Tunsin tämän miehen puoli vuotta ennen kuin mentiin naimisiin.
Kaikki alku tuntu tosi hienolta ja tuntu että meidän rakkaus kukoistaa. Kaikki meni tosi nopeesti eteenpäin.
Välillä tuli niitä merkkejä esiin että onpas tosi tarkka ja hän halusi että teen samalla tavalla kuin hän esimerkiksi kotitöitä. Oma ja muiden tapa oli kuulemma huonoja ja hän tiesi mikä oli paras tapa tehdä. Ajattelin että tämä kuuluu vain hänen luonteeseensa että hän on perfektionisti ja tarkkaihminen joten annoin olla.
Avioliiton sopimisen jälkeen näitä piirteitä alkoi tulemaan lisää. Kädestä pitäen minun tuli mennä katsomaan kuinka asiat pitää tehdä. Sain aina kuulla jos hana olikin vinossa väärään suuntaan ja kuulla ikävät kommentit "laiska" jos olin töiden jälkeen väsynyt. Pitäisi olla niin aktiivinen mutta itse sai kuitenkin tehdä mitä halusi ja nukkua vain.
Olen saanut kokea myös taloudellista väkivaltaa.
Kerran jouduin maksamaan vuokran ihan yksin kun toisella ei ollutkaan varaa. Ärsytti mennä kauppaan kun toinen eli vain siivellä.
Kerran yöllä olin nukkumassa ja hän puhelimella. Pyysin häntä laittamaan äänet pois puhelimesta ja se oli hänelle liikaa. Hän löi sängyn päätyyn kolon nyrkillä. Olin nukkunut sinä yönä vain pari tuntia ja olin tosi peloissani.
Nyt vähän aikaa sitten yöllä en jaksanut puhua hänen kanssaan puhelimessa kun hän teki yötöitä. Hän tuli kotiin yöllä luokseni sitten puhumaan kanssani ja sain kuulla moittimista kun puhelin oli ollut minulla äänettömällä.
Hän oli huolissaan meidän suhteentilanteesta ja vihastui. Hakkasi kenkälusikalla seinään.
Seuraavana päivänä hajotti aamulla tavaroita ja riehui ja huusi kun olin sanonut väärän sanan ja olin erimieltä hänen kanssaan.
Lähdin silloin kotoa vanhempien luokse itkemään.
Nyt tänään hän pakotti minua kuuntelemaan asiaa sähkölaskuista ja en jaksanut kuunnella häntä. Hän piti minusta kiinni eikä antanut minun opiskella. Hän taas alkoi rikkomaan esineitä ja kaatoi ruokapöydän. Hän suuttui kun olin jättänyt maitopurkin auki ja itse tiputti maidot tahallaan lattialle. Hän syytti minua kaikesta. Näytti kädellä sormella otsaan että minussa on vikaa.
Juoksin pakoon. Hän laittoi minulle viestiä että juoksi myös alas perääni muttei enää nähnyt minua. Oon nyt vanhempien luona ja mietin mitä tehdä seuraavaksi. En voi mennä takaisin. Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Omaa turvallisuutta on ajateltava. Pyydän vertaistukea tältä foorumilta, pyydän voisitteko jakaa omia kokemuksianne minulle, olen uusi täällä
Roosa