Kaksi vuotta narsistin kanssa

[Sanna89]

Olen ollut jo jonkin aikaa täällä, lähinnä vaan lukenut muiden kokemuksia ja sillä tavalla yrittänyt saada apua omaan tilanteeseen. Nyt oli kuitenkin pakko kirjoittaa...

Seurustelin kaksi vuotta narsistin kanssa. Narsisti oli alussa aivan ihana, osasi sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan, toi lahjoja, piti hyvänä ja onnistui nopeasti koukuttamaan mut itteensä. Miehellä oli kiire parisuhteeseen ja muuttamaan yhteen. Oli irtisanonut oman vuokra-asuntonsa multa mitään kysymättä ja muutti mun luokse. Ei osallistunut vuokran maksuun, ruokaostoksiinkin vain pienillä summilla. Tavallaan elätin lasteni lisäksi myös aikuisen miehen.
Kuukausi oltiin seurusteltu ja kaverini bongasi miehen deittisivustolta. Sokeana uskoin miehen itkutarinan ettei profiili ole hänen vaan joku toinen on kiusallaan tehnyt miehestä profiilin. Tästä se alamäki alkoi.

Mua epäiltiin pettämisestä, haukuttiin jakorasiaksi, sanoi että toivottavasti mun tytöstä ei tule samanlaista huoraa kuin äidistään, halusi kilpailla siitä kumpi saa enemmän huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, nauroi pettämistä käsitteleville tv-ohjelmille, käytti koko ajan enemmän taloudellisesti hyväksi (suuttui kun en suostunut ostamaan uutta puhelinta hänelle omiin nimiini, miehellä oli mennyt luottotiedot), mitätöi, valehteli, pahoinpiteli henkisesti ja paristi kävi riidan aikana käsiksikin.

Vuosi oltiin seurusteltu ja sain selville, että mies on pettänyt mua alusta asti. Oli ties millasilla törkeillä nettisivustoilla, juoksi maksullisissa ja tapasi netin kautta naisia. Päätin antaa toisen mahdollisuuden, koska mies osasi niin hyvin puhua itsensä tilanteesta. Selitys kaikelle oli se, että mä olen niin kaunis ja mies halusi kokea olevansa myös haluttu. Eli syy laitettiin mun harteille. Kaikki oli yhtäkkiä mun syytä. Mä en tehnyt mitään oikein. Huomasin muuttuneeni vahvasta naisesta naiseksi, joka matelee toisen jaloissa täysin alistuneena ja elämän ainoana tehtävänä on olla toiselle mieliksi ettei vaan mitään pahaa tapahdu. Mun ystävät oli pohjasakkaa, osittain jouduin katkaisemaan välit ystäviini koska mies ei tykännyt heistä. En olisi saanut lähteä kavereiden kanssa reissuun vaan rahat olisi pitänyt käyttää viemällä mies milloin minnekin. Mies kyllä sai tehdä ties mitä reissuja. Jos johonkin lähdin niin perään huudeltiin "Muista sit panna kunnolla, muista kortsu!". Mies nautti katsella sivusta kun mun itsetunto mureni päivä päivältä. Mun lisäksi mies käytti hyväksi kaikkia läheisiään ja nimenomaan rahallisesti. Mies manipuloi niin taitavasti.
Kiinnijäätyään meni puoli vuotta ja jäi uudestaan kiinni siitä, että laittoi naisille seksisävytteisiä viestejä. Sekin oli kuulema mun syytä, koska en osannut käyttäytyä.

Meillä oli riita ja riidan päätteeksi sanoin etten tiedä kauanko kestän tätä enää. Mies suuttui ja sanoi jättävänsä mut. Mä soittelin perään ja anelin takaisin. Mies lopulta tulikin ja sitten alkoi puheet siitä kuinka mun lasten pitäisi useammin olla poissa kotoota, olivat kuulema kotona ja meidän elämässä liikaa. Silloin päätin että nyt saa riittää. Järjestelin asioita, kerroin kaikesta tapahtuneesta läheisilleni (pari ystävää vain tiesi, muille hävetti kertoa) ja jätin miehen.

Erosta on nyt muutama kuukausi. Ensimmäisen kerran eron jälkeen mies on ollut hiljaiselossa pidemmän ajan, melkein viikon. Tähän asti yhteydenpitoa on ollut päivittäin. Miehellä on ollut ikävä, mies rakastaa vain ja ainoastaan mua, on lopettanut kaiken sekoilun ja nettideittailut, on uhkaillut tulevansa hakemaan mua töistä, keksii jatkuvasti tekosyitä että voi tulla käymään. Tivaa kenen kanssa viestittelen, vahtii missä meen ja kenen kanssa, utelee onko mulla uutta miestä. Kertoo käyvänsä psykologilla ja on kuulema muuttunut mies. No, ei ole. Meillä on yhteisiä tuttuja ja mies kuulema jatkaa valehtelua vieläkin ja viljelee nettiin profiileita ja metsästää uutta uhria. Mä en voi olla miettimättä sitä seuraavaa naista... haluais vaan kuuluttaa koko maailmalle millanen ihminen se mies on ja kannattaa pysyä kaukana.

Oon sinut eron kanssa, mutta silti päässä myllertää miljoona ajatusta.. Tapasin ihan yllättäen yhden miehen, joka vaikuttaa aivan ihanalta. Tiedän etten ole valmis parisuhteeseen vielä pitkäänpitkään aikaan, mutta kun tuntuu etten uskalla edes tutustua kun pelottaa kaikkien miesten olevan samanlaisia. Miten tästä pääsee takaisin jaloilleen? Kuinka irrottautua lopullisesti? Psyk.hoitajan juttusilla kävin, mutta senkin lopetin.. en tiedä miksi. Haluaisin elämäni olevan tasapainoista ja haluaisin pystyä menemään eteenpäin pienin askelin. Kuinka te muut olette onnistuneet siinä?

[krassi]

Hei!
Voit olla tyytyväinen siihen, että pääsit narsistista eroon jo kahden vuoden jälkeen. Monella menee kauemmin. Tekstistäsi huokuu se, että olet varma asiastasi. Pienin askelin pääsee eteenpäin.

Minä juttelin aikoinani erovaiheessa avoimesti tilanteestani yhden miehen kanssa, jota pidin luotettavana. Hän oikeasti auttoi minua henkisesti, mutta mitään suhdetta meidän välille ei tullut. Olemme edelleen vain ystäviä. En osaa vastata siihen, miten luottaa muihin miehiin. Yksi minun selviytymiskeinoni on se, että en suostu kenenkään kanssa asumaan yhteen, vaikka suhde olisi pitkäkin.

Pääset varmasti eteenpäin omalla tahdillasi.

[panta]

Pääset jaloillesi! Ei epäilystäkään siitä. Pienillä askelilla ja antaa "päässä" vaan myllätä ajatukset. Ja itse koin helpotusta kun rupesin ajattelemaan että tämä "tunne" (mikä milloinkin) kestää vain hetken, keskimäärin sen 8minuuttia. Se menee ohi... jopa ikävä, raastava ikävä,tai vihakin...Hirveästi tsemppiä sulle!

[GreatPretender]

Hei!
Olen lukenut aika lailla kirjoja englanniksi, ja kaikissa korostetaan sitä, että ainoa tapa päästä lopullisesti narsistista eroon on täydellinen "No contact". Narsisti elää siitä, että saa huomiotasi, ja pahinta myrkkyä on, että hänet jättää huomiotta, jolloin hän siirtynee toiseen uhriin. Eli poista hänet somesta, puhelimesta, kaikkialta. Älä reagoi yhtään mihinkään, vaikka hän tulisi kyttäämään työpaikalle tms. niin ole kuin et näkisi häntä. Jos luet englanniksi kirjoja, niin aika jännä kirjailija on sellainen kuin H.G. Tudor - hän on itse narsisti, ja osana terapiaansa kirjoittaa nimenomaan kirjoja "narsistin pään sisältä", eli miksi he tekevät mitä tekevät ja miten heidät saa parhaiten pois elämästään.
Tiedän, että uuden elämän aloittaminen on TODELLA vaikeaa. Eikä uutta suhdettakaan kannata aloittaa, ennen kuin on valmis. Täytyy oppia itsestään ensin sen, miksi on valinnut narsistin, mikä hänessä viehätti - ja tajuta sen, että ansaitsee parempaa, ja opetella tuntemaan varoitusmerkit.
Mutta kun sen hyppäyksen on tehnyt, että on päättänyt muuttua, eikä ole enää narsistin vallassa, niin se tunne on mahtava. Vaikka minulla on yhä ongelmia tietyissä ihmissuhteissa, niin ex-mieheni lensi ja kunnolla. Tosin hän on tunkeamassa takaisin "kostamaan" elatusmaksujen kautta - mutta minulla on valtti kourassa, eikä hän tiedä siitä. Toivottavasti potkin hänen persuksensa uudestaan oikeudessa
Tsemppiä kaikille! Taistelu kannattaa!!!

[Sanna89]

Kiitos teille viesteistänne. Oli pakko tulla kurkkaamaan ja kommentoimaan tänne melkein kuukauden tauon jälkeen.

Tilanne on nyt se, että oon saanut olla ihan rauhassa. Jouluna mies laittoi hyvät joulut, ei mitään muuta. Noin reilu viikko sitten mies pommitti viesteillä että milloin voisi hakea loput tavaransa (miehen mukaan täällä on vielä paljon hänen tavaroitaan, vaikka näin ei ole - varmistin silloin eron jälkeen että kaikki tavarat on varmasti laatikoissa). Ilmoitin neutraaliin sävyyn, että hän on hakenut ne jo kahteen otteeseen silloin eron jälkeen. Mies jatkoi viestittelyä ja pommittelua, joihin en enää vastannut. Lopulta myös mies hiljeni ja lopetti viestittelyn.

Tunnen helpotusta, kun miehestä ei enää kuulu. Osaan jo ihan oikeasti nauraa sille miten säälittävää miehen touhu on. Nautin kaikesta niin paljon enemmän. Luottamus toisiin ihmisiin horjuu vieläkin, mutta uskon että ajan kanssa sekin korjaantuu. Kaikella on mahdollisuus muuttua parempaan, kun ei ole enää narsistin kynsissä. Parasta tässä koko tilanteessa on se, että itsellään on ohjat käsissä ja tavallaan on "tilanteen päällä".

[GreatPretender]

Hienoa! Nyt vielä muista, että todellinen narsisti tulee yleensä AINA takaisin... ainakin yrittää. Siihen voi mennä jopa vuosia, mutta kun on imenyt seuraavan uhrinsa kuiviin, hän palaa usein entisten luo. Muista silloinkin, jos näin siis käy, että älä vastaa MITENKÄÄN. Jopa neutraali vastaus osoittaa, että olet huomioinut hänet, ja se kannustaa hänet laittamaan uutta viestiä. Ja narsisti todella osaa selittää, kuinka on nyt "muuttunut", kunnes ollaan taas samassa sopassa. Eli täydellinen hiljaisuus sinun puoleltasi - ikuisesti! Se on ainoa asia, joka tepsii varmasti. Onnea, kun olet päässyt irti hänestä - nyt jos hän lähestyy on jo helpompi olla kuin häntä ei olisi olemassakaan

[Surusydän16]

Onnea! Edellinen on oikeassa, narsisti ei koskaan unohda! Mutta huomioimatta jättämisellä on paras vaikutus