Elämä jatkuu

[Elisabeth2025]

Minun tarina alkaa 6-vuotta sitten tavattuani puolisoni.asuimme eripaikkakunnilla.olimme paljon tekstiviestein,puhelin yhteyksin,kerroimme omista elämästä toisillemme,haaveista,arvoista,lapsista,harrastuksista. Kaikesta maan ja taivaan välistä.puoli vuotta kävimme toistemme luona ja keskustelut syveni,tehtiin paljon retkiä,marjastusta ym. Meillä tuntui olevan paljon yhteisiä harrastuksia,arvotkin tuntui sopivan yhteen.puolisoni alkoi puhumaan että josko muuttaisin hänen luokseen jos saisin työpaikan sieltä.Niinhän siinä kävi että muuttokuorma lähti puolisoni paikkakunnalle ja uusityöpaikka odotti siellä.puolisoni oli niin ihana tuli auttamaan muutossa, pakkasi laatikoita, siivos,i teki ruokaa .ylisti minua miten ihanaa saada sinut luokseni asumaan ja miten ihanaa aloittaa loppuelämänsuhde minun kanssani.(hänhän oli kuulemma ollut niin pitkä yksin) MUTTA aikas pian huomasin että alkoi tulla mitä ihmeellisyyksiä.Niitä mustasukkaisuus kohtauksia selviä syytöksiä milloin olin tehnyt muka yhtä sun toista(muka pettämistä)Mun ihmetys oli suuri miten voi olla mahdollista kun enhän tuntenut yhtään ketään koko kaupungissa.työpaikkakin oli täysin uusi ja siinäkin oli itelleni opettelua työ sekä ihmiset.suhteeseen tuli kokoajan uusia asioita.puhumattomuutta.minun sivuuttamista.lupaukset petettiin.minun syyksi laitettiin kaikki.ei pyydetty mitään anteeksi.ei kiitosta mistään.ei oltukkaan enään ylpeitä minusta.ne valehtelut kun jäi kiinni valehtelua lisää. Minä en enään ollutkaan tärkeä hänelle en ollut yhtään mitään. Olin aivan ihmeissäni,epäilin monesti itseäni olenko tuommoinen mitä usein kuulin.enkö muka näyttänyt rakkauttani.enkö hoitanut omaa osuuttani suhteessa.olin aivan murtunut,hämmentynyt mitä tämä on??? Tässä samassa rytäkässä sairastuin syöpään,tuntui että sekin oli puolisolleni joku lyömä ase minua kohtaan.ei minkääläista tukea tullut koko sairauteni aikana ja kun lopuksi sädehoidotkin alkoi ei tukea.ei puhetta ei yhtään mitään.kotonakin kotityöt jäi tekemättä, vaikka yritin niin monesti ottaa asioita puheeksi kysellä asioita. Kerroin omat tuntemukset asioihin.en koskaan syyttänyt puolisoani mistään aina aloitin keskustelut kysymyksillä.joihin en koskaan saanut mitään vastausta tai jos vastattiin oli vastaukset töykeää,ivaamista,. Syyttelyä kaikki yritettiin vierittää minun syyksi.olin jo aika masentunut,nukuin huonosti.silti hoidin työn, kotonakin tein asioita.otin hänen lapset kuin omina, näytin rakkautta sanoin teoin puolisolleni ,hoidin oman osuuden rahapoliitikasta meidän parisuhteessa.työni hoidin hyvin. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tajuta että nyt on oltava johonkin ammatti ihmiseen yhteyksissä että jokin on nyt pahasti pielessä. Onneksi sainkin nopeasti videoyhteyksen kautta psygolokiin.kerroin elämästäni ja kyselin työkaluja mitä minulla on tehtävissä.keskustelujen aikana minulle selvisi että puolisoni on täys narsistinen ihminen ja ei tuu koskaan muuttumaan ja iän myötä asiat vaan pahenee.myös samaan aikaan keskusteltuani syöpäosastolla sekä sädepuolella ammatti ihmisten kanssa tajusin että minulla ei oo vaihtoehtoja kuin yksi.ERO. Kotona sairaslomallani ajatus alkoi vaan voimistua ja kun uskalsin puhua tästä meidän suhteesta omille lapsilleni sekä puolisoni tyttärelle.kaikilta sain paljon tukea ja kannustusta asialle.kaiken tämän sekasorron keskellä minulle vielä valkeni että puoliso oli pettänyt minua.siinäkin pelkkää valehtelua valehtelun päälle.Se oli mulle viimeinen niitti.Onneksi sain kämpän tosi nopeasti.sinne piti vaan kaikki ostaa aivan alusta kun olinhan kaikesta silloin luopunut muuttaessani puolisoni luokse.Nyt kun olen asunut yksin uudessa kämpässä on alkanut selviytyminen näistä kaikista asioista.jo syöpä diagnoosi oli järkytys jota en edes tajunnut koko sairauteni ja hoitojen ja leikkauksien aikana.nyt käyn tätä koko paskaa läpi.se suuri ihmetys ,pettymys,häpeä,kaikki tunne skaalat on joutunut tässä käymään läpi.että miten ihminen joka väitti rakastavansa minua ja että olin tärkein ihminen mukamas hänelle. olikin pelkkää valhetta kaikkinensa.sain myös tietooni että meidän seurustelun aikana vielä asuessani omalla paikkakunnalla,oli miehelläni ollutkin toinen vakituinen suhde toiseen naiseen ja me ei tiedetty toisistamme mitään.itse olen luonteeltani kiltti.luotettava rehellinen.avoin.puhelias.kaikki huomioon ottava.näytän avoimesti rakkauteni.huolehdin sovitut kotityöt myös enemmän.hoidan työni niin hyvin kun pystyn.aina tarjosin apua rahallisesti sekä muutenkin jos joku hänen lapsistaan tai omat lapset sitä tarvitsi myös puolisoani olisin auttanut.tähänkin sain usein vastaukset en tartte apuasi enkä sun almut kelpaa.mutta silti jouduin kuulemaan miten hänen eläke ei riitä mihinkään ja on niin huono eläke.tässäkin huvittavilta minä kävin töissä ja hän oli päivät kotona ei tehnyt kotihommia ne odotti monesti kun tulin töistä kotiin tai siivoukset tein sit viikonloppuisin kun hän lähti poikiensa luokse.(ennen me siivottiin yhdessä).kaikista muista tuli kodin ulkopuolella tärkeämpiä ihmisä kuin minusta.suurin pettymys minulle oli se että iloista rehellistä avointa ihmistä ei arvosteta enään ollenkaan. Tiedän että aika parantaa haavat, mutta se että luottamus ihmisiin on mennyt pitkäksi aikaa, sen rakentaminen vie todella pitkän aikan josko koskaan palautuu.Toivon silti kaikille hyvää kesää,nautitaan luonnosta,auringosta ja lämmöstä.