Erakon tarina

[erakko]

Olen 40-vuotias mies. Olen joutunut elämään luonnehäiriöisen ihmisen vaikutuspiirissä lähes koko elämäni. Isäni on lievästi äkkipikainen ja lievästi narsistinen mies. Varsinaisesta luonnehäiriöstä ei kuitenkaan voida mielestäni puhua. Lähinnä hänen käyttäytymisessään häiritsi kyvyttömyys ottaa huomioon toisten ihmisten tunteita. Myös hänen tilannetajunsa oli heikko. Isäni saattoi päästellä härskejä juttujansa tilanteissa, joissa se ei ollut sopivaa. Hän myös mielellään ”likisteli” vieraita naisia. Hänen käyttäytymisensä ei aiheuttanut häpeää hänessä itsessään, mutta minussa se herätti häpeän. Tunsin oloni epämukavaksi.

Varsinaisen luonnehäiriön uhriksi koen kuitenkin joutuneeni vasta sen jälkeen, kun isoveljeni alkoi oireilla. Olin tuolloin ala-asteikäinen. Veljeni käytös ja viestintä on ollut aina hyvin ristiriitaista ja repivää. Toisaalta hän on aina antanut ymmärtää, kuinka rakas pikkuveli hänelle olen. Toisaalta olen saanut häneltä niskaani sellaisen annoksen henkistä väkivaltaa, syyllistämistä, mitätöintiä, ystävieni mitätöintiä, arvostelua ja suoranaista uhkailua, että tämä vie pohjan pois kaikelta siltä, mitä hän parhaimmillaan edustaa.

Minusta kasvoi ihminen, joka pelkää koko ajan, että ”taivas romahtaa niskaani”. Olen tulkinnut tämän johtuvaksi siitä epävakaasta kasvuympäristöstä, jonka veljeni epävakaa käytös sai aikaiseksi. Ei koskaan voinut tietää, milloin ”räjähtää”. Veljeni mielen epävakaus hallitsi kaikkea, mitä perheenä teimme. Se oli sellaista epävakaan mielen mielivaltaa. Olen vasta nyt tajunnut, kuinka hän hallinnut minua.
”Hajota ja hallitse” on veljeni tapa kontrolloida ympäristöään. Hän pyrkii toiminnallaan hajottamaan kaikki ihmissuhteet. Veljeni puhuu pahaa minulle vanhemmistani. Vanhemmilleni hän taas puhuu pahaa minusta. Kaikki ystäväni, mukaan lukien tyttöystäväni sekä nykyinen vaimoni ovat ”juonittelevia paskiaisia”, ”isoperseitä” tai muuten huonoja ihmisiä. Hän tuomitsee, loukkaa, arvostelee ja mitätöi surutta ihmisiä – välillä myös minua.

Hajottamisen jälkeen alkaa kuitenkin hallinta.
Veljeni esittää, kuinka vaikeaa hänellä on ollut ja kuinka hän on ollut lähellä tappaa itsensä. Hän herättää tällä myötätunnon itseään kohtaan. Tämän jälkeen hän kertoo, kuinka tärkeä ja rakas pikkuveli hänelle olen. Tällä hän herättää minussa toivon. Hän saa minut uskomaan, että kaikki on muuttunut. Jonkin ajan päästä, juuri kun olen alkanut jälleen luottaa jonkin verran, hän iskee henkisellä väkivallalla. Hän syyttää jostakin, arvostelee, tuomitsee ja mitätöi. Hän saa minut tuntemaan, että jälleen kerran minä olen syyllinen hänen pahaan oloonsa.

Tällä hetkellä olen ottanut välimatkaa veljeeni. Kuitenkin koen, että hänellä on vielä ote minusta. Ehkä tuo ote on vain ”muistijälki”, joka nousee yhtäkkiä arjen keskellä, kun jokin asia laukaisee kipeyden. Huomaan, että sisäinen puheeni muistuttaa veljeni puhetta. Välillä olen ”se maailman paras pikkuveli”. Toisena hetkenä olenkin ”se täysin mitätön, epäluotettava ja epäonnistunut ihminen.” Sisäinen palaute itselleni on yhtä ristiriitaista kuin veljeni palaute minulle on ollut.

Yritän saada välimatkaa paitsi veljeeni myös omaan ”sisäiseen veljeeni”. Tämäkin kirjoitus on pyrkimystä kehittää tietoisuutta siitä, että sisälläni asuva ”vihapuhe” ei ole totta. En ole sitä, miksi luonnehäiriöinen veljeni on minut luonnehtinut. En silloinkaan, kun teen virheen, unohdan jotakin, puolustaudun tai vaikkapa käyttäydyn itsekkäästi. En silloinkaan, kun asiat eivät suju haluamallani tavalla. Olen aina yhtä arvokas.

Kait jokaisessa ihmisessä on nämä kaksi ristiriitaista puolta. Toinen ääni sisällä kehuu sinua. Toinen ääni taas syyttää ja tuomitsee. Minulla tuo jälkimmäinen, syyttävä ääni on kuitenkin saanut liikaa valtaa. Se on johtanut masennukseen. En ole kyennyt puolustautumaan sitä vastaan. Minulla ei ole ollut riittävästi luottamusta, että häpeä ja syyllisyys olisivat joutuneet antamaan periksi. Minun koko persoonallisuuteni on ollut häpeään sidottu.

Toivon, että saisin vihdoin vapautua näistä kahleista. Toivon, että saisin perusluottamukseni sille tasolle, etteivät syytökset, arvostelu tai mitätöinti johtaisi minua masennukseen. Välillä elämäni on tuntunut todella raskaalta. Pohjimmiltani olen kuitenkin vahvasti elämänhaluinen ihminen. Kiitos, jos jaksoit jakaa nämä kokemukset kanssani.

[Khuhtamaeki]

Kiitos tarinastasi. Ihan kun lukisin tyttäreni kokemuksia. Iso veli haukkuu räkikseksi, mitättömäksi, rumaksi, tyhmäksi. Kaikki ympärillä ovat tyhmiä, rumia jne. Hyvin tuttu kuvio. Sinä et ole kuitenkaan ansainnut sellaista. Tee hänelle selväksi ettei sinua voi kohdella näin, jos ei muuten niin ota etäisyyttä. Pahinta on tuo energian käyttö ja henkinen kärsimys, jonka narsistinen henkilö aiheuttaa. Muista että Sinä olet vahva ja terve! Voimia!

[Hazy]

Pikkuveljen tarinassa oli jotain joka liittyy omaan ongelmaan narsistisen henkilön vaikutuspiirissä. Tämä minun elämääni hankaloittava tapaus on myös mies, päälle neljänkymmenen, jolla on pikkuveli joka on neljissäkymmenissä. Olen luultavasti joutunut tilanteeseen missä tällainen pikkuveli on ollut hänen tilalleen, hänen päästessään kauemmas, mutta toisten joutuessa narsistin vaikutuksen alle. Olen usein omassa tilanteessani miettinyt kun tästä selviän, ne jotka ovat kärsineet, joutuvat todennäköisesti kärsimään uudelleen tällaisen narsistin aiheuttamien ongelmien vuoksi. Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, ja minulle on todella pahapaikka joutua tilanteeseen jossa oman hyvin voinnin taatakseni, saatan aiheuttaa ongelmia toisille "uhreille" enkä saa autettua muita vaikutuksen piirissä olevia. Olen todennäköisesti oikein hyvä uhri narsisteille. Uskon ihmisten hyvyyteen monien pettymysten jälkeenkin. Minun on vaikea uskoa että joku kykenee olemaan toisille kiusaksi jopa oman edunkin ohi. Sen lisäksi mietin aivan liikaa muita. Minun pitäisi keskittyä vain siihen että itse selviän. Ja välillä on voimat todella lopussa. Olen ollut soittamassa tukipuhelimeen tässä, mutta en usko että saan sanaa suustani. On löydettävä joku jolle voi puhua silmästä silmään. Minulla on kyllä suuret tukijoukot ystäviä ja sukulaisia, ja jopa yksi "kohtalotoverin" kaltainen. Silti tuntuu välillä että ei vain jaksa.

Ja voimia pikkuveljelle. Toivottavasti saat eroa isoveljeen kaikessa. Suku on pahin. On luotettava itseensä. Narsismista lukeminen auttaa ehkä tajuamaan manipuloinnin voiman. Narsisti ei rakasta ketään, hän vain käyttää hyväksi toisia ja osaa tehdä sen tilanteen mukaan. Eli käyttää sanaa rakkaus tarpeen mukaan ja kun huomaa sinun itsetunnon olevan alhaalla, käyttää taas sitä hyödykseen. On vain rakennettava oma itse alusta asti. Elämä on sen arvoista.