita, jotka annoin sinulle suuren kiitollisuuden vallassa. Minut nähtiin ja kuultiin. Sitä olin kaivannut.

Vietimme jouluun mennessä niin paljon aikaa yhdessä, että kumppanisi oli mustasukkainen. Olin tyhmä ja täysin rakastunut sinuun. Jäit usein yöksi, sinä nukuit sohvalla ja minä makuuhuoneessa. Eräs kerta olimme juhlimassa kavereidemme kanssa yökerhossa. Istumme ja pidin sinua lähelläni. Nuuhkin sinun hiuksiasi ja tunsin, että minulla on edessäni se kaikki, jonka vuoksi haluan elää. Suutelin sinua ja annoit sen tapahtua. Vastasit suudelmaani. Vähän ajan päästä jätit kumppanisi. Ilahduin siitä todella paljon.

Heti vuoden vaihduttua halusin huomioida sinua. Osoittaa sinulle kiitollisuuteni siitä, että olit ollut tukenani nämä viimeiset vuodet, kun olin kamppaillut sairauteni kanssa ja etsinyt itseäni. Soitin sinulle ja ehdotin yhteistä ulkomaanmatkaa. Sanoit, että sinulla ei ole rahaa, mutta ehdotin heti maksavani matkasi. Lähdimme reissuun heti seuraavan viikon aikana. Varasin meille viiden tähden hotellin, ison sviitin. Minulla oli säästöjä, jotka ilomielin käytin sinuun. Olin mielestäni sen sinulle velkaa ja halusin antaa sinulle kaiken mitä minulla oli. Se oli minun rakkauden kieltäni. Lupasit maksaa osasi minulle takaisin. Sitä ei tosin koskaan tapahtunut.

Tuon reissun aikana parisuhteemme alkoi. Kävelimme yhdessä suurkaupungin katuja, olin järjestänyt meille yllätykseksi hienoja kokemuksia. Olin varannut pöydän Michelin -ravintolasta. Halusin antaa sinulle vain parasta. Niin paljon sinua rakastin ja palvoin.
Reissusta palattuamme ei mennyt kovinkaan kauaa, kun jäit jo luokseni asumaan. Tunsin sellaista onnea, jota olin etsinyt koko elämäni. Olin vihdoin parisuhteessa naisen kanssa, jonka vuoksi olin valmis tekemään mitä tahansa. Silloin en tiennyt, että tuo onni kätki sisällensä jotain niin mustaa ja synkkää. Jotain sellaista, joka tulisi lopulta lähes tuhoamaan minut.

Seuraavaan syksyyn saakka yhteiselomme oli täydellistä. Emme riidelleet, välillämme oli syvä kunnioitus ja luottamus. Minun on ollut aina vaikeaa luottaa muihin ihmisiin. Sinuun minä luotin, joten kerroin sinulle kaiken itsestäni. Halusin näyttää sinulle, että olen avoin ja täysin auki sinulle. Kerroin, että olen tuntenut aina epävarmuutta miehuudestani oman isäni suusta tulleiden halveksuvien kommenttien seurauksena. Et pelästynyt minussa mitään, vaan otit kaiken avosylin ja lämmöllä vastaan. Nyt ymmärrän miksi. Suunnittelimme häitämme, kerroimme toisillemme toiveita tulevien häidemme suhteen. Pohdimme minkälaiset niistä tulisi, ketä kutsuisimme ja missä pitäisimme ne. Puhuimme myös lapsen hankkimisesta, pohdimme nimiä ja mietimme, mitä tuleva lapsi voisi harrastaa. Vaikutit onnelliselta ja se teki minusta onnellisen, halusin jokaista hetkeä niin paljon kanssasi, että olin pakahtua siihen rakkauden tunteeseen, jota tunsin sinua kohtaan.

Syksyn tullen lähdimme ystäväpariskunnan mukaan mökkeilemään. Paikalla oli ystäväpariskuntamme ystäviä. Tutustuimme, pelasimme eri seurapelejä, söimme ja nautimme hyvästä viinistä ja tunnelmasta. Silloin näin ensimmäisen kerran tuhoavaa mustasukkaisuuttasi. Sait jostain syystä päähäsi, että minulla olisi ollut silmäpeliä erään paikalla olleen naisen kanssa. Katsoit minua illan aikana todella vihaisesti, sitten muutuit jääkylmäksi. En ollut ikinä kohdannut sellaista kylmyyttä keneltäkään. Se hämmensi minua.
Kun menimme huoneeseemme illan päätteeksi, yritin kysyä mikä on hätänä. Et vastannut. Tuijotit vain minua tunteettomasti. Sen jälkeen raivostuit. Tulit niin lähelle minua, että tunsin kuuman hengityksen ja sylkiroiskeet kasvoillani, kun sähisit minulle silmät tummina viiruina, että sinun tekisi mieli hakata minut täysin paskaksi. Sanoit, että olin häpäissyt hänet ja kaikki olivat huomanneet himokkaat katseeni tuohon paikalla olleeseen naiseen. Sanoit, että hän ansaitsee paljon paremman miehen kuin minä. Hätäännyin tuosta raivonpurkauksesta. En ymmärtänyt tilannetta ja yritin rauhoitella häntä. Sanoin, että puheet pelottavat minua. Sen jälkeen katsoit minua halveksuvasti, tuhahdit ja sanoit että olisit kerrankin mies, etkä mikään itkupilli.
En saanut nukutuksi sen yön aikana miltei lainkaan. En ollut ikinä nähnyt sinussa häivähdystäkään aggressiivisuudesta. Se hämmensin ja pelotti minua. En osannut suhtautua siihen ja tunsin avuttomuutta. Siinä hetkessä tunnuit täysin vieraalta.

Seuraavan aamupäivän aikana et puhunut juuri sanaakaan kenellekään. Kotimatkamme alkoi syvän hiljaisuuden saattelemana. En kestänyt hiljaisuutta ja otin asian puheeksi. Kerroin, että olen järkyttynyt ja huolissani hänestä. Kerroin, että en halua enää ikinä olla tilanteessa, jossa minun fyysistä koskemattomuuttani uhataan. Kerroin kuinka pahalta hänen kommentti miehisyyteeni liittyen tuntui. Olin kertonut sinulle luottamuksella siitä, miten vähäpätöiseksi isäni oli saanut minut tuntemaan loukkaavilla ja halveksuvilla sanoillaan. Vähemmän mieheksi. Halusit satuttaa minua juuri sillä asialla. Sinä olit nöyrä, pyysit anteeksi ja itkit vuolaasti. Selitit, että olit juonut itsesi liian kovaan humalaan etkä enää hallinnut käytöstäsi. En ole pitkävihainen ja annoin heti anteeksi. Vihaan riitelyä. Sen kotimatkan aikana en vielä tiennyt, että olin ensimmäistä kertaa nähnyt naamiosi taakse. Sen kotimatkan lopussa olin vain onnellinen, että kaikki oli taas hyvin.

Kuukauden päästä perheessäsi tapahtui kuolemantapaus. Olin kuolemaa edeltäneenä viikonloppuna ehdottanut, että tekisimme yhdessä jotain. Minulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja viime aikoina meillä ei ollut ollut paljon yhteistä aikaa. Olit suunnitellut meneväsi käymään perheesi luona, mutta suostuit yhteiseen viikonloppuumme. Meillä oli pitkästä aikaa taas aikaa vain toisillemme. Viikonlopun jälkeen maanantaina sait suruviestin. Siitä alkoi kausi, jonka ajatteleminen saa minut täysin turraksi. En vielä silloin tiennyt, että tulisit häikäilemättömästi syyttämään minua perheenjäsenesi kuolemasta, olinhan minä sinun sanojesi mukaan estänyt sinua menemästä perheesi luo kuolemaa edeltäneenä viikonloppuna. Olisit pystynyt itsesi mukaan estämän kuoleman, jos minä en olisi sinua estänyt. En tiennyt, että tulisit syyttämään siitä minua, vaikka en ollut edes ikinä tavannut tätä perheenjäsentäsi.

Surutyösi alkoi. Kannattelin sinua pitkään, yli puolitoista vuotta. Hoidin puolestasi kaiken. Maksoin ulosottoon menneet laskusi, huolehdin että arki sujui. Olin pelkästään sinua varten. Sinun mustasukkaisuutesi ja omistushalusi yltyi uusiin mittasuhteisiin. En vielä silloin tiennyt, että puhelimeni kaikkien viestien sinulle näyttäminen tulisi olemaan arkipäivää suhteessamme. En myöskään tiennyt, että joutuisin kertomaan kaikki henkilöt, joita olin kohdannut. En tiennyt myös sitä, että joutuisin kertomaan kaikki asiat, joista olin keskustellut kenen tahansa kanssa. Vankilani oli valmis.

Aloit pikkuhiljaa kiristämään minua erolla. Toit tapailumme alkuvaiheesta asioita esiin, joilla syyllistit minua. Halveksuit minua avoimesti, raivosit ja haukuit. Jokaisessa riidassa tuli aina jokin uusi asia, jolla loukkasit minua. Huomasin lopulta, että riitoihin ei meidän suhteessamme tarvittu kahta. Sillä mitä minä sanoin tai tein ei ollut mitään merkitystä. Kun en enää jaksanut reagoida, löysit uuden keinon. Itsemurhalla uhkailun. En tiennyt, että tulisin kohtaamaan useasti tilanteen, jossa seisoisit keittiöveitsi kädessä ja uhkailisit tappaa itsesi. En tiennyt, että joutuisin pitämään sinua kiinni maassa, jotta et pääsisi satuttamaan itseäsi. En tiennyt, että tulisit syyttämään minua noissa tilanteissa syntyneistä mustelmista, kun yritin estää sinua syöksymästä keittiöveitsien luo samalla, kun löit ja potkit sokeasti.

Muistan, että olin todella peloissani ja hämmentynyt. En tiennyt mihin olin kadottanut sinut – sinut, joka olit niin rakas ja lämmin. Sinut, jonka vuoksesi olin valmis tekemään mitä tahansa. Sinut, joka rakasti ja ihaili minua. Sinut, jonka kanssa minun oli turvallista olla. Siispä yritin entistä enemmän. Elin ainoastaan sinulle.
Pian sosiaaliset piirini kutistuivat olemattomiin. En tavannut enää perheenjäseniä tai ystäviä, sillä riitelimme kaikista läheisistäni. Harrastuksen jätin myös pikkuhiljaa pois. Testailit minua. Mikäli en muistanut kertoa harrastustilaisuudessa kaikkia paikalla olleita ihmisiä, saatoit erolla uhkailemalla laittaa minut soittamaan jollekin paikalla olleelle harrastuskaverille vahvistaakseen kertomukseni todenpitävyyden. Muistan, kun oli unohtanut riidan aiheuttamassa paniikissa kertoa erään paikalla olleen tytön nimen. Se tuli ilmi, kun soitimme taas jollekin paikalla olleelle harrastuskaverille. Sinä iltana kannoit kaikki tavarasi ulos asunnosta. Kannoin ne myöhemmin takaisin sisälle ja rukoilin polvillani sinun edessäsi sinua jäämään. Jätin harrastuksen kokonaan pois elämästäni. Se oli helpompaa niin. Yritin välttää riitoja kaikin mahdollisin keinoin. Tein itse valintani olla kotona sinua varten. Siitä tulisit muistuttamaan minua aina. Siitä, että sinä et koskaan estänyt minua tekemästä mitään vaan minä olin omasta halustani eristäytynyt. Samaan aikaan muille ylistit minua puolisona, sitä miten paljon rakastat minua ja miten paljon arvostat minun huolenpitoani. Sitä, miten onnellinen olet kanssani. En vieläkään ymmärrä tuota ylistämistä, sillä todellisuus oli jotain täysin muuta.

Olin tässä vaiheessa täysin yksin. En elänyt enää itselleni, elin sinua varten. En halunnut tuntea enää mitään, tunsin vain tyhjyyttä ja olin turta. Opin valehtelemaan sinulle ajatuksistani. Jos olin hiljaa ajatuksissani, huolestuit ja kysyit heti mitä ajattelin. Oli helpompaa keksiä jokin täysin turhanpäiväinen ajatus kerrottavaksi sen sijaan, että olisin paljastanut todelliset mietteeni. Mikäli äänensävyni oli väärä, tai mikäli koit ajatukseni jollain tavalla sinua uhkaavaksi tuli riita. Vähitellen opin piilottamaan ajatukseni sinulta täysin ja varomaan kaikkia ääneen sanottuja asioita. Myös pienet eleet tai sinun väärin tulkitsemasi ilmeet saattoivat aiheuttaa riidan, joka saattoi paisua järkyttäviin mittasuhteisiin.

Opin, että en voisi antaa sinulle pienintäkään aihetta mustasukkaisuuteen. Opin, että se pahimmillaan kärjistyi siihen, että kiskot minut hiuksista liikkuvasta autosta. Opin, että uhkailit tunteettomasti kertovasi kaikille, että petän sinua kaikkien kanssa. Opin, että minulla ei ole keinoa asettaa sinulle rajoja. Opin alistumaan.
Opin työntämään hämmennykseni pois, kun riidoissa väitit minun tehneeni tai sanoneeni jotain sellaista, mikä ei pidä paikkansa. Kerran erään riidan aikana väitit kivenkovaan minun sanoneen jotain aivan käsittämätöntä, en enää muista mitä. En tunnistanut itseäni yhtään väittämästäsi ja menin paniikkiin. Karjuit, raivosit, olit vihainen. Pelkäsin, että olen menettänyt mielenterveyteni ja olen sairastumassa psykoosiin. Kun olin jo soittamassa päivystykseen saadakseni apua, lepyit yhtäkkiä ja estit minun soittamasta. Sanoit, että tuollainen sekoaminen johtuu vain minun kokemasta stressistä ja se on normaalia. Uskoin ja rauhoituin. Nyt ymmärrän tuonkin tilanteen paremmin. Halusit testata koko ajan rajojani ja pitää minut hulluuden partaalla.

Opin pyytämään anteeksi ilman, että tiesin mistä pyydän anteeksi. Opin olemaan kiitollinen siitä, että sain pyytä anteeksi – vaikkakin alkutilanne olisi ollut se, että olin suututtanut sinut kertomalla sinulle, miten pahalta sinun sanasi tai tekosi ovat tuntuneet. Opin pyytämään anteeksi sitä, että häiritsin sinua tunteillani. Tässä vaiheessa ajattelin kaiken sinun kauttasi. Yritin miettiä jokaisen asian niin, että et suuttuisi. En tiennyt, että se vain vahvisti vankilaani ja kiristin tiedostamattomasti sidettäni sinuun.

Opetit myös minulle sen, että kaikki sinulle itsestäni kertomat asiat tulisivat kääntymään minua vastaan. Sinun muistisi on hyvä, sitä aina korostat. Ei ollut väliä olinko kertonut jonkin arkaluonteisen asian itsestäni kolme vuotta sitten, sinä kyllä muistit ja käytit sinua sopivan hetken tullen riidassa satuttaaksesi minua.
Opin myös nauramaan itselleni ja asioille, jotka todellisuudessa repivät minuuttani ja minäkuvaani koko ajan pienemmiksi palasiksi. Opin nauramaan, kun vitsillä kommentoit sukupuolielimeni kokoa. Nauroin mukana, kun toisena hetkenä kerroit vauvaäänellä penistäni silitellen, että miten siinä nukkuu maailman pienin penis. Toisena hetkenä kuitenkin saatoit kertoa, että se on iso ja aivan täydellinen. Opin vähitellen kieltämään kaikki tunteeni omaa kroppaani liittyen kommenttiesi myötä. Opin lopulta myös kieltämään seksuaalisuuteni. Se oli minun keinoni selvitä, kieltämällä kokonaan itseni.
Opin, että mikään itsessäni ei ole minun omaa. Jouduin kertomaan sinulle kaikista nöyryyttävimmät asiat, jopa sen mistä fantasioin itsetyydyttäessä. Jouduin kertomaan, vaikka lopputulos olisi tuhoisa riita – riippumatta siitä mitä kerroin. Riita tuli myös siitä, kun kerroin fantasioivani sinusta. Riita tuli siksi, että se ei sinun mukaasi pitänyt paikkansa ja että valehtelin. Opin kovettamaan tunteeni, kun tajusin että loppujen lopuksi millään sanomisellani ei ole sinulle väliä tai merkitystä.
Opin, että minulla ei ole sinulle ihmisarvoa. Tällöin vielä pyysit minulta riitojen jälkeen anteeksi, kun olit haukkunut, satuttanut tai mitätöinyt minua. Virheeni oli, kun kerroin anteeksipyyntöjesi tekevän minut vain surulliseksi, sillä samat asiat toistuvat viikoittain kerta toisensa jälkeen. Tämän jälkeen et enää kertaakaan pyytänyt anteeksi mitään tekojasi tai sanojasi. Se vei loputkin rippeet siitä ihmisarvosta, jota tunsin.

Tässä vaiheessa olimme muuttaneet sinun asuntoosi. Oma asuntoni oli laitettu pois ja olin täysin sinun armoillasi. Suhteesi rahaan ja taloudenpitoon oli erikoinen. Opin kanssasi, että minun rahani eivät ole minun, vaan nekin liittyvät sinuun. Olin elättänyt meitä kahden vuoden ajan ja luottokorttini olivat lähes tapissa. Sinä olit palannut muutama kuukausi ennen opiskelun alkuja töihin, hyväpalkkaiseen ammattiin. Puhuit, että sinä otat hetkeksi vetovastuun taloudesta ja minä voin keskittyä maksamaan luottoja pois. Kesällä teimme pidemmän reissun, jonka aikana käytin luottokortteja. Sovimme yhdessä, että sinä maksat puolet reissun kuluista töihin palattuasi. Yllätyin, kun sovitun maksupäivän tullessa sanoit, että et maksa, sillä minä olen asunut sinun asunnossasi ja tuo sinun velkaansa oleva summa olisi sillä kuitattu, sillä sinä et ole perinyt minulta asumisesta mitään maksua. Kun yritin palata kanssasi käytyyn sopimukseen, että maksat puolet takaisin, kutsuit lopulta siskosi mukaan keskusteluumme. Yhdessä saitte minut vakuutettua, että et ole minulle mitään velkaa sopimuksestamme huolimatta ja olen täysin kohtuuton sinua kohtaan.

Kesän aikana muutuit. Saatoit yhtäkkiä kadota ja lopettaa vastaamisen puheluihin tai viesteihin. Kävit työkavereiden kanssa illanvietoissa, mutta et halunnut kyytiä minulta niihin tai takaisin kotiin. Minä olin pitkään epäillyt, että selkäni takana tapahtuu jotain. Onnistuit aina selittämään oudot ristiriitaisuudet tekojesi ja sanojesi välillä, selittämään kaiken kuulostamaan jotenkin järkevältä ja omat epäilykseni täysin hulluilta. Sain kesän aikana oireita, joiden vuoksi jouduin päivystykseen. Kipu sukupuolielimissä oli todella suuri ja lääkäri epäili kiveskiertymää. Sitä ei todettu, vaan myöhemmin toinen lääkäri oli vihainen, kun minulta ei ollut testattu klamydiaa. Kun kerroin siitä sinulle, sinä suutuit kehdatessani edes vihjata, että olisit ollut minulle uskoton. Lopulta opin olemaan tuomatta esiin mitään epäilyksiäni, sillä raivostuit silmittömästi. Uskoin sinua, kun sanoit minun olevan sairaalloisen mustasukkainen.

Kesän lopulla päätit yllättäen lähteä opiskelemaan. Opiskelupaikan hakemisesta muistit mainita vasta, kun olit jo lähettänyt hakemuksen. Viikon päästä siitä sait tiedon opiskelun alkamisesta ja sinä muutit toiseen kaupunkiin. Olin hämmentynyt ja hämmennystä lisäsi se, kun et ymmärtänyt tuohtumustani siitä, kun et kertonut minulle suunnitelmistani. En kokenut tasa-arvoiseksi sitä, että minun piti aina muistaa kertoa kaikki suunnitelmat tai asiani sinulle etukäteen, jotta olisit aina tietoinen tulevista asioista. Olimme sitä ennen ottanut yhdessä muutaman kymmenentuhannen euron lainan. Laina jäi tietenkin minun maksettavakseni, sillä ilmoitit, että ei sinulla opiskelijana ole varaa maksaa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin alistua tilanteeseen. Talouteni oli tässä vaiheessa jo sekaisin. Opin, että sinä saatoit surutta tuhlata yli tuhat euroa vaateostoksiin keskustelematta minun kanssani, mutta minä jouduin kysymään lupaa esimerkiksi 40€:n apteekkihankintaan. Mikäli en saanut sinun hyväksyntääsi sain kuulla, miten huono rahankäyttäjä olen ja pelkäät, että minä pilaan sinun taloudellisen tulevaisuutesi. Puhuit aina sinun tulevaisuudestasi, et meidän. Se tuntui pelottavalta ja jätti minut yksin avuttomuuden keskelle.
Tiedän tämän kuulostavan oudolta, mutta epäilen sinun asentaneen asuntoon jotain salakuuntelu- tai kuvauslaitteita. Saatoit ottaa yhtäkkiä puheeksi sellaisia asioita, joita olin keskustellut puhelimessa kodissamme. Sellaisia asioita, joista emme olleet keskustelleet yhdessä. Saatoit ottaa puheeksi ne juuri niillä sanoilla, joita olin itse käyttänyt. Saatoit kertoa minun tehneeni asunnossa jotain sellaisia täysin arkipäiväisiä asioita, joista en ollut koskaan sinulle kertonut. Sanoit tietäväsi mitä yksin tein. Voi olla, että pelkoni ja stressini on saanut minut vain kuvittelemaan. Siihen en saa koskaan varmuutta.

LOPPU

Elin sinun kanssasi niin suuren paineen ja stressin alla, että kroppani ei enää kestänyt sitä. Minulle tuli todella vakavia suolisto-oireita. Laihduin ja ulostin verta. Kärsin lähes päivittäisistä vatsakrampeista ja oksentamisesta. Vasta myöhemmin ymmärrän, että se oli kehoni yritys kertoa minulle pysähtymiskäsky. Yritin oksentaa sitä kaikkea sisäistä pahoinvointia ulos.
Oireita tutkittiin erikoissairaanhoidon puolella. Toivoin ja rukoilin, että kyseessä olisi pitkälle levinnyt paksusuolensyöpä. Suunnittelin hautajaisiani. Sain toivoa siitä, kun suunnittelin hautajaismusiikit, virret, kukat ja niin edelleen. Minulla oli pitkästä aikaa jotain omaa, jotain mitä odottaa. Jotain, johon kenelläkään muulla ei ollut oikeutta. Oma kuolemani.

Jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle ja murehdin sitä, miten pärjään taloudellisesti. Sanoin, että pelkään maksukykyni katoavan ja menettäväni luottotietoni. Sinä sanoit, että samalla menettäisin sinut, sillä luottotietojen menetys osoittaa todella isoa huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä ihmiseltä, eikä hän voisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa. Kerroit, että se oli minun isoin pelkoni. Et tainnut sillä hetkellä muistaa, että meidän tapailuvaiheessamme sinulla ei ollut luottotietoja ja salasit tiedon minulta. Luottotietosi olivat menneet kuulemma hullun entisen kumppanisi vuoksi.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut diagnoosini alusta lähtien hoitokontakti ja oma sairaanhoitaja, jolle puhua viikoittain asioista. Hän kertoi lopulta minulle, että minun pitäisi tutustua käsitteeseen narsismi. En syytä sinua narsistiksi, mutta tunnistan sinussa narsistisia piirteitä. Piirteitä, jotka pelottavat minua. En enää halua elää pelossa, tai kohdata sinun katsettasi juuri ennen räjähdystäsi. Sitä katsetta en tule unohtamaan ikinä.
Sain vihdoin rohkeutta suunnitella suhteesta lähtemistä. Puhuin vähitellen hyvälle ystävälleni, itkin ja puhuin. Tuntuu epäuskoiselta pukea sanoiksi näitä muistikuvia. On tunne, että kerron jollekulle toiselle tapahtuneita asioita. En liitä itseeni näihin tapahtumiin, vaikka tiedän kokeneeni ne. Vaikka minulla on meidän välisiämme viestejä tapahtuneista todisteina, kiellän silti näiden liittyvän minuun. Uskon, että se on vain aivojeni suojautumiskeino.

Sain voimaa lähtemiseen viimeisen kerran siitä, kun yritit ajaa minut pois yhteisestä kodistamme keskellä yötä. En suostunut lähtemään, sillä koko omaisuuteni oli sinun asunnossasi ja en luottanut siihen, että olisin saanut ne takaisin. Sen sijaan otin ison annoksen rauhoittavaa lääkettä, nukahdin sohvalle ja toivoin pääseväni pakoon tätä maanpäällistä helvettiä. Sinä et puhunut minulle viikkoon sanaakaan, olit täysin kylmä ja tunteeton. Muistan, ajatelleeni että jos sinä tapat minut yöllä, niin ainakin pääsen pois tästä repivästä kivusta sisälläni. Ainakin pääsisin pois luotasi.

Otin todella paljon etäisyyttä sinuun. En halunnut enää viettää aikaa yhteisessä kodissamme, jonka olit yrittänyt jo riistää minulta pois osoittamalla, että sinulla on valta ottaa avaimet pois koska tahansa. Emme riidelleet enää kasvotusten. Riitelimme joko puhelinkeskusteluissa tai viesteillä. Vietin paljon aikaa perheeni kanssa, olin lähentynyt sisarusteni kanssa todella paljon. Sinä et siitä pitänyt.
Saatoit soittaa minulle keskellä yötä ja suuttua, kun kerroin haluavani nukkua. Syyllistit minua siitä, kun vietin aikaa sisarusteni kanssa. Sinun mukaasi minun pitäisi asettaa sinut aina ensimmäiseksi elämässäni, mitä tahansa muuta minulla olisi. Suutuit jopa siitä, jos kesken viestittelymme laitoin puhelimen pois syömisen ajaksi. Uhkailit erolla ja vihjailit pettämisellä.
Mustasukkaisuutesi paheni entisestään. Rupesit seuraamaan sosiaalisen median kanssa sisarusteni naispuolisia kavereita ja kuvittelit, että minulla on suhde heidän kanssaan. Mikään järkipuhe ei auttanut. Epäilit, että minä pettäisin sinua sisarusteni kavereiden kanssa. Taisit unohtaa, että juuri niin olet itse kertomasi mukaan itse aikaisemmissa suhteissasi tehnyt. En minä.

Suhteen aivan loppupuolella mustasukkaisuutesi meni siihen pisteeseen, että väitit puhelimessa minulla olevan suhde pikkusiskoni kanssa. Olisit halunnut keskustella suhteemme tilasta jälleen kerran, mutta kello oli lähes kaksitoista yöllä ja en halunnut käyttää iltaan riitelemiseen. Tuon väittämän jälkeen katkaisit puhelun ja hetken päästä soitit uudestaan. Sanoin, että en halua keskustella kanssasi, kun olet tuossa mielentilassa. Sinä väitit, että et ole missään vaiheessa sanonut minulla olevan suhdetta siskooni ja että kuulostan nyt niin psykoottiselta, että hänen pitää soittaa minulle apua. Onneksi pikkusiskoni oli vieressä ja kuuli molemmat puhelut. Sen jälkeen sanoit, että tulet paikan päälle selvittämään tilanteen nyt. Tiedän kokemuksesta, että noin vihaisena tilanne kärjistyy helposti silmittömään raivoon ja pelkään itseni ja muiden turvallisuuden puolesta. Sanoin, että soitan poliisit, mikäli tulet asuntooni. Se oli sinulle viimeinen niitti. Sen jälkeen halusit erota ja asettaa kertomasi mukaan minulle rajat, sillä jos suhteessa uhkaillaan poliisilla niin asialle pitää tulla loppu.

Olen helpottunut päätöksestäsi. Samalla olen myös huolissani, sillä naapureiden mukaan sinun autosi näköinen auto on ollut muutaman yön taloni lähistöllä. Takapihalle on tallautunut pitkään heinikkoon polku paikkaan, jossa en ole itse kulkenut. Pelkään, että et pysty päästämään irti. Olet sanonut minulle, että minä olen sinun pakkomielteesi. Toivon, että päästät minut menemään. En kanna kaunaa, olen vain surullinen ja pettynyt siihen, että tapasimme. Toivon sinulle kaikesta huolimatta kaikkea hyvää.

Erosta on nyt aikaa kaksi viikkoa. Ymmärsin tänään, että mikään minussa ei ole enää koskaan sinun. Ajatus helpotti ja suretti, sillä ymmärsin myös, että kaikki minusta jäljelle jääneet palaset ovat minulle täysin vieraita. Opin kanssasi paljon. Toivon, että olisin osannut pitää kiinni rajoistani ja kunnioittaa itseäni. Puolustamaan sitä, mihin minulla on oikeus – itseeni.
Silloin aiemmin ensimmäistä kertaa eroa miettiessäni pelkäsin, miten tulen pärjäämään ilman sinua. Enää en pelkää sitä. Tällä hetkellä pelkään, että en löydä enää takaisin itseni luo.

Kun katson kaikkea sitä, mitä minulla on jäljellä tämän jälkeen, tunnen toivottomuutta ja sellaista tyhjyyttä, jolle en löydä sanoja. Tiedän, että minun pitäisi tuntea isompaa helpotusta siitä, että pääsin pois suhteesta. En vain osaa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä kaikkien niiden entisen minäni pirstaleille. En osaa yhdistää niitä siihen ihmiseen, joka tänään olen. En tiedä opinko koskaan yhdistämään niitä.
Luotan siihen, että opin löytämään itseni jonain päivänä. Opin kanssasi niin paljon, joten toivon oppivani yksin vielä paljon enemmän.

Näen melkein jokainen yö unta sinusta, siitä meidän yhteisestä helvetistämme. Herään yöllä pakokauhuun, tuntuu kuin eläisin kaikki pelkoni unissani uudestaan. Olo on syyllinen. En tiedä olisinko minä voinut tehdä jotain paremmin. Jotain, jotta et olisi niin rikki. Olen aina halunnut ymmärtää tekojesi taakse, sen olen sinulle kerta toisensa jälkeen sanonut. En vain pysty ymmärtämään sitä, että vihan jälkeen muutut sekunnissa taas lempeäksi, lämpimäksi ja pyydät anteeksi. Pyydät uutta mahdollisuutta ja saat minut tuntemaan syyllisyyttä. Järki käskee minun juosta pois sinun luotasi, sisin taas kaipaa jotain sinusta ja meistä – jotain, jonka vuoksi olisin ollut aikoinani valmis tekemään mitä tahansa. Jotain, jonka vuoksi lopulta vain toivoin kuolemaa.

Kun kirjoitan näitä sanoja, korvissani kaikuu nauru, jonka joskus tunnistin omakseni. Muistan häivähdyksen vielä siitä ihmisestä, joka ennen sinua olin. Haluan luottaa siihen, että jonain päivänä kuulen uuden naurun. Naurun, joka tulee miehestä, jollaiseksi minun on mahdollista kaiken tämän ansiosta tulla ja kasvaa.
Siitä minä kiitän sinua.

[Tuukka]

Hei!

Kiitoksia viestistäsi, se oli todella koskettava ja paikoin tuntui hyvinkin tutun kuuloiselta. Samaistuin monessa kohtaa siihen mitä kirjoitit.

Itselläni on nyt vuosi erosta ja nyt alkaa tuntua että kaikki haavat alkavat pikkuhiljaa arpeutua. Voin kuitenkin samaistua siihen mitä käyt tällä hetkellä läpi.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle!

[annikaannika]

Rohkeaa tuoda tarinasi esiin ja hienoa että kaikesta huolimatta olet uskaltanut lähteä suhteesta.

Kuulostaa hyvin tutulta kirjoittamasi. Se miten monen vuoden ajan toinen kerää tietoja sinusta ja tilaisuuden tullen käyttää niitä sinua vastaan. Myös tunne siitä, että olisi helpompaa kuolla on hyvin tuttua. Se miten tuntuu että olisi helpompaa luovuttaa kaiken suhteen..

Onko aika helpottanut kipuusi?

[Unetonpieksämäellä]

Minulle ero tuli aivan hiljan ja sain lohtua kun luin mitä vielä olisi voinut olla edessä. Toivottavasti elämä ajastaan helpottaa ja parantaa meidät molemmat. Hyvää ja rauhallista syksyä.