Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Valvojat: Purple, NinniAnniina
Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
-
DooRis
- Viestit: 5
- Liittynyt: 09 Marras 2014, 12:36
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Olen vasta liittynyt tänne ja voi kuinka myötätuntoa tunnen kaikkien kanssa.Itse yritän päästä (yrittänyt jo nelisen vuotta) irti tästä suhteesta.Tämä on vienyt kaikki voimat aivan kaiken.Mutta nyt tuntuu,että olen oikealla tiellä.Tässä tapauksessani auttaa se,että miesystäväni sairastui elokuussa,joten olen sen kautta saanut välimatkaa (itselle tuntui pahalle sanoa ensin tuo ääneen)mutta se on totuus haluan pois tästä ahdistuksesta ym.Voin myös sanoa,että olen "ihan pihalla".
-
typerys64
- Viestit: 12
- Liittynyt: 22 Loka 2014, 09:42
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Kiitos Toukokuu <3
kun sitä jo alkaa uskoa omaan hulluuteen ja mielenterveyden puolesta todella, kun toinen sanoo että kaikkihan on hyvin....
Olen saanut asunnon lähempää tuttujani... yritän pakkailla ja pysyä sovussa tavallaan avokin kanssa.. vaikka se voimia vaatiikin..väsymys on niin loputonta, mutta pakko on vaivihkaakin toimia robottimaisesti, yrittää hymyilläkkin välillä, kuskata häntä jne.. laitta vain niitä ruokia joita hän haluaa, kuten näinä 6-vuotena koko ajan, ei liikaa vihanneksia, ei salaattia, ei riisiä (paitsi riisipuurossa) ei makaroonia... jne....
no ehkä sitä tulevaisuudessa jaksaa koota uudelleen itsensä jälleen alusta... luojalle kiitos että on olemassa 2 lasta ja lapsenlapset. Lapset eivät onneksi tuomitse minua, siitä saan olla kiitollinen, vaikka kaikkea en olekkaan heille halunnut kertoa,,, miksi siirtää tuskaa muille.
On ihan eriasia kertoa ja purkaa täällä... kiitän taivaan tähden tätä kanavaa... kiitokset kaikille ja jokaiselle erikseen voimia <3
Ja vielä kiitos Toukokuu, voimia sinullekkin
kun sitä jo alkaa uskoa omaan hulluuteen ja mielenterveyden puolesta todella, kun toinen sanoo että kaikkihan on hyvin....
Olen saanut asunnon lähempää tuttujani... yritän pakkailla ja pysyä sovussa tavallaan avokin kanssa.. vaikka se voimia vaatiikin..väsymys on niin loputonta, mutta pakko on vaivihkaakin toimia robottimaisesti, yrittää hymyilläkkin välillä, kuskata häntä jne.. laitta vain niitä ruokia joita hän haluaa, kuten näinä 6-vuotena koko ajan, ei liikaa vihanneksia, ei salaattia, ei riisiä (paitsi riisipuurossa) ei makaroonia... jne....
no ehkä sitä tulevaisuudessa jaksaa koota uudelleen itsensä jälleen alusta... luojalle kiitos että on olemassa 2 lasta ja lapsenlapset. Lapset eivät onneksi tuomitse minua, siitä saan olla kiitollinen, vaikka kaikkea en olekkaan heille halunnut kertoa,,, miksi siirtää tuskaa muille.
On ihan eriasia kertoa ja purkaa täällä... kiitän taivaan tähden tätä kanavaa... kiitokset kaikille ja jokaiselle erikseen voimia <3
Ja vielä kiitos Toukokuu, voimia sinullekkin
-
Toukokuu
- Viestit: 14
- Liittynyt: 29 Loka 2014, 10:36
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Olepas hyvä, toivottavasti saat asiat kuntoon.
-
typerys64
- Viestit: 12
- Liittynyt: 22 Loka 2014, 09:42
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Nyt olen kaksi kuukautta asunut vihdoin yksin,,, ilman sääntöjä ja aikatauluja. Tavallaan alku meni vain järjestellässä ja pakollisia asioita toimittaessa, esim, lekurit, apteekit ja ym.. sitten tuli täysin ontto tila.. en osaa tehdä mitään.. lukeminen , käsityöt.. ym.. on kaikki hukassa.. en tiedä mistä elämänlangasta saan kiinni. Olen sulkeutunut "kotiin" kerran viikossa korkeintaan käyn kaupassa, pääasiassa kissan takia, joka sentään seurasi mukanani, koska kumppani inhosi loppujen lopuksi kaikkia "elikoita" sisällä huushollisa vaikka ensin toista näytteli.
Ruoka ei maita.. korkeintaan keiton menee.. edes ystäviä en halua kylään... asuntoa en saa loppuun laitettua... tavaroita edelleen laatikoissa...
Miten tästä yli.. en muuta kuin syytän itseäni tästä kaikesta.. hyväuskoinen hölmö... mutta aina olen halunnut uskoa ihmisistä hyvää... en vaan nyt enää usko mihinkään.. vähiten itseeni....tuntuu vain että pääseekö tästä yli... vai loppuuko elämä tähän......
Ruoka ei maita.. korkeintaan keiton menee.. edes ystäviä en halua kylään... asuntoa en saa loppuun laitettua... tavaroita edelleen laatikoissa...
Miten tästä yli.. en muuta kuin syytän itseäni tästä kaikesta.. hyväuskoinen hölmö... mutta aina olen halunnut uskoa ihmisistä hyvää... en vaan nyt enää usko mihinkään.. vähiten itseeni....tuntuu vain että pääseekö tästä yli... vai loppuuko elämä tähän......
-
Myy
- Viestit: 3
- Liittynyt: 11 Tammi 2015, 21:12
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Hei!
Minun on aivan pakko vastata sinulle, koska tunnistan itseni täysin tästä viimeisestä kirjoituksestasi. Mutta sillä erotuksella, että olen mennyt jo tuon vaiheen läpi, tai ainakin vähän sinua pidemmälle. Haluan valaa sinuun uskoa.
Tiedän tuon kotiin linnoittautumisen. Mikään ei kiinnosta. Mikään ei huvita. Itsekään en pystynyt tosiaan edes lukemaan tai tekemään käsitöitä, asioita, joista ennen nautin suunnattomasti. En saanut pyykkiä pestyä, en astioita, saati mitään suurempaa siivousurakkaa. En halunnut nähdä ketään.
Ihmettelin, että missä on se ihana vapauden tunne? Miksi en nyt nauti, kun saan tehdä mitä haluan? Miksi en ole onnellinen kun kukaan ei ole polkemassa itsetuntoani? Sitä tunnetta ei vain tullut.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että pystyn käymään terapiassa omalla kustannuksella. Ja viimeisillä voimillani menin aivan sokkona tämän nykyisen terapeuttini luokse. Istuin alas ja aloin itkeä ja lopuksi kysyin, voitko auttaa minua. Olin kokeillut jo aiemmin kahta muuta terapeuttia, joiden kanssa ei vaan synkannut. Ajattelin, että jos tämänkään kanssa ei onnistu niin saa olla. Mutta kohtasin minulle täydellisen terapeutin ja olen nyt käynyt kolme kuukautta kerran viikossa. Eli, jos sinulla on mahdollisuus, niin hakeudu ammattiauttajan luo ja kokeile niin kauan, että löydät sopivan. Se on ensimmäinen neuvoni.
Minä lupaan sinulle, että jossain vaiheessa tulee yksi ohikiitävä hetki, kun tunnet iloa tai vapautta tai onnea. Se voi tulla ihan missä vaan ja ihan koska vaan. Minulla se tuli kun vein roskia. Ihan tyhjästä täydellinen onnen ja vapauden tunne. Se meni hyvin nopeasti ohi ja vaivuin taas epätoivoon. Mutta kun tuo hetki sinulle tulee, niin muista se! Se on toinen neuvoni. Muista se hetki, kuinka hyvältä tuntui ja luota siihen, että niitä alkaa tulla lisää. Niitä nimittäin tulee lisää, voin luvata sen. Minulla tuli ensin yksi ohikiitävä hyvän olon hetki. Sitten meni ehkä viikkoja, että olin alimmissa syövereissä. Sitten tuli toinen. Pikkuhiljaa, valitettavasti usein aivan tuskastuttavan hitaasti, niitä hyviä hetkiä alkaa olla enemmän kuin huonoja. Itse olen jo tässä vaiheessa. Pelkään edelleen tuota ahdistusta ja pahaa oloa ja välillä sorrun "odottamaan", koska se taas iskee. Mutta hoen itselleni: "se tulee jos on tullakseen, mutta siitä selvitään".
Anna itsellesi aikaa surra. Mutta silti kehottaisin aktiivisesti käsittelemään asioita. En usko, että haluat vielä monen vuoden päästä olla samassa jamassa. Ja valitettavasti vaikka aika auttaa, niin itse ajattelen, ettei se aika pelkästään auta, myös itse pitää työstää asioita.
Hoe itsellesi hyviä asioita! Tiedän, se on vaikeaa. Minäkin täytin mieleni vain negatiivisilla asioilla. Soimasin itseäni narsistin sanoilla: "olen tyhmä, olen idiootti, olen säälittävin ihminen universumissa, en koskaan enää voi olla onnellinen, elämä on ohi, en pysty edes lukemaan, jne". Nyt kun katson taaksepäin, olen vihainen itselleni. Ensinnäkin, minä olen arvokas, niin kuin sinäkin olet. Minulla ei ole oikeutta haukkua ja solvata itseäni, sinullakaan ei ole. Sinun pitää rakastaa itseäsi. Saattaa kuulostaa sanahelinältä, mutta voin vakuuttaa, että ensimmäiset kaksi kuukautta terapiassa käsiteltiin 80% itsensä arvostamista. Se on kaiken lähtökohta. Et voi arvostaa ketään muutakaan, jos et arvosta itseäsi. Joten heti kun ajattelet itsestäsi jotain negatiivista, lopeta se! Et ehkä usko nyt, mutta ajan kanssa alat arvostaa itseäsi. Kehu itseäsi ihan pienistä asioista: "olinpa tänään reipas kun pesin pyykkiä". Kehu myös itseäsi siitä, että olet tehnyt hyvin rohkean ratkaisun, olet ottanut oman elämäsi haltuun. Tiedätkö, että on paljon niitä, jotka eivät pysty siihen? Sinä olet rohkea ja vahva, äläkä koskaan unohda sitä!
Pikkuhiljaa alat nähdä värejä! Tämä on sanonta jolla kuvaan omaa elämään paluutani. Salakavalasti huomasin, että muut ihmiset alkoivatkin kiinnostaa. Jaksoin siivota. Nyt teen jo kesäsuunnitelmia. Vaikka vielä pari kuukautta sitten en voinut edes suunnitella viikonloppua, se olisi ollut aivan liikaa. Se paraneminen tulee pikkuhiljaa ja salaa, mutta se tulee! Muista huomata jokainen pienikin edistysaskel.
Huonoja hetkiä tulee minullekin edelleen. Välillä on narsistia ikävä. Mieli on niin ovela, että unohtaa kaiken pahan ja alkaa vähätellä sitä. Välillä arvon, oliko mies narsisti vai ei. Hällä väliä, hän kohteli minua väärin. Se, että hän olisi mahdollisesti narsisti, antaisi minulle selityksen asiaan. Se antaisi selityksen, miksi ja miten hän pystyi kohtelemaan minua niin kuin kohteli. Jos hän ei ole narsisti, niin kaikki tuntuu paljon pahemmalta. Toisaalta, silloin hän voisi ehkä parantua. Näitä olen pyöritellyt niin paljon, että olen jo ihan väsynyt. Mutta tiedätkö, kun tulee se hetki, että tajuaa, ettei olekaan miettinyt sitä exää viiteen minuuttiin, se on mahtavaa!
Ole itsellesi armollinen. Jos nyt tuntuu siltä, että haluat vain olla lamaantuneena kotona, niin olkoon niin. Mutta tee ajatustyötä ja nimenomaan itsesi hyväksi. Ota vaikka tavoite: ensi viikolla käyn kävelyllä. Tai jokin muu itsellesi sopiva. Tee se vaikka hampaat irvessä. Vaikutat viisaalta ihmiseltä, joten selviät kyllä. En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, minua ei ainakaan pahimpina hetkinä auttanut juuri mikään mitä joku vakuutteli. Kunpa saisin istutettua sinuun edes pienen murusen toivoa ja uskoa! Jos minä menin tuon läpi, sinäkin menet. Parempia aikoja tulee, usko pois!!
Minun on aivan pakko vastata sinulle, koska tunnistan itseni täysin tästä viimeisestä kirjoituksestasi. Mutta sillä erotuksella, että olen mennyt jo tuon vaiheen läpi, tai ainakin vähän sinua pidemmälle. Haluan valaa sinuun uskoa.
Tiedän tuon kotiin linnoittautumisen. Mikään ei kiinnosta. Mikään ei huvita. Itsekään en pystynyt tosiaan edes lukemaan tai tekemään käsitöitä, asioita, joista ennen nautin suunnattomasti. En saanut pyykkiä pestyä, en astioita, saati mitään suurempaa siivousurakkaa. En halunnut nähdä ketään.
Ihmettelin, että missä on se ihana vapauden tunne? Miksi en nyt nauti, kun saan tehdä mitä haluan? Miksi en ole onnellinen kun kukaan ei ole polkemassa itsetuntoani? Sitä tunnetta ei vain tullut.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että pystyn käymään terapiassa omalla kustannuksella. Ja viimeisillä voimillani menin aivan sokkona tämän nykyisen terapeuttini luokse. Istuin alas ja aloin itkeä ja lopuksi kysyin, voitko auttaa minua. Olin kokeillut jo aiemmin kahta muuta terapeuttia, joiden kanssa ei vaan synkannut. Ajattelin, että jos tämänkään kanssa ei onnistu niin saa olla. Mutta kohtasin minulle täydellisen terapeutin ja olen nyt käynyt kolme kuukautta kerran viikossa. Eli, jos sinulla on mahdollisuus, niin hakeudu ammattiauttajan luo ja kokeile niin kauan, että löydät sopivan. Se on ensimmäinen neuvoni.
Minä lupaan sinulle, että jossain vaiheessa tulee yksi ohikiitävä hetki, kun tunnet iloa tai vapautta tai onnea. Se voi tulla ihan missä vaan ja ihan koska vaan. Minulla se tuli kun vein roskia. Ihan tyhjästä täydellinen onnen ja vapauden tunne. Se meni hyvin nopeasti ohi ja vaivuin taas epätoivoon. Mutta kun tuo hetki sinulle tulee, niin muista se! Se on toinen neuvoni. Muista se hetki, kuinka hyvältä tuntui ja luota siihen, että niitä alkaa tulla lisää. Niitä nimittäin tulee lisää, voin luvata sen. Minulla tuli ensin yksi ohikiitävä hyvän olon hetki. Sitten meni ehkä viikkoja, että olin alimmissa syövereissä. Sitten tuli toinen. Pikkuhiljaa, valitettavasti usein aivan tuskastuttavan hitaasti, niitä hyviä hetkiä alkaa olla enemmän kuin huonoja. Itse olen jo tässä vaiheessa. Pelkään edelleen tuota ahdistusta ja pahaa oloa ja välillä sorrun "odottamaan", koska se taas iskee. Mutta hoen itselleni: "se tulee jos on tullakseen, mutta siitä selvitään".
Anna itsellesi aikaa surra. Mutta silti kehottaisin aktiivisesti käsittelemään asioita. En usko, että haluat vielä monen vuoden päästä olla samassa jamassa. Ja valitettavasti vaikka aika auttaa, niin itse ajattelen, ettei se aika pelkästään auta, myös itse pitää työstää asioita.
Hoe itsellesi hyviä asioita! Tiedän, se on vaikeaa. Minäkin täytin mieleni vain negatiivisilla asioilla. Soimasin itseäni narsistin sanoilla: "olen tyhmä, olen idiootti, olen säälittävin ihminen universumissa, en koskaan enää voi olla onnellinen, elämä on ohi, en pysty edes lukemaan, jne". Nyt kun katson taaksepäin, olen vihainen itselleni. Ensinnäkin, minä olen arvokas, niin kuin sinäkin olet. Minulla ei ole oikeutta haukkua ja solvata itseäni, sinullakaan ei ole. Sinun pitää rakastaa itseäsi. Saattaa kuulostaa sanahelinältä, mutta voin vakuuttaa, että ensimmäiset kaksi kuukautta terapiassa käsiteltiin 80% itsensä arvostamista. Se on kaiken lähtökohta. Et voi arvostaa ketään muutakaan, jos et arvosta itseäsi. Joten heti kun ajattelet itsestäsi jotain negatiivista, lopeta se! Et ehkä usko nyt, mutta ajan kanssa alat arvostaa itseäsi. Kehu itseäsi ihan pienistä asioista: "olinpa tänään reipas kun pesin pyykkiä". Kehu myös itseäsi siitä, että olet tehnyt hyvin rohkean ratkaisun, olet ottanut oman elämäsi haltuun. Tiedätkö, että on paljon niitä, jotka eivät pysty siihen? Sinä olet rohkea ja vahva, äläkä koskaan unohda sitä!
Pikkuhiljaa alat nähdä värejä! Tämä on sanonta jolla kuvaan omaa elämään paluutani. Salakavalasti huomasin, että muut ihmiset alkoivatkin kiinnostaa. Jaksoin siivota. Nyt teen jo kesäsuunnitelmia. Vaikka vielä pari kuukautta sitten en voinut edes suunnitella viikonloppua, se olisi ollut aivan liikaa. Se paraneminen tulee pikkuhiljaa ja salaa, mutta se tulee! Muista huomata jokainen pienikin edistysaskel.
Huonoja hetkiä tulee minullekin edelleen. Välillä on narsistia ikävä. Mieli on niin ovela, että unohtaa kaiken pahan ja alkaa vähätellä sitä. Välillä arvon, oliko mies narsisti vai ei. Hällä väliä, hän kohteli minua väärin. Se, että hän olisi mahdollisesti narsisti, antaisi minulle selityksen asiaan. Se antaisi selityksen, miksi ja miten hän pystyi kohtelemaan minua niin kuin kohteli. Jos hän ei ole narsisti, niin kaikki tuntuu paljon pahemmalta. Toisaalta, silloin hän voisi ehkä parantua. Näitä olen pyöritellyt niin paljon, että olen jo ihan väsynyt. Mutta tiedätkö, kun tulee se hetki, että tajuaa, ettei olekaan miettinyt sitä exää viiteen minuuttiin, se on mahtavaa!
Ole itsellesi armollinen. Jos nyt tuntuu siltä, että haluat vain olla lamaantuneena kotona, niin olkoon niin. Mutta tee ajatustyötä ja nimenomaan itsesi hyväksi. Ota vaikka tavoite: ensi viikolla käyn kävelyllä. Tai jokin muu itsellesi sopiva. Tee se vaikka hampaat irvessä. Vaikutat viisaalta ihmiseltä, joten selviät kyllä. En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, minua ei ainakaan pahimpina hetkinä auttanut juuri mikään mitä joku vakuutteli. Kunpa saisin istutettua sinuun edes pienen murusen toivoa ja uskoa! Jos minä menin tuon läpi, sinäkin menet. Parempia aikoja tulee, usko pois!!
-
typerys64
- Viestit: 12
- Liittynyt: 22 Loka 2014, 09:42
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Lämpimät kiitokset sinulle Myy vaikkakin näin myöhään ..
Olen lukenut vastaustasi kertatoisensa jälkeen.... aikaa on nyt kulunut ja hieman olen eteenpäinkin päässyt, kaikki kiitokset siitä paljoltikin sinun.
Nyt jo pystyn lukemaan jälleen, tosin vain dekkarit uppoaa, ei mikään vakavampi, mutta kuitenkin, se helpottaa, vie ajatukset muualle.
Ja hieman olen nyt viimeisen kuukauden aikana saanut jopa "askareltuakin" betonihommeleita. Mutta vähäväliä kyllä tulee pohjattomia putoamisia ja itsetunto painuu pohjaan. Pahin on tunne ettei ole enää nainen, siis kenenkään silmissä, vähiten tietysti omassa mielessä. Mutta yritän sinnitellä. Edelleen on vaikeaa lähteä minnekkään tai haluta ketään tänne kotiini. On minulla kyllä muutamia vieraitakin käynyt, mutta sen vielä kestää, kun vaan käyvät ja jotkut kyllä hieman piristävätkin, mutta kuinka herkässä ihmisen mieli onkaan, kun tulee joku vastoinkäyminen, helposti romahdus tulee lähelle.
Mutta haluan vielä kiittää sinua kaikesta rohkaisusta ja rehellisestä kertomuksestasi,
Olen lukenut vastaustasi kertatoisensa jälkeen.... aikaa on nyt kulunut ja hieman olen eteenpäinkin päässyt, kaikki kiitokset siitä paljoltikin sinun.
Nyt jo pystyn lukemaan jälleen, tosin vain dekkarit uppoaa, ei mikään vakavampi, mutta kuitenkin, se helpottaa, vie ajatukset muualle.
Ja hieman olen nyt viimeisen kuukauden aikana saanut jopa "askareltuakin" betonihommeleita. Mutta vähäväliä kyllä tulee pohjattomia putoamisia ja itsetunto painuu pohjaan. Pahin on tunne ettei ole enää nainen, siis kenenkään silmissä, vähiten tietysti omassa mielessä. Mutta yritän sinnitellä. Edelleen on vaikeaa lähteä minnekkään tai haluta ketään tänne kotiini. On minulla kyllä muutamia vieraitakin käynyt, mutta sen vielä kestää, kun vaan käyvät ja jotkut kyllä hieman piristävätkin, mutta kuinka herkässä ihmisen mieli onkaan, kun tulee joku vastoinkäyminen, helposti romahdus tulee lähelle.
Mutta haluan vielä kiittää sinua kaikesta rohkaisusta ja rehellisestä kertomuksestasi,
-
Lumihiutale
- Viestit: 2
- Liittynyt: 19 Elo 2015, 10:51
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
[quote="typerys64" Aamuisin on vaikea saada syötyä mitään kun alkaa oksettamaan.
Nyt kuitenkin olen saanut hieman voimia kun uskalsin kertoa lapsilleni (aikuisille) ettei kaikki ole itselläni ihan hyvin ja olen etsinyt asuntoa muualta.
Olenko aivan hullu, vai mielikuvitusko minulla laukkaa ....
[/quote]
Mulla oli pakko kommentoida tähän, koska mullekkin iski niin hirveä stressi siitä, että avopuoliso muuttui täysin, että alkoi tuo aamuinen oksetus joka vaihtui sitten siihen että kaikki ruoka tuntui tulevan ylös.. olen 3 kk aikana laihtunut 10kg.. en edes tiennyt että sellainen on mahdollista. Tiedän myös miten pahalta se tuntuu, kun määrätään kaikesta ja olet kuin vieraan ihmisen kanssa, mä yritin itse tehdä kotona kaikkea ja hän linnottautui kännykällään juttelemaan uusille kavereilleen, mikään ei kiinnostanut ja meillä ei ollut mitään puhuttavaa.. kaikki ne asiat joita tehtiin (esim. kalastus) ei kiinnostanut enään..
Hyvä että olet saanut vieraita ja olet askarellut, älä missään nimessä jää yksin! Mä pakotin itseni jatkamaan koulussa oloa ( ei olisi millään kiinnostanut) olen pakottanut itseni askartelemaan, käymään kuntosalilla ja onneksi niin tein. Kirjoitin tuonne yleistä keskustelua narsismista palstalle " tuliko avopuolisostani narsisti.. " jos haluat lukea..
Toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon voimia jaksaa <3
Nyt kuitenkin olen saanut hieman voimia kun uskalsin kertoa lapsilleni (aikuisille) ettei kaikki ole itselläni ihan hyvin ja olen etsinyt asuntoa muualta.
Olenko aivan hullu, vai mielikuvitusko minulla laukkaa ....
[/quote]Mulla oli pakko kommentoida tähän, koska mullekkin iski niin hirveä stressi siitä, että avopuoliso muuttui täysin, että alkoi tuo aamuinen oksetus joka vaihtui sitten siihen että kaikki ruoka tuntui tulevan ylös.. olen 3 kk aikana laihtunut 10kg.. en edes tiennyt että sellainen on mahdollista. Tiedän myös miten pahalta se tuntuu, kun määrätään kaikesta ja olet kuin vieraan ihmisen kanssa, mä yritin itse tehdä kotona kaikkea ja hän linnottautui kännykällään juttelemaan uusille kavereilleen, mikään ei kiinnostanut ja meillä ei ollut mitään puhuttavaa.. kaikki ne asiat joita tehtiin (esim. kalastus) ei kiinnostanut enään..
Itse olen nyt n.kuukauden asunut vanhempieni luona ja purkanut kaikkea kokemaani kavereiden ja perheen kanssa ja tuntuu että pikkuhiljaa alan taas nauttimaan elämästä, kun kukaan ei ole komentamassa tai arvostelemassa ja tiedän että myös lemmikkini on turvassa, minun avopuolisonikin ei voinut enää sietää meidän koiria ja kissaa ja perheelleen ja muille näytteli aivan muuta.. Itsekin haluan uskoa kaikista ihmistä hyvää mutta kaikki tämä on pistänyt miettimään voinko enään ikinä luottaa kenenkään, tarviiko mun pelkää että tapaan ihanan ihmisen ja sitten hänestä paljastuukin se todellinen puoli.. mutta älä syytä itseäsi, ihan oikeesti, et ole tehnyt mitään väärää! Kyllämäkin syytän itseäni ja mietin että aiheutin kaiken tämän, mutta mitä enemmän olen kertonut näitä asioita muille, oon huomannut asiat toisin.typerys64 kirjoitti:Nyt olen kaksi kuukautta asunut vihdoin yksin,,, ilman sääntöjä ja aikatauluja. Tavallaan alku meni vain järjestellässä ja pakollisia asioita toimittaessa, esim, lekurit, apteekit ja ym.. sitten tuli täysin ontto tila.. en osaa tehdä mitään.. lukeminen , käsityöt.. ym.. on kaikki hukassa.. en tiedä mistä elämänlangasta saan kiinni. Olen sulkeutunut "kotiin" kerran viikossa korkeintaan käyn kaupassa, pääasiassa kissan takia, joka sentään seurasi mukanani, koska kumppani inhosi loppujen lopuksi kaikkia "elikoita" sisällä huushollisa vaikka ensin toista näytteli.
Ruoka ei maita.. korkeintaan keiton menee.. edes ystäviä en halua kylään... asuntoa en saa loppuun laitettua... tavaroita edelleen laatikoissa...
Miten tästä yli.. en muuta kuin syytän itseäni tästä kaikesta.. hyväuskoinen hölmö... mutta aina olen halunnut uskoa ihmisistä hyvää... en vaan nyt enää usko mihinkään.. vähiten itseeni....tuntuu vain että pääseekö tästä yli... vai loppuuko elämä tähän......
Hyvä että olet saanut vieraita ja olet askarellut, älä missään nimessä jää yksin! Mä pakotin itseni jatkamaan koulussa oloa ( ei olisi millään kiinnostanut) olen pakottanut itseni askartelemaan, käymään kuntosalilla ja onneksi niin tein. Kirjoitin tuonne yleistä keskustelua narsismista palstalle " tuliko avopuolisostani narsisti.. " jos haluat lukea..
Toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon voimia jaksaa <3
-
typerys64
- Viestit: 12
- Liittynyt: 22 Loka 2014, 09:42
Re: Olen aivan "pihalla" kaikesta.
Kiitos Lumihiutale.
Tuosta puhumisesta muille,,,, enpä ole enää uskaltanut, kun sain eräältä "ystävältä" hienon neuvon.. _ Älä rasita lapsiasi ja muita noilla jutullasi"
no siinä sitä meni täysin lukkoon
sen jälkeen olen varonut puhumasta kenellekkään mitään. Koko ajan sitä yrittää pysyä jotenkin ajassa mukana ja jos joku käy niin näyttää vain hyvää naamaa. Silti se ahdistus ja jonkinlainen pelko kaikkeen humahtaa vain välillä päälle. Ja samanlailla minulla on suunnaton pelko luottaa enää kehenkään.
Kyllä sitä toivoo ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa.
Toivon sinulle Lumihiutale todella hyvää jatkoa ja kiitos vielä
Tuosta puhumisesta muille,,,, enpä ole enää uskaltanut, kun sain eräältä "ystävältä" hienon neuvon.. _ Älä rasita lapsiasi ja muita noilla jutullasi"
no siinä sitä meni täysin lukkoon
sen jälkeen olen varonut puhumasta kenellekkään mitään. Koko ajan sitä yrittää pysyä jotenkin ajassa mukana ja jos joku käy niin näyttää vain hyvää naamaa. Silti se ahdistus ja jonkinlainen pelko kaikkeen humahtaa vain välillä päälle. Ja samanlailla minulla on suunnaton pelko luottaa enää kehenkään.Kyllä sitä toivoo ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa.
Toivon sinulle Lumihiutale todella hyvää jatkoa ja kiitos vielä