Narsistista toiseen

[Koiranainen]

Hei. Olin 15 vuotta parisuhteessa narsistisen ihmisen kanssa. Viimeiset vuodet en enää tuntenut mitään ja olin kuin varjo. odotin että hän vain lähtisi. Kun hän lähti niin maailmani romahti totaalisesti. Enhän minä voinut pärjätä ilman häntä kun hän oli niin vuosikaudet uskotellut. Pääsin terapiaan hyvin nopeasti ja ystävieni tuella aloin päästä pikkuhiljaa elämänrytmistä kiinni. Kaksi kuukautta eron jälkeen tapasin ihanan miehen joka oli kaikkea sitä mitä olin aina toivonut. Huomioiva, rakastava, hyvä puhumaan ja kaikkea muuta ihanaa. Omat punaiset liput liehuivat melkein heti mutta en halunnut näitä merkkejä kuunnella kun ajattelin sen johtuvan vain exästä. Ihanaa vaaleanpunaista pumpulihöttöä koko elämä. Ja niin sitä minua taas vietiin. Hyvin nopeaa alkoi tulla aivan ihme käytöstä ja omia keksittyjä riitoja ja laittoi sanoja minun suuhuni. Alkoholin käyttö alkoi olla huolestuttavaa, kun alussa hän sanoi ettei käytä juurikaan. Aina oli syyt juomiselle milloin mitäkin. Näiden kaikkien hänen ihmeriitelyiden myötä en uskaltanut enää sanoa mielipiteitäni vaan myönnyin kaikkeen, hyvittelin hänen itse tekemiä riitoja että minun täytyy muuttua ja minussa on jokin vika. Kunnes vihdoin uskalsin avautua kaverilleni ja hän rupesi itkemään puhelimessa että sä oot vielä kamalammassa tilanteessa mitä olit exäsi kanssa, se avasi lopullisesti silmäni. Illalla menin kotiin ja hän oli taas vaatimassa jotain ja en siihen suostunut niin hän suuttui ja sanoi minulle että nyt riitti. Tässä vaiheessa päätin etten enää perään kävele. Sit hän yritti minuun vaikuttaa vielä monella tavalla että olisin tullut pyytelemään anteeksi. Mutta päätin että nyt tämä saa loppua minun ja lapseni turvallisuuden takia. Seuraavana kaverini tulivat auttamaan että saataisiin hänet pihalle ja siitähän se souvi nousi. Hänhän oli edellisenä iltana ollut jo lähdössä ja pakkaamassa tavaransa mutta nyt hän ei ollut ikinä mitään sellaista sanonutkaan. Ja näin hän oli tehnyt jo useaan kertaan aikaisemminkin mutta nyt minulle tuli vain viimeinen pisara. Kaverit yrittivät saada häntä tilannetta tajuamaan mutta hänhän oli tässä vain uhri ja minä en juurikaan pelkoni vuoksi pystynyt hänelle sanaakaan puhumaan. Loppujen lopuksi häntä ei muuten saatu ulos asunnostani kuin poliisivoimin. Estin hänet samantien joka paikasta ja joudun todennäköisesti hakemaan lähestymiskieltoa. Olen todella loppu että miten ihmeessä annoin tuollaisen lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttäjän päästä elämääni. Mutta olin varmasti todella hyvä uhri koska enhän ollut vielä toipunut edellisestä erostakaan. Soitin hänen äidilleen tilanteesta ja hän sanoi että aikaisemmat suhteet on päättynyt juuri samalla tavalla ja oli minun puolella kaikessa. Olimme yhdessä neljä kuukautta ja hän näytti luontonsa hyvin nopeaa kun annoin melkein heti periksi hänelle ja päästin hänet luokseni asumaan. Onneksi näytti luontonsa näin nopeaa ennen kuin mitään pahempaa olisi tapahtunut. Kaikki mitä hän sanoi kuukausien aikana oli täyttä valetta ja minä avoimesti hänelle melkein alusta alkaen kerroin kaikki kipeimmätkin haavat ja tietenkin hän nyt näitä käyttää hyväkseen. Onneksi minulla on ystäviä tukena ja turvapaikkakin johon pystyn menemään jos täytyy