Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Onko täällä ihmisillä kokemusta siitä, millaista on aloittaa suhde uuden kumppanin kanssa narsistisen suhteen jälkeen? Ja toivottavasti sellaisen ihmisen kanssa joka olisi ihan terve mieleltään..
Miten uskaltaa uuteen suhteeseen? Mikä on teitä auttanut? Mistä tietää että on tarpeeksi ehjä itse niin että ei kaada kaikkea kokemaansa sontaa uuden kumppanin niskaan? Miten uskaltaa luottaa taas kun se luottamus on niin valmiiksi jo mennyt.. kenelle enää kelpaa kaiken lyttäämisen ja alistamisen jälkeen?
Tällaisia mietin, kiitos etukäteen jos jollakin on jotakin rakentavaa sanottavaa..
En minäkään ole pystynyt koska en enää luota arvostelu kykyyni. On useampi mies ollut sellainen ettei ole kohdellut hyvin joten olen jo luovuttanut. Jos jostain kiinnostun niin voinpa olla varma ettei siitä mitään tule tai tunteeton se ukko on.
Täällä vähän samat fiilikset kuin venicallakin. OLen ollut yksin jo kahdeksan vuotta. Nautin elämästä ja ystävistä sekä kaikesta siitä mitä elämä antaa. Parisuhdetta en enää kaipaa.
Kun on huomannut ettei vanha elämä ole ollut "totta" tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Minulla kans luottamus toiseen sukupuoleen on melko heikko. Olen kuitenkin ajatellut etten anna narskun määrittää sitä uutta elämää, etten voisi enään luottaa toiseen ihmiseen. Minä toivon että tästä kun se niin sanottu uusi elämä alkaa mitä toivon, niin yksi unelmista olisi löytää kuitenkin joku selvä järkinen ihminen vielä joskus. Haluaisin suunnata katsetta jo tulevaan ja saada tämän negatiivisen ajatusmaailman käännettyä sinne päin. Mikään kiire ei ole, jos on tullakseen joskus, niin toivon että uskallan tarttua siihen. Haluan kokea vielä joskus sen ihastumisen kihelmöinnin vatsanpohjassa, mistä on pieni muisto jossain takaraivossa.
Minä aloitin terapian erikoistuneella terapeutilla. En nyt ensimmäiseksi sen takia että olisin terveenä valmis sitten uuteen suhteeseen, mutta auttaahan se siihenkin. Ja suosittelen terapiaa muillekin. Seppä, sinun ahdistus on jatkunut jo aika kauan todella voimakkaana... oletko hakenut apua? Jotain olit asiasta kirjoitellut, mutta en nyt muista mikä oli lopputulos? En minäkään kokenut ensin että jostain mielenterveyshoitajasta/psykiatrista olisi apua, koska en ole masentunut. Mutta sain apua mobilen kautta juuri minulle tarkoitetulla terapeutilla. Minä nimittäin päätin, etten halua olla kokoajan surullinen ja ahdistunut ja käydä kaikkea läpi yksin, pelkäsin, että narskun kanssa eletystä elämästä tulleet haavat eivät arpeudu ikinä jos en hae apua. Haluan toipua ja mennä eteenpäin. Tulevaisuudessa on kuitenkin oltava narskun kanssa tekemisissä lasten vuoksi. Ja tapeltava elatusmaksuista ja tavaroiden jaosta (minulle ei kuulema kuulu mitään ja minä olen keksinyt rahastaa elatusmaksuilla)
Mä olen kans Seppä sun kans samaa mieltä. Mullakin on vastakkaiseen sukupuoleen luotto mennyt, mutta kun esimerkiksi viikonloppuna olin yksin kotona ja katselin nyyhkyelokuvaa, tuli sellainen olo että kyllä se elämä olisi kiva jakaa jonkun kanssa. Sitten rupesin miettimään, että kuka tällaista keski-ikäistä naista enää huolii, mutta ystäväni sanoi että kyllä niitä on. Rauhassa vaan eteenpäin, avoimin mielin.
Nyyti kyllä minäkin olen miettinyt välillä miten sitä vois joskus vielä jonkun löytää. Tututhan noi meinaa ettei siinä tule olemaa ongelmaa, mutta jotenkin usko kuitenkin koetuksella. Miten sitä voi luottaa sitten joskus että siinä toisessa ei ole noita narskun piirteitä , tuleeko ehkä jo liiankin varovaiseksi. Joku kysyi minun ahdistuksesta se on jonkin verran lieventynyt kun on saanut asioita järjestykseen ja exään välimatkaa, mikä on ollut vähän hankalaa yhteisen omaisuuden muodossa ja alaikäinen lapsi vielä on. Alkaa asiat kuitenkin olemaan voiton puolella:) kaikki melkein jaettu ja omaisuus suurinpiirtein myyty.
Surusydän kiitos kannustuksesta, Aika tekee tehtävänsä muuta ei voi toivoa Vaatinee että ex jättää rauhaan. Uusi mies taitaa olla niin se pelastaa, outoa näin ajatella mutta alkaa jo tottumaan ajatukseen exän kuvioista.
