Äitini sylkikuppina....

[katerk]

Anteeksi tästä tulee pitkä teksti.

Itse olen nyt vasta alkanut ymmärtämään, että äitini taitaa narsisti olla. En ole ennen tätä samanlailla välttämättä ymmärtänyt vaikka hieman samanlaista on ollut aikaisemminkin mutta ei näin laajalla skaalalla eikä näin useasti.

Siis kaikkihan on lähtenyt siitä kun äitini jäi eläkkeelle ja nyt ollut asunto myynnissä noin 1,5 vuotta. Mielialat vaihtelee ihan laidasta laitaan, välillä ok ja välillä sitten ihan älytöntä. Rahatilanne stressaa jonka ymmärrän ihan hyvin ja tilanne, että laskuja saattaa lähteä ulosottoon.
Viime vuonna jo useaan kertaan tehnyt sitä, että kun on ollut suoraan sanottuna paska mieli niin saan kauheat niskaani, haukkuu muita ihmisiä, vetänyt yhden kerran ystäväni mukaan (ja tämä aivan pienestä, poistin hänen kommenttinsa fb:stä kun oltiin viettämässä iltaa, en halunnut että kaikki kaverit näkee ja alkaa kyselee mitä äitis kiukuttelee jolloin syytti ystävääni tästä, haukkui ämmäksi ja ties mitä sekä itse sinisilmäinen). Ketään ei ymmärrä hänen tilannettaan.... On todennut pariin kertaan ettei olisi kannattanut missään vaiheessa ketään auttaa kun saa sen palkakseen ettei ketään auta häntä, tällä tarkoittanut mm. minun kohdalla sitä että on maksanut minun laskujani minun ja exän eron jälkeen jolloin sanoin ettei ole pakko, selviän kyllä jossain vaiheessa. Viime vuoden puolella räjähdin totaalisesti ennen joulua hänelle ja annoin tulla täys laidallisen mutta kyllä vanhat asiat vaikuttavat tällä hetkellä ja vaikuttaa yksinäisyyteen, hänen mukaansa. Uhkailee itsemurhalla vähän väliä mut ei halua ottaa apua vastaan mitä ollaan veljen kanssa ehdotettu. Juhannuksen aikaan totesi jälleen ettei olisi ketään pitänyt ikinä auttaa eikä olisi pitänyt hänen ja isäni eron jälkeen kituuttaa meidän takia koska tämän saa palkakseen. Jolloin sitten suoraan sanoin, että niin sieltähän se tuli ja myös sen, että ei olisi pitänyt ikinä ottaa apua vastaan mikäli olisin tiennyt oman äitini olevan katkera asiasta noin 10 vuoden päästä. Siinä kohtaa totesi ettei ole vaan ainut kelle katkera on isäni ja hänen naisystävänsä. Ei välitetä hänestä yhtään eikä auteta.... No sanotaan näin, että rahallisesti molemmat auttaneet useammalla tonnilla, nyt en itse pysty koska osalomautus töistä.... kun kaikki hyvin niin sitten ymmärrän ja välitän....

Ei halua puhua kasvotusten asioista lainkaan vaan laittaa viestiä, todella ilkeästi minulle pari kertaa sanonut, ikinä en anteeksi pyyntöä saa suurinpiirtein vaan saattaa mennä kaksi päivää kun hänellä mieli taas ok ja on kun ei olisi mitään tapahtunutkaan. Olen yrittänyt sanoa, että oma jaksamiseni alkaa olemaan kortilla hänen kanssaan (omia ongelmia teinin kanssa kotona ja oma työ ei fyysisesti rankka mutta henkisesti kyllä) mutta tämänkin sitten kääntää ettei sitten tarvitse jaksaa.
Välillä on, että tekisi mieli laittaa välit poikki mutta toinen osa sanoo ettei pysty.

Mitä voin tässä tilanteessa tehdä koska ei kuuntele minua yhtään? Milltä tuntuu itsetuhoisen kuuloiset viestit ja vaikuttaa minuun tms. Tätä kun yritän kertoa niin kääntää asian niin ettei sitten tarvitse kuunnella ja olla tekemisissä hänen kanssaan. Eikä tosiaan ulkopuolista apua halua hakea lainkaan, muutaman kerran tosissaan tätä yrittänyt.