Apua tarvitaan

[squido]

Pientä lisäystä vielä...haluaisin niin kovasti olla vaimo, joka spontaanisti halaa miestään, sanoo rakastavansa miestään ja olevansa ikionnellinen miehensä kanssa. Miksi en pysty toteuttamaan tätä kaikkea mieheni kanssa.. Välillä ajatus erosta helpottaa, toisinaan ahdistaa, useimmiten syyllistää... Tuntuu että olen pilannut mieheni elämästä usean vuoden ja nyt haluankin lopetta kaiken. Eihän mikään korvaa miehelleni noita menetettyjä vuosia. Sitten vielä nuo lapset. Olen niin epäonnistunut. Pitäisikö vain jatkaa. Mieheni ei koskaan ymmärrä mitä sanon...ei koskaan..yksi syy jatkuviin päivittäisiin riitoihimme kun mieheni on ymmärtänyt väärin jonkin sanomani asian tai sitten ei ole sitä kuunnellut lainkaan... Olen jo kovin väsynyt siihen, että mieheni yleensä keskeyttää aina puheeni, en ymmärrä miksi.

Toisaalta olen vielä melko nuori ja mieheni minua 9 vuotta vanhempi (käytökseltään silti lapsiemme tasolla monissa tilanteissa). Mietin kuumeisesti, että haluanko oikeasti viettää loppuelämäni parisuhteessa, jossa en voi kovin hyvin. Henkilön kanssa, jota en himoitse esitellä muille (ennemmin välttelen tätä). Haaveilen itsekkäästi rakkaudesta, tasapuolisuudesta, miehestä joka antaa minun olla minä. Miehestä joka arvostaa minua, lapsiani ja muita ihmisiä. Mieheni arvostelee aina ja kaikki ihmiset..en jaksa enää kuunnella arvosteluja sukulaisistani. Mieheni veli asuu myös vaimonsa kanssa Suomessa, lähellä sukulaisiani. Mieheni kuitenkin pienen väärinymmärryksen johdosta viime kesänä totaalisesti katkaisi välinsä veljeen. Todella katkaisi. Ilman selvittely yrityksiä. Mieheni raivosi puhelimeen lupauksen pettämisestä eikä suostunut kuuntelemaa veljeään ja sen jälkeen ei ole ottanut lainkaan yhteyttä veljeesä vaikka tämä on useita kertoja yrittänyt. Sen lisäksi että itse joudun inhottavaan välikäteen, en pidä mieheni käytöstä kypsänä. Miehei haukkuu kaikkia tuntemattomia/puolituttujakin hyvin herkästi tyhmiksi/idiooteiksi/tms.

En myöskään koskaa voi unohtaa, kun kuopuksellamme EPÄILTIIN EHKÄ MAHDOLLISESTI loppuraskaudessani että hänellä saattaa voida olla jokin suoliston toimintahäiriö. Kun kerroin siitä miehelleni kotona, vastaukseksi sain huutoa ja raivoa "Se johtuu sitten sun geeneistäs!!! Mun geeneissä ei ole mitään vikaa vaa ne on ihan täydelliset!!!!!!!" Lapsemme syntyi ilman mitään ongelmia. Mitä jos hänellä olisi jotain ollut..?

En tiedä edes mitä odotan. Odotanko, että joku tulee minulle sanomaan, että eroa. Tai älä eroa. En tiedä. Kerroin vihdoin eräälle kaverilleni eroajatuksistani riitelyn takia. Hän sanoi auttavansa lasten hoidossa tarvittaessa. Tuli hyvä mieli.

[squido]

Ajatus mieheni jättämisestä tuntuu kamalalta. Ajatus elämän jatkamisesta ilman miestäni tuntuu houkuttelevalta ja helpottavalta... Ja silti en tiedä mitä tehdä ja siksi tunnen tarvetta tunteideni purkamisesta tänne. Tunnen itseni niin itsekkääksi jättäessäniieheni....niin syyllinen olo..ahdistavaa. Enkä pääse ajatukaesta eroon en selvyyteen.

[Voisinkertoa]

Haluan kertoa että teidän omat tunteet ovat jo nolla pisteessä. Tehkää siirto ja ero.
On todella helpottavaa herätä seuraavana aamuna ja todeta, että ei enää koskaan
Haukkumista, alistamista ym.
Itse juuri otin sen ISON askeleen narsistimiehestäni.

Tänään seurasin ystäväni lapsia, joiden isä on toinen paha narsisti.

Poika lapsi in alkanut kopioimaan isänsä käyttäytymistä. Ylimielisyyttä ja tympeää olemusta.
Kyse on alle kouluikäinen poika lapsi. Se oli kamalaa tajuta miten he pystyvät vaikuttamaan lapseen
Käytöksellään.
Onneksi itse lähdin neljä vuotiaani kanssa nyt, enkä jäänyt
Katsomaan vuosien päästä tuhoja mitä mieheni llisi saanut aikaiseksi.
Hän on tuhonnut jo omat lähes aikuiset tyttärensä.
He ovat ylimielisiä köytökseltään ja ihan sitä samaa kaavaa toistavat kuin isänsä.
Kamalinta että tämä mies oli saanut yksi huoltajuuden ja äidistä hön sai tehtyä narsistin.

Ihan horroria ihan horroria
Nähdä
Mihin nämä tyypit pystyvät ja kuinka lastenvalvojat vielä uskoo kaikkea mit he suustaan oksentavat!

[Posliinienekeli]

Minulle ajatus erosta on haave, todellisuudessa eron toteuttaminen ei ole niin yksinkertaista. Osin tämä johtuu siitä, että ajattelen lapsilla olevan oikeuden pitää ehjä perhe ympärillään. Kun mies on paikalla, ja orientoitunut muuhun kuin työhönsä tai harrastuksiin, hän kuitenkin on aika OK isä lapsille. Eri asia on taas sitten se, millaisen mallin annamme parisuhteesta lapsillemme ja mitä lapset saavat kaikesta siitä ajasta kun mies ei ole heihin oikein orientoitunut?! Lisäksi mies jostain syystä haluaa jatkaa suhdettamme. Kenties lasten takia? Kenties koska olisi noloa erota? En usko ainakaan syyn olevan se, että hän haluaa olla minun kanssani minun vuokseni. Täysin varma olen siitä, että jos lapsia ei olisi, en jatkaisi suhdetta.

Nyt sitten olemme todellakin ostamassa taloa. Eli olen ottamassa uuden sitoumuksen narsistiin lainan muodossa vasta kun edellisestä päästiin eroon =/ Ei kai tässä kohta voi syyttää kuin itseään. Silti tämä tuntuu vankeusrangaistukselta, joka kestää vähintään niin kauan kuin lapset ovat niin isoja, että omatuntoni sallii sen puolesta erota, siis vielä noin 14 vuotta ainakin, yhteensä yli 30v?! Mitä niin pahaa olen tehnyt, että ansaitsisin tuollaisen rangaistuksen, pahemman kuin mikään rikollinen Suomessa Olisi varmaan helpompi lopettaa tämä tähän.

Jos Squido ajattelen meitä siinä 5v kohdalla, missä sinä nyt olet suhteessasi, niin meillä ei ollut lapsia. Olimme opiskelijoita, muuttaneet (luonnollisesti) miehen opiskeluiden mukaan juuri uuteen kaupunkiin, josta minä sitten hain opiskelupaikan sillä perusteella että miehellä alkaa siellä opinnot. Ei siis sen mukaan, mitä itse olisin halunnut opiskella. Mies halusi lapsia, jätin pillerit pois, ja sitten hän ei vielä lapsia halunnutkaan. Pakotti minut lopettamaan tupakoinnin erolla uhkaamalla, kun lopetti itsekin. Jos hänellä oli koulusta vapaata, hän lähti reissuilleen, jätti minut yksin outoon kaupunkiin. Hänen kaverinsa oli meillä usein kylässä viikonkin kerrallaan, he pelasivat pleikkarilla, ryyppäsivät ja mölisivät yömyöhään viikollakin, kun minulla oli kouluun herääminen aamulla. Mies ei välttämättä vaivaantunut tulemaan kotiin baarireissuiltaan yöksi. Hän hallitsi rahatalouttamme ihan 100%:sti. Kihloihin menoa mies empi, oli kuulema joutunut niin usein petetyksi. Menimme sitten kihloihin niihin aikoihin kuitenkin, olin tietenkin ihastunut siihen, että juuri minä olin se, jonka kanssa hän kuitenkin halusi ja uskalsi vielä yrittää...

Näin jälkikäteen ajatellen; millainen idiootti minä oikein olin? Vai vain nuori, viaton ja naiivi? En oikein ollut onnellinen, vaikka ystäville ja vanhemmille niin väitin. Minua nolotti, että minä annoin kohdella itseäni niin huonosti. Olo oli paha, mutta syytin itseäni. Pidin miestä niin täydellisenä, että kyllä suhteen ongelmien täytyi johtua minusta. No, pysyin hänen rinnallaan aina vaan. Sydän särkyi joka kerta, kun hän petti luottamukseni tavalla tai toisella. Nyt en enää uskalla luottaa uudelleen, mutta osaan arvostaa itseäni kuitenkin enemmän ja ymmärrän että se vika ei tainnutkaan olla minussa.

[avainx]

Hei,

Luin tarinasi ja voin pahoin puolestasi. Olet todellakin tekemisissä narsistin kanssa.

Viimeisen viestisi kuvailema käytös on kuin suoraan Narsistin käsikirjasta. Haetaan säälipisteitä ja tehdään itsestään myötätunnon kohde. Narsistihan ei osaa tuntea aitoa myötätuntoa, mutta on mestari manipuloimaan muut tuntemaan myötätuntoa itseään kohtaan. Lasten käyttäminen välikappaleena on kertakaikkisen hävytöntä.

Ota lapsesi ja juokse pois. Joudut kuuntelemaan miehesi uhkailut, itkut, rakkauden tunnustukset ja itsemurhalla uhkailut yms. mutta ne kaikki kuuluu taudin kuvaan. Lastenvalvojan luona miehesi kertoo, kuinka hänen elämänsä on romahtanut ja mieli järkkynyt, koska on menettänyt rakastamansa perheen jne .... kuuluu taudin kuvaan.

Kun yrität pärjätä narsistin kanssa, sinun pitää vertauskuvallisesi pelata shakkia hänen kanssaa, mutta hänen omilla nappuloillaan ja olla aina 5 siirtoa edellä. Lopputuloksena häviät kuitenkin. Tarkoitan tällä sitä, että niin kauan kun olet narsistin vaikutuspiirissä, hän nujertaa sinut. Ainut tapa on oikeasti lähetä pois ja minimimoida kaikki yhteydenpito.
Itse kommunikoin aikoinaan ainostaan sähköpostilla, jotta minulle ja todistusaineisto kaikesta.

Muista, että olet itse uhri ja tarvitset apua. Tarvitset myös kontakteja muihin ihmisiin, jotka kertovat mikä elämässä on normaalia ja mikä ei. Usein narsistinuhrin normaalius - käsitys on täysin kieroutunut.

Sinä olet äiti ja varmasti erittäin hyvä sellainen. Tärkeintä mitä voit antaa lapsillesi, on turvallinen kasvuympäristön ja kokonaisen itsesi. Narsistin varjossa kasvaa vain puolittaisia ihmisiä.

Toivotan sinulle voimia ja uskallusta.

[squido]

avainx, kiitos maanpinnalle palauttamisesta.

Viikko sitten sunnuntaina mieheni mökötti koko päivän (myönnän..tein väärin tullesani kotiin yöllä pikkujouluista ilman sormusta, mutta e todellakaan ollut miestäni pettänyt, jotenkin vain oloni on parempi ilma sormusta, tuntuu kuin jokin kahleista olisi jo auki). Illalla tuli puheeksi avioero ja sanoin vihdoin haluavani. Seuraavan yön mieheni raivosi, paukutti ovia, uhkaili, raivosi. Naapurit jättivät lapun ovellemme seuraavana aamuna metelistä. Itse nukuin 2 tuntia. Aamulla hän sammutti herätyskelloni ja siksi nukuin pommiin, sitten seurasi minua kouluun ja antoi ylitsevuotavia rakkaude tunnustuksia ja rukoili jäämään kanssaan. En meinannut päästä hänestä eroon. Lopulta pääsin ja jatkoin päivää "normaalisti". Mieheni lähetti keskimäärin 3-4 viestiä tunnissa ja soitti noin 10xtunnissa iltaan saakka. Illalla hän tuli lasten nukkumaanmenoaikaan kotiin ympäripäissään ja en tiedä minkä vaikutuksen alasena. Seuraava yö oli helvettiä. Ei meteliä. Mutta hereillä pitämistä. Pakottamista rakkaude tunnustukseen uhkailuilla: itsemurhalla, minun elämäni pilaamisella, tulevien suhteideni kohteiden tappamisella, minun seuraamisella ymsyms. Hän piti puhelintani itsellään. Aamulla hän nukahti. Menin lasten kanssa turvakotiin, jossa olin 5 yötä. En saanut mieheltäni rauhaa. Tekstiviestejä, soittoja, yhteydenottoja facebookissa. Mieheni alkoi ottaa kontaktia facebookin kautta koulukavereihini, joita ei todellakaan tunne jne. Lupauksia muutoksesta. Hän todella lopetti alkoholin juonnin, tupakanpolton, haki reseptin rauhoittaviin ja niitä jopa käyttää. Ajattelin onkohan tuo sittenkään narsisti. Pidin kuitekin pääni:epätasapainoinen hän on, enkä enää jaksa vaikeaa elämää hänen kanssaan. Sovimme, että tulen takaisin kotiin ja alamme selvittää eroa. Autan häntä käytännön asioissa. Lupaus ei pitänyt. Nyt vaatii uhkailuje voimalla että yritämme pelastaa avioliiton. Kun olen tiukka ja sanon, että halua eron hän alkaa raivoamaan, syyttelemään elämänsä pilaamisesta, siitä miten olen ilkeä, hirviö, haluan pilata hänen elämänsä juuri kun hän yrittää lopettaa paheensa. Syyttelyä, syyttelyä. 10 min päästä hän tunnustaa rakkauttaan, halaa, hellii, emme me eroa, tiedän että rakastat minua (olen monesti sanonut, että hyvä kun hän saa elämäns järjestykseen, mutta en rakasta häntä enää, en halua elää avioliitossa enää), tulevaisuutemme on yksi. 15 min päästä saattaa taas raivota, että antaisin hänelle puolet säästöistämme samantien niin hän lähtee. Meillä on yhteinen tili, jotka alunperin minu nimissä ja sanoin, että annan heti kun hän avaa oman tilinsä. Nyt taas ei suostu avaamaan omaa tiliä.. Tuntuu, että olen vankilassa, hän ei päästä minua ulos....haluan vain vapauteen... En tiedä miten erota. Pelkään sitä raivoa, mikä tulee, jos laitan yksin eropaperit ja tieto tulee sitten miehelleni.

[avainx]

Hei,

Yritä päästä pois hänen luotaan. Onko sinulla sukulaisia tai onko sinun mahdollisuus olla turvakodissa vielä pidempään ?Miehesi on sairas, narsisti tai ei, mutta sairas. Se mitä kuvailit ei ole tasapainoisen ihmisen käyttäytymistä.

Narsistin kanssa ei voi neuvotella, koska hänen pitää voittaa kaikessa.

[Notavictim]

Poliisitkin voi tarvittaessa soittaa lähtöä turvaamaan.

[butterfly]

Narsisti käyttäytyy JUURI noin; hän testaa ensin sinua, kunnes alat miettimään eroa tosissaan. Kun olet juuri tekemässä ratkaisua ja tunnet olevasi voimakas, hän muuttaa käytöstään, jotta sinulle tulisi juuri nuo itsesyytökset mieleen (olenko minä kuitenkin se paha tässä jne.) ja muuttaisit mielesi.

Erossa voi tulla esiin uskomaton marttyyri, joka käyttäytyy kuin pieni lapsi, eikä kaihda keinoja. Väitän, ettei mies tule muuttumaan, sillä piirteet ovat niin selkeät ja narsismi todella raju kanssaeläjille. Toivon todella, että saat voimaa tehdä oikean ratkaisun. Muistutat ajatumaailmaltasi paljon minua, ajattelin paljon samoin omassa suhteessani narsistin kanssa. Jokin ääni sanoi minulle, että ole erityisen varovainen erotilanteessa. Myöhemmin olen asiantuntijoilta kuullut, ettei narsistia jätetä. Hän siis keksii keinot estääkseen eron, mikäli se ei ole hänen oma tahtonsa. Sillä narsisti haluaa kontrolloida kaikkia tilanteita, ihmisiä, tapahtumia. aina.

Itse tein niin, että mieheni lähdettyä eräänä aamuna töihin (näyttelin nukkuvaa kun hän lähti), pakkasin suurimman osan tavaroistani (aloitin tärkeimmistä), ja lähdin. Otin mukaan sen minkä pystyin itse kantamaan, loput jäivät pakattuina kasseihin asuntoon. Se helpotus, joka kadulle astuessa tuli, ei ole sanoin kuvailtavissa! Tunsin olevani vapaa, vapaa jostakin sellaisesta, jota ulkopuoliset eivät voi ymmärtää. Loput tavarat hain toisen ihmisen ollessa koko ajan läsnä (narsisti ei poistunut asunnosta muuttoni ajaksi vaikka ilmoitin koska tulen ja pyysin ettei hän olisi paikalla..ei tietenkään poistunut). Tuo tavaroiden hakeminen on yksi vaikeimmista asioista joita koskaan olen tehnyt, mutta sillä kerralla enää syytökset, haukut tai solveukset eivät sattuneet. Olin vetänyt verhon eteeni, hän ei enää voinut hallita minua.

Mielestäni tämä verho auttoi minua hänen kanssaan asioidessa, sillä se antaa minulle etäisyyttä ja turvaa. Viestit tuntuivat kaukaisemmilta, käytös neutraalimmalta.

Sinä ansaitset turvallisen elinympäristön, kuten myös lapsesi. Sinä voit olla tasapainoinen vanhempi heille, sillä sinussa on se kaikki mitä he tarvitsevat. Kuten "Narsistin kanssa naimisissa"- kirjassa sanotaan, narsistit valitsevat uhreikseen vain kaikista vahvimmat ihmiset. Toivon Sinulle voimaa.

[butterfly]

Tarkoitan, että sinussa on se kaikki voima. Päästä se vain esiin!
p.s. kokonainen perhe ei aina tarkoita äitiä ja isää...