Erosta on nyt kaksi vuotta, lapset jäi isälle joka teki elämästäni aikamoista piinaa jo avioliiton aikana.
Taustaa.. Liittomme aikana minä tein yrittäjänä paljon töitä, mies välillä töissä välillä työtön.
Lopetin yritykseni muutama vuosi ennen eroamme ja menin palkka työhön. sitä mieheni ei kestänyt. vainosi työpaikan ympärillä lapset mukana. halusi työni lähelle kotiamme. jopa kotiimme! onneksi en suostunut, sillä olisin tehny työni että hoitanut lapsemme että pelännyt 24h miestäni. Mies oli ajoittain masentunut, ei saanut sanojensa mukaan seksiä tarpeeksi, meillä ei ollut tarpeeksi hieno omakotitalo jossa ei ollut laatoitettua pihaa tai elektroniikkaa tarpeeksi. mikään ei riittänyt. hän viihtyi tietokoneensa äärellä aikaansa todella paljon. hän treffaili suomi24 palstalta naisia. osa selvisi minulle ja syy oli minussa... minä olen se kylmä ihminen. enkä jännä ja arvaamaton. naisia välillä ilmaantui kasvojeni eteen selittelemään kuinka hieno aviomies minulla oli, naiset joille oli kertonut että eroamme ja jää yksinhuoltajaksi koska minä olen mielisairas ja epävakaa ihminen. Minä? ihminen joka teki työnsä hyvin ja kiltein, liiankin kiltti!
en saanut lenkkeillä koirieni kanssa, kuulemma kävin vieraissa. en saanut tavata siskojani enkä veljiäni, ne ei ollut hyvää seuraa. vain anoppi ja appiukko oli ihmiset mitä mieheni palvoi. joiden kanssa vietti kosteita iltoja ja karaokea lauloivat yöt kiljuen kun yritin lasten kanssa nukkua ja aamulla lähteä töihin. en saanut puuttua kännikalojen iloitteluun. olin ankea ja tylsä. se tavallinen äiti joka halusi joskus hengittää ja nukkua rauhassa.
Tuli aika, erosimme. mieheni halusta. hän lätkäisi minun parhaan ystäväni hää aamuna minulle avioeropaperin kaikki valmiina täytettynä. vain allekirjoitukseni puuttui! oli vanhempiensa kanssa tullut siihen päätökseen että on aika erota minusta. minä en aavistanut mitään! en allekirjoittanut, kysyin miksi nyt? miksi juuri nyt kun ystäväni menee naimisiin ja minä olen kaasona. Vastaus oli : on parempi että erotaan nyt kun ystäväni häät on tärkeämpi kuin hänen pyyntönsä että olisimme kesämökillä viettäneet kahden kesken aikaa. sain valita vielä. valitsin ystäväni. se oli viimeinen mitä minulta kysyttiin. siitä alkoi sota!
Seuraavalla viikolla, kyllä siis kaikki tapahtui heti kaikki nyt elämä pirskaleina tyyliin. seuraavalla viikolla anoppi teki lastensuojelu ilmoituksen minusta. perättömän. sitten teki mieheni saman. siitä seurasi lastensuojelun asiakkuus joka oli minulle helpotus. oli paikka missä puhua. minut ajettiin kotoa pois. mies jäi työttömänä hoitamaan kahta poikaamme taloomme. minä en saanut poikia koska, olin epävakaa, pettäjä, itsetuhoinen, tein kolmivuorotyötä, ja pojat tarvitsevat miehen mallin. elämäni romahti. lopulta lasun kanssa puhuimme ja sanoin että en jaksa enää tätä valhetta. vuosia elin valheessa siinä kimaltelevassa suhteessa jossa olin jo vuosia kokenut henkistä väkivaltaa ja alistamista. sain asunnon muutin sinne koirieni kanssa. aloin hakemaan apua tilanteeseeni ja itselleni jotta saisin itseni kasaan, seisomaan omilla jaloillani ja ymmärtämään että en ole huono ihminen enkä paha vaan ihan normaali ihminen jolla puoliso myrkytti oman minuuteni vuosien aikana kadoksiin.
vahvistuin. en saanut silti lapsiani. tai en uskaltanu nousta jaloilleni. näin heitä silloin kun lasten isälle sopi. silloin kun hänellä oli naisystävä lapset oli luonani paljon. kun meni huonosti ja naiset jätti hänet hän kiristi taas lapsilla. yritti useaan kertaan että palataan yhteen rakastaa vain minua. en uskonut, sen olin oppinut että se ihminen puhuu vaan oman edun vuoksi. hän ei jaksanut neuvoloita hoitaa, ei hammaslääkäriä.
rakensin omaa elämääni jota rakennan yhä.
hän löysi taas naisen, ihan mukavan kiltin nuoren naisen. 10v miestä nuoremman. vaistosin hänestä että hän on kuin minä olin aikanaan joka jäi suhteeseen koska miehelläni ei elämässä ollut muita kuin minä ja minua rakasti. Niin hän rakasti tätä uusinta naistakin. niin paljon jopa, että menivät kahden kk tutustumisen jälkeen kihloihin, purkivat kihlauksen kuukauden päästä ja mies yritti jopa itsemurhaa koska rakasti tätä naista niin paljon! ja rakastikin niin että menivät kihloihin, päättivät rakastaa toisiaan ja alle vuosi tapaamisestaan nainen tuli jo raskaaksi ja naimisiinmeno oli taattu. he ovat uusioperhe jossa molemmilla on lapsia. naisella kaksi, miehellä meidän kaksi, sekä miehen ennen minua oli jo kolme lasta. ja sitten syntyy tämä uusi. hehkutetaan että perheonnea heillä.
vein lasteni huoltajuuden käräjille vuosi sitten. lasten isä vei vuosi sitten extempore lapset 400km päähän kaikesta tutusta ja sukulaisista, heidön uusi perhe onni voi paremmin kauempana kaukana me lasten läheiset. siis yksinkertaisesti ei ajatellut lapsiaa vaan omaa etuutta, saa elää rauhassa siellä missä kukaan ei tunne. lasten molemmat mummolat jäi tänne, äiti eli minä, sekä tädit enot ja sedät ja serkkulapset. Miksi näin? Olisin halunnut että ne jää minulle. sehän olisi ollut järkevääkin. mutta ei. minä en heitä saa en millään. vuodesta toiseen uhkailut että hakee yksinhuoltajuutta, vie lapset kokonaan, en saa mitään ja tekee elämästäni helvettiä. sitä uhkailua olen niin maan perhanasti kuunnelut mutta ne on uhkailuja. Vein asian käräjille. Sain siitä kiitoksena syytteet ilmiannoista. Huumesekoiluni? mieheni tapon yritys? lasten hyväksikäyttö? kotirauhanhäirintä? ex mieheni vainoaminen sekä haki lähetymiskieltoa. Mikään ei johtanut sen pitemmälle kuin kuulusteluun. Huume seulaan piti muutama kuukausi anta verinäytteitä. lapsiani en ole muutamaan kuukauteen nähnyt. Minä olen hullu? sairan mielinen? pahoinpitelen lapsiani? sosiaalitoimen väki alkaa olla ei osaa neuvoa. ne sanoo että vaikea tapaus ex mieheni on. pari vuotta jo lastensuojelu ilmotuksia minusta tehnyt, joissa ei ole mitään miksi huolissaan. tekaistuja, perättömiä ja ajat ja paikat ei kohtaa aina oikein mitenkään. lasun silmissä jo yksi näistä mikä tekee ihan mitä vaan tai sanoo jotta minä olen huono äiti.
käräjille vienti tarkoitti myös olosuhdeselvitystä. se alkoi ja aluksi arastelin kertoa kaikkea tätä karmeutta. muta ymmärsin että puhun vaan lapsistani ja heidän tarpeista. oli meillä video neuvootelukin, jossa lasten isä keskittyi haukkumaan minua ja osoitteli sormella mitä pitää minussa ottaa huomioon, ja liiba laaba. video neuvottelu sai lähinnä minut pysymään rauhallisena ja vastasin asiallisesta omasta puolestani ksymyksiin kertaakaan sanomatta kuinka toinen ihminen on ja käyttäytyy. mutta kyllä minua siinäkin haukuttiin ja asuinpaikkani mollattiin. asun todellisuudessa aika rauahllisessa omakotitalo alueella. myös kotikäynti kun lapset oli luonani, sujui ensimmäisen vartin oikein kivasti. lapset jutteli ja selitteli omiaan kunnes lapset alko sormea napsauttamalla huuttaa fucking ämmä ja vihaavat äitiä ja p...a äiti ja tätä rataa... sanoinkin siinä että tätä tarkoitin että perjantait kun lapset silloin kun ne pääsee tulemaan on yhtä äidin haukkumista. sitten nukutaan äidissä kiinni kyljesä ja lauantai on ihana tasainen päivä. sunnintaina taas alkaa se huutaminen kun lähtö koittaa.lapsen elämässä aikamoinen vuoristo rata! tunteiden myrskyä.lapsilla on syötetty mielikuva äiti ei ollut koskaan niidne kans kun ne oli pieniä, äiti ei välittänyt äiti ei sitä eikä tätä vaan isä ollut aina se ainut ihminen joka huolehti. Minä korjaan tilanteen mukaan, näytän vlokuvia ja kerron muistatteko kun silloin oltiin, ja kerron kuvista. ne ei valehtele
olosuhdeselvitys kestää tolkuttoman pitkään. se on nyt loppu mutta käräjille ei aikaa vaan kuulu. en tiedä miten tämä päättyy? voinko saada lapseni takaisin, kun ne on viety jo kauas ja vuoden siellä asuneet? onko lääkärin käyttämättä jätöt, terveydenhuoltopalveluiden käyttämättä jättäminen vaikuttaako? entä lapsilla oli tarhasta vuosi sitten molemmilla lasten psykologi käyntejä kun tarha teki lastensuojeluilmotuksen pojista. mutta uudella paikka kunnalla ei sitä palvelua ole, sillä isän mielestä kaikki on nyt hyvin ja lapset ei enää oireile. eihän ne oireile ei, kun ne on alistettu jo isän pillin mukaan ja tietävät että siitä seuraa huuto ja pahaa jos ovat omien mielipiteiden takana.
tuntuu niin usein että luovutan! en jaksa, mutta jaksan pienten poikieni takia. ne kärsii tästä, minä kärsin. vain lasten isä nauttii ja elää onnellista elämänää ulosottoveloissaan, uuden vaimon ja tulevan lapsen kanssa ja pakoilee lasten suojelua kaikin keinoin.
paljon jäi kirjoittamatta, paljon olisi asiaa. mutta kommentoikaa, vastatkaa onko kokemuksia tämmöisistä.kuinka voi oikeutta saada kuin rehellisyydellä vai onko totta että likaisella pelillä saavuttaa enemmän. itse en halua olla kiero koska en kestäisi itsessäni sellaista.