Lasteni isä ja aviomieheni käytti runsaasti alkoholia ja vietti runsaasti aikaa töissä ja baareissa – siis kaikkialla muualla paitsi kotona. Tästä syystä olin todella onnellinen, kun tämä uusi mies tuli suoraan töistä kotiin eikä käyttänyt yhtään alkoholia. Hän oli myös siisti: imuroi, tiskasi astiat, pyyhki pölyt. Vaikutti siis ihanan kunnolliselta.
Hyvin pian alkoi tulla merkkejä, joista minun olisi pitänyt tajuta, että LÄHDE ÄKKIÄ! Esimerkiksi hän alusta lähtien inhosi lapsiani ja oli heille kova, pelottava ja ilkeä. Ai, että olin tyhmä, kun ”hyväksyin” tämän ja annoin tilanteen jatkua. Olen koko tämän kahdeksan vuotta ollut pehmuste tämän hirviön ja lasteni välillä. Narsisti pitää tätä omana kotinaan, ja minun lapset ovat täällä tunkeilijoita ja sotkijoita.
Emme edelleenkään asu virallisesti yhdessä, molemmilla on omat omistusasunnot, tosin samassa taloyhtiössä. Käytännössä hän asuu luonani ja on täällä koko ajan. Täällä on jatkuva pelon ilmapiiri, lapset hiipivät varpaillaan emmekä uskalla jutella ääneen. Jos hän kuulisi, mitä puhumme, hän puuttuisi siihen heti ja ilmoittaisi miten asia on. Mitään emme uskalla lasten kanssa tehdä, vaikka olemme omassa kodissamme. Narsisiti määrää säännöt, ruokailuajat, nukkumaanmenoajat, ulkoiluajat ja tietysti sen, kuinka paljon saan auttaa lapsiani esim. läksyissä ja ylipäätään jutella heidän kanssaan.
Uhkailevaa käytöstä, rumia sanoja, kovaa ääntä ja jopa käsiksi käymistä – näillä hän pitää meidät aisoissa.
Olisin varmasti saanut lähdettyä aikaisemmin, mutta kun meillä on myös kaksi koiraa. Toinen on minun, toinen hänen. Ja kas, hänen valitsemat rodut, sellaiset joiden kanssa minä en pärjää yksin. Tai niin hän ainakin väittää. Olen muutaman kerran sanonut hänelle haluavani erota, johon hän sanoo, että silloin joutuu minun koira ”teuraalle”, koska joudun heti pulaan sen kanssa.
Tänä syksynä olen sanonut kolme kertaa erittäin selvästi haluavani erota. Se ei ole tehnyt minkäänlaista vaikutusta, kaikki jatkuu samanlaisena. Narsistiako ei jätetä?
Olen siis vankilassa täällä kotonani. En voi lähteä minnekään, koska mies on tehnyt semmoiset säännöt, että koirat voi jättää vain kerran päivässä yksin. Ja se on tietysti silloin, kun lähdetään töihin.
Ystäviä minulla ei enää ole. Enkä sukulaisiakaan ole nähnyt vuosiin. ”Työkavereiden kanssa ei vietetä aikaa töiden ulkopuolella.”
Mutta nyt minulla on suunnitelma, jolla saan elämäni ja lasten elämän takaisin: Myyn tämän asunnon ja muutan lasten kanssa maalle kesällä. Asunto on siellä jo valmiina odottamassa. Teen kaikki valmistelut salaa etukäteen niin, että kun muuton hetki koittaa, kukaan, narsistikaan, ei pysty asettumaan poikkiteloin eteeni. Olen päättänyt pärjätä koiranikin kanssa.
Minua pelottaa tässä narsistin kosto. Mitä voi tulla vielä eteen? Uskallanko jo iloita tulevaisuudesta?
", "Katsoinpa karttaa ja lähettyvillä on aika monta suota, johon ihminen voisi helposti kadota. Ymmärrät varmaan..." -tyylisiä viestejä. Puhelin soi myös lähes tauotta, parhaimmillaan yritettiin soittaa lähemmäs sata kertaa päivässä. Myös perheeni sai uhkausviestejä. Jätti myös yhteisen vuokra-asuntomme vuokrat maksamatta, kun ajatteli niiden kaikkien kaatuvan minun niskaani. Puolet niistä tietenkin tuli maksettavaksi vuokravastuuajan loppumiseen asti, loput sai hoitaa itse.