Valoa kohti

[panta]

Tämä on itellä ajankohtaisena, se että joku läheinen oikeasti uskoisi kuinka kummallista arki voi olla ilmeisesti narsistin kanssa. Vuoristorataa parhaimmillaan, omassa päässä, siksi omassa päässä koska läheinen ei ymmärtänyt mitä koin. Ei ymmärtänyt tunteitani, pahaa oloani eikä yrittänyt muuttaa toimintaansa vaikka kärsin. Yritän uskoa todellakin siihen että olen hyvä. Tämä järkyttävä itseinho, syyllisyys ja häpeä asioista mitä on tapahtunut ajanoloon laimenee. Ikävä kyllä ne nousevat jatkuvasti pinnalle kun pitää olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Miksi minun kuulu olla häpeissäni vaikka minulle läheinen ihminen käyttäyi todella valheellisesti ja huonosti. Vaikeus on siinä ettei hän tajua että toimii väärin ihmisiä kohtaan. Se on minusta niin surullista, se että kaikki jää omille harteille kannettavaksi. Kaikki! Mutta uskon että aika parantaa. Uskon myös että alan tajuamaan mitä minä haluan, kuka minä olen ja että olen oikeutettu omiin tunteisiini. Pakko uskoa parempaan.

Seuraava lainaus on täältä; http://yle.fi/uutiset/narsisti_laittaa_ ... on/5092324

"- Uskokaa läheisiänne, vaikka uhrin tarina voi kuulostaa epätodelliselta., Hanna Kaikula painottaa ja sanoo, että uhri voi päästä tuskaisesta pimeydestä valoon, kun uskaltaa luottaa omien siipiensä kantavuuteen.

Hanna Kaikula neuvoo, että vuosiakin kestäneestä piinasta kannattaa lähteä pienin askelin kohti muutosta. Uhriutuneen kannattaa ajatella, että minkälaista elämä on huomenna, viikon päästä, vuoden kuluttua.

- Tuskallisista asioista ei selviä käden napsautuksella, vaan se vaatii aikaa. Usein uhrit ovat niin poljettuja, että persoonallisuus täytyy sieltä rakentaa uudelleen. Se vaatii aikaa, jota uhrin täytyy suoda itselleen. Lisäksi täytyy olla itselleen armollinen.

- Ja uskoa siihen, että on hyvä, Hanna Kaikula korostaa."

[pilvilinna]

Panta, niin totta, niin totta. On kauheaa huomata joutuvansa läheisten ja ystävienkin kyseenalaistamaksi asioissa jotka meille uhreille ovat totisinta totta ja joiden kohteeksi läheiset/ystävät eivät voi edes kuvitella joutuvansa.
Pienin askelin kohti elämää. Uskotaan itseemme.