Miten päästä irti

[Surusydän16]

Eikä sun tarvitse! Tyttö on ehdottomasti liian pieni esim yön yli tapaamisiin, etenkin kun ei tunne isäänsä. itse yrittäisin vaatia valvottuja tapaamisia! Näin et vaikuta itse hankalalta, isä saa tavata muutaman tunnin valvotusti. Jos mummo haluaa nähdä, tulkoot samalla käynnillä.

[Venica]

Valvottuja tapaamisia yritin järjestää lastenvalvojan kanssa yli vuosi sitten, että olis lisänä vielä mummolareissujen lisäksi. Ei halunnut niitäkään. Väen väkisin piti silloin päästä minun luokse sitten tyttöä kattomaan ja yritti sen jälkeen luikerrella takaisin.

[Seppä]

Venicalle sitten tuli taas ylimääräistä stressiä Pitäis noi narskut laittaa jonnekin hiton Siperiaan keskenään olemaan. Yritä venica jaksaa ja etukäteen selvittele asiat jos suinkin vain jaksat juurta jaksain.Minä olen huomannut että koko ajan pitää olla tutkimassa kaiken maailman porsaanreikiä ettei ex pääse yllättämään, moni yhteinen asia on vielä tekemättä. Odotan sitä päivää kun kaikki on niin sanotusti tehty exän kanssa. Sitten ex voi painua hel.ettiin. Oli ilkeä kommentti mutta totta joka sana. Positiivinen asia tähän loppuun. Tänään paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta koko päivän ja toivon että kohta jopa nautin siitä tai ainakin ens keväänä.

[pilvilinna]

voi venica. ymmärrän sinua. Kerron omasta pojastani vähän. Puolisonsa jätti hänet toisen miehen vuoksi kun nuorimmainen lapsi oli vuoden. Jätti lapsetkin pojalle.Jonkin ajan kuluttua nainan alkoi vaatiin huoltajuutta lapsista. He sopivat silloin yhteishuoltajuudesta, kaikki toimi hyvin. Poika kuitenkin joutui työmatkallaan ketjukoariin jonka serauksena menetti työkykynsä. PItkän sairasloman ja kuntoutuksen aikana alkoi nainen vaatiin yksinhuoltajuutta uudestaan ja voitti koska poika ei jaksanut taistella. Koska pojan tulot ja terveys oli romahtanut, hän sai kyllä vakuutuskorvauksia, mutta nainen vaati lapset itselleen ja samalla jouti poika maksaan saamistaan vakuutuskorvauksista elatus apua exälleen. SAiraspäivärahan tulot eivät siihen riittäneet.
OLen nyt seurannut tuota taistelua vuosia. Lapset eivät enää pääse isälleen ollenkaan, syytä en siihen tiedä. En moiti exäänsä senkummemmin kuin poikaakaan. Mummona kaipaan niin poikaakuin lapsiaankin. Onneksi on FB siellä juttelen lasten kanssa kummankin vanhemman tietämättä. Minulla on aina ollut motto että en sekaannu heidän asioihin. He elävät omaa elämää ja tekevät omat virheensä. Äitinä ja mummona voin vain tukea heitä.

[pilvilinna]

Lisään vielä tuohon edelliseen sen että mielestäni vaikka kuinka vanhempina tunnemme surua lastemme asioiden vuoksi niin meillä ei ole oiekutta puuttua niihin. Jos sinun anoppi on puuttuvaa sorttia niin olen pahoillani. Tuollaisissa tapauksissa onkin mottonsa että veri on vettä sakemapaa minkä kyllä itsekin olen saanut kokea, koska edelleenkin joudun varomaan exää ja tämän omaisia. Ensin olin heidän mielestään Jumalan lahja exälleni, mutta jäätyään kiinni pettämisestä ja mentyään yhteeen kakkosensa kanssa olekin minä se täysin paha jopa rikollinen jota levittelevät ympäriinsä. Josta olen aikasemmin kertonut moneen kertaan. Onneksi meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Ehkä minun omat kokemukset exästä ja tämän suvusta ovat saaneet minut pysymään pois poikani elämästä. Onhan välimatkammekin jo niin pitkä että en senkään vuoksi pysty osallistuun muuta kuin puhelimen ja FB väityksellä, enkä missään tapauksessa alentuisi haukkumaan exminiääni.
OLEn ehkä poikkeus tai elämä on opettanut.

[Venica]

Hei pilvilinna

Ymmärrän sinuakin täysin ja hienoa, että jotenkin voit lapsen lapsiisi pitää yhteyttä. Kohtahan he voivat itse matkustaa vaikka sinun luo kylään.

Minua myös vaivaa se, että minulle tulee heti olotilassa romahdus, kun tämä eks anoppi ottaa yhteyttä. Siis ahdistusta ja painajaisia. Olen nyt pyytänyt, että pidetään taukoa, että saisin parannuttua tästä tilasta, ja voi sitten enemmän tapailla tyttöä ja olla yhteydessä.

Tämä lastenvalvojalle soittelu yms, saa vaan vihaamaan enemmän ja ahdistumaan nurkkaan. Koitin painottaa, ettei tämä ole lopullinen ratkaisu, vaan haluan ihan oikeasti tästä paskasta parantua, vaan ei kun alkoi hirveä syyttely... Ei se ymmärrä. Minä käyttäydyn huonosti ja olen huono äiti...

Ja todellakin en tykkää siitä, että on aiemmin poikaansa päästänyt tyttöä kattoo krapulassa ja valehteli päin naamaa, että ei ole juonut. Veri on näköjään vettä sakeampaa, vaikka olisi minun lapsi kyseessä. Siitä en tykkää. En sitten yhtään.

[pilvilinna]

Venica. Sinä olet pettynyt niin anoppiisi kuin exääsikin. On vaikea ihminen jos ei halua ymmärtää sinun mielipidettä ja tahtoa saada rauhaa parantua. Ei se lapsen lapsi katoa mihinkään jos antaisi sinulle rauhan. Taitaa se anoppisikin olla jollain tavalla narsistinen. Kyllä meitä mummojakin mahtuu moneen junaan ja asemallekin jää monia.
NArsismi kehittyy yleensä varhaislapsuudessa ja johtuu puutteesta äidin ja lapsen kanssakäymisessä. LApsen ja äidin suhde on jollain tavalla vinoutunut ja kylmä ja tunteeton. Sinun exanopinkin pitäisi katsoa peiliin ennenkuin syyttää sinua.

[Seppä]

venica Eihän sinun kannata olla yhteydessä ex anoppiin ollenkaan jos et halua. Eikä kannatakkaan jos se tuottaa sinulle ahdistusta. Lyö jarrut päälle samon tein. lapsen isän tehtävä on hoitaa lapsensa asioita eikä anopin. Älä välitä jos yrittää moittia sinua , olethan lasta jo hoitanut pienestä pitäen itse koko ajan ja homma on ollut ok. Voimia sinne.

[pilvilinna]

Hei taas kaikille. Jospa sitä voisikin aina sanoa ihmisille, jotka tunkee liian lähelle ja joiden tarkoituksen kokee loukkaavaksi, että pysy pois en halua olla kanssasi missään tekemisissä.
Itsellä vähän siipi maassa nyt, koska tänään olen tominut juuri niin. Kyllä se tästä. Aurinkoinen päivä vaikka kova tuuli. KAIkkea hyvää jokaiselle.

[heme]

Se on kyllä jännä, että tulee huono fiilis, jos joutuu sanoo selvät sanat. Itse koitan olla hienotunteinen toisia kohtaan, ettei tulis ahdistusta toisille. Ja olla tallomatta toisten varpaille. Mutta kaikki ei toimi niin. Toisille pitää sanoa ja se todellaki latistaa omaa oloa. Mut eiköhän ne sen kestä, koska ei vähemmästä ymmärrä.
Mä olen oikee opetellu sanomaan "ei". Aika vaikeeta, mut kyllä sitä jotain oppii vielä mummonaki.
Tsemppiä!