Esimies ja salarakas

[Rikkinäinensielu]

Aloitin työt eräässä yrityksessä, jossa tarkoitus oli työskennellä tuleva talvikausi. Esimieheni ja hänen puolisonsa vaikuttivat erittäin mukavilta ja reissutyö oman työn vastapainoksi tuntuikin kivalta ajatukselta. Joulun alla esimieheni pyysi voiko tulla käymään kahvilla, sillä tarvitsee apua puolisonsa lahjan ostoon ja tokihan tämä minulle sopi. Hän käyttäytyi kuin herrasmies ja keskustelu sujui helposti ja vaivattomasti. Hän oli kovin kiinnostunut keskustelemaan seksistä, mutta koska olen avoin ja päivätyössäni tällainen aihe on arkipäivää, niin en kokenut sitä epämukavana. Poislähtiessään hän pyysi apua snapchat sovelluksen kanssa, jossa häntä autoin. Siitäpä alkoi snäppäily hänen kanssaan ja ei aikaakaan kun tuli selväksi, että hän haluaisi muutakin kuin viestittelyä. Hän sai minut täysin mukaansa ja vaikka yleensä omaan korkean moraalin, niin hänen kanssaan se unohtui täysin. Tapasimme kotonani useita kertoja ennen varsinaisen työn alkua ja hän oli pilke silmäkulmassa oleva, charmikas ja herrasmies. Aloitin työni ja ensimmäisillä kerroilla hänen puolisonsa oli mukana, hän ei kuitenkaan epäröinyt intiimejä kosketuksia heti kun puolison katse vältti. Ensimmäinen työreissumme oli ihana, hän huomioi jokaisessa asiassa minua ja kohteli kuin olisin parasta maailmassa. Tämän jälkeen alkoi tunnepommitus, hän oli kovin kiinnostunut tunteistani ja ilmaisi suoraan oman ihastuksensa. Hän koki, että ihmiset eivät ymmärrä häntä, hän ei koe tunteita ja hänen on vaikea keskustella, mutta kanssani tämä on toisin. Samoin kotona kuulemma vallitsi puhumattomuus ja täysi läheisyyden puute. Vajaan kuukauden jälkeen hän ilmaisi olevansa minuun lähes rakastunut ja pohti puolison jättämistä. Kerroin hänelle, että oma moraalini ja henkinen hyvinvointi ei kestä tällaista salailua, joten hänen on valintansa tehtävä. Hän kuitenkin siihen pyysi aikaa ja minä sitä annoin.

Tämän jälkeen alkoikin ongelmat. Eräällä työreissulla minulla oli omia henkilökohtaisia murheita, joten en hymyillyt kokoaikaa tai tehnyt hänen oloaan kokoaikaa mukavaksi. Erään keskustelun päätteeksi aloin itkemään, jolloin hän lähti tilanteesta tuohtuneena pois. Olin hämmentynyt. Hän palasi jonkin ajan kuluttua, katsoi minuun ja hymyili todeten, että tiedätkös

[Rikkinäinensielu]

Aloitin työt eräässä yrityksessä, jossa tarkoitus oli työskennellä tuleva talvikausi. Esimieheni ja hänen puolisonsa vaikuttivat erittäin mukavilta ja reissutyö oman työn vastapainoksi tuntuikin kivalta ajatukselta. Joulun alla esimieheni pyysi voiko tulla käymään kahvilla, sillä tarvitsee apua puolisonsa lahjan ostoon ja tokihan tämä minulle sopi. Hän käyttäytyi kuin herrasmies ja keskustelu sujui helposti ja vaivattomasti. Hän oli kovin kiinnostunut keskustelemaan seksistä, mutta koska olen avoin ja päivätyössäni tällainen aihe on arkipäivää, niin en kokenut sitä epämukavana. Poislähtiessään hän pyysi apua snapchat sovelluksen kanssa, jossa häntä autoin. Siitäpä alkoi snäppäily hänen kanssaan ja ei aikaakaan kun tuli selväksi, että hän haluaisi muutakin kuin viestittelyä. Hän sai minut täysin mukaansa ja vaikka yleensä omaan korkean moraalin, niin hänen kanssaan se unohtui täysin. Tapasimme kotonani useita kertoja ennen varsinaisen työn alkua ja hän oli pilke silmäkulmassa oleva, charmikas ja herrasmies. Aloitin työni ja ensimmäisillä kerroilla hänen puolisonsa oli mukana, hän ei kuitenkaan epäröinyt intiimejä kosketuksia heti kun puolison katse vältti. Ensimmäinen työreissumme oli ihana, hän huomioi jokaisessa asiassa minua ja kohteli kuin olisin parasta maailmassa. Tämän jälkeen alkoi tunnepommitus, hän oli kovin kiinnostunut tunteistani ja ilmaisi suoraan oman ihastuksensa. Hän koki, että ihmiset eivät ymmärrä häntä, hän ei koe tunteita ja hänen on vaikea keskustella, mutta kanssani tämä on toisin. Samoin kotona kuulemma vallitsi puhumattomuus ja täysi läheisyyden puute. Vajaan kuukauden jälkeen hän ilmaisi olevansa minuun lähes rakastunut ja pohti puolison jättämistä. Kerroin hänelle, että oma moraalini ja henkinen hyvinvointi ei kestä tällaista salailua, joten hänen on valintansa tehtävä. Hän kuitenkin siihen pyysi aikaa ja minä sitä annoin. Eräällä kerralla luonani kuitenkin ensimmäinen varoitusmerkkini heräsi, kun ”esileikin” aikana hän kuristi minut tajuttomaksi. Herätessäni lattialta hän seisoi vieressä, mutta ei reagoinut tilanteeseen juurikaan.

Tämän jälkeen alkoikin ongelmat. Eräällä työreissulla minulla oli omia henkilökohtaisia murheita, joten en hymyillyt kokoaikaa tai tehnyt hänen oloaan kokoaikaa mukavaksi. Erään keskustelun päätteeksi aloin itkemään, jolloin hän lähti tilanteesta tuohtuneena pois. Olin hämmentynyt. Hän palasi jonkin ajan kuluttua, katsoi minuun ja hymyili todeten, että tiedätkös hän saa mielihyvää saadessaan toiset itkemään. Olin entistä hämmentyneempi ja sanoinkuvaamattoman ahdistunut. Tämä ei häntä miellyttänyt ja loppuillasta totesin hänelle, että olisiko parempi että nukkuisin toisaalla seuraavan yön. Tämä ei hänelle käynyt ja aiheutin draamaa, jota hän ei nyt jaksa. Toisena vaihtoehtona kerroin, että pyydän itselleni kyydin kotiin. Tähän hän totesi rauhallisesti, että se ei sovi. Hän haluaa rauhallisen illan. Kertoi, että minun pitäisi ymmärtää, että yhdellä viestillä hän saisi minulle kyllä ”noutajan” tarvittaessa. Alistuin kohtalooni ja jäin samaan asuntoon. Aamulla hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Puheissaan hän kuitenkin alkoi muistuttaa mihin kaikkeen hän on kykenevä. Työreissun jälkeen hän oli tunnekylmä ja minun huoli tilanteesta oli draamailua ja hänen ärsyttämistään, hänenhän ei tällaisia turhia keskusteluja tarvitse käydä. Olin syypää siihen, että hänellä on ikävä olla. Seuraavalla reissulla hän tuli viereeni istumaan ja esitteli uutta puukkoaan lähellä kaulaani ja naureskellen kertoi jälleen mitä kaikkea hän olisi sillä kykenevä tekemään. Ahdistuin ja uusi episodi oli valmis. Olin pilannut hänen reissunsa. Yritin kaikkeni olla mukava ja rento, mutta hieman huonoin tuloksin. Keskustelimme tilanteesta autossa ja hän lupasi yrittää toimia paremmin, kuten minäkin lupasin pyrkiä olemaan murehtimatta. Sama tunnekylmyys kuitenkin jatkui ja tilanne kävi vaikeaksi itselleni. Seuraavana päivänä tilanne sai käänteen ja hänen puolisonsa oli saanut ulkopuoliselta taholta tietoon tilanteen. Mies soitti minulle vihaisena ja vaati minua valehtelemaan puolisolleen, josta kieltäydyin. Salailu oli minulle jo psyykkisesti vaikeaa, mutta että valehtelisin vielä päin naamaa olisi toinen juttu. Totesin miehelle, että tässä tilanteessa aion olla rehellinen ja pyydän omaa osuuttani anteeksi, vaikka tiedostin, että samalla työni ja tämä sairas salasuhteeni tulee päättymään. Olin helpottunut. Mies kuitenkin lähestyi minua viestillä jälkeenpäin kertoen, että hän jatkaa onnellista suhdetta puolisonsa kanssa eivätkä he halua olla kanssani tekemisissä. Eikä meillä ole ollut eikä tule olemaan suhdetta. Vastasin hänelle viestiin, jossa kerroin tunteeni hänen käytöksestään ja että koin tilanteen aivan toisin. Hän vastasi hänen useaan kertaan kertoneen, että hänellä ei ole ollut tunteita minua kohtaan ja mitään suhdetta ei ole ollut. Hän uhkasi soittaa päivätyöni esimiehelle ja kertoa millainen olen, etten sovi nykyiseen työhöni. Kerroin miehelle, että hän on vapaa näin toimimaan ja esimieheni on tietoinen tilanteesta, sillä olinhan ottanut sairaslomaa miehen uhkailun vuoksi työstäni. Kerroin, että en halua myöskään olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Summa summarum, itsehän itseni tähän tilanteeseen laitoin ja toimin vastoin omaa moraaliani ja loukkasin toista ihmistä erittäin rumalla tavalla, mutta siltikin kyseisen miehen käytös on saanut minut erittäin hämmentyneeksi ja pelkään jonkinsortin kostoa olevan odotettavissa. Kertoihan hän minulle joskus, että kostaa aina vaikka se veisi aikaa, niin kosto häneltä on taattua.