Kontrollointi eron jälkeen

[Kamomilla]

Olen vajaa pari viikkoa sitten lähtenyt lapsien kanssa (3- ja 1-v) ja varmaan sanomattakin selvää, narsisti miehen luota. Pari viikkoa sitten tein lopullisen päätökseni (asia ollut tapetilla jo 3 kertaa vuoden aikana ja aina saanut jäämään; lapset). Loppuviikosta otin puheeksi, kämppä heti työvuoron aikana ja muutto alle viikossa. Muuttoo saakka oli kiva ja ymmärtäväinen, mut kun kaverini kanssa kannettiin tavaraa ulos ja naurettiin jotain, sai aivan helvetinmoisen slaagin. No olin vain helpottunut, että joku muukin näki, millainen on.
Oon vuorotyössä ja muutettiin lähelle miestä mun työni js pienten lasten vuoksi. Nyt oon kuitenkin alkanut miettii, sujuuko kaikki liian kivasti. . Onko kaikki suunniteltua, et pitää mut ja meidät lähellä. Lisäksi minun työvuoron ovat ne, mitä pitää muokata. Hän menee nyt niin aikaisin töihin, ettei päiväkoti vielä auki, mutta hän voisi kyllä helposti muuttaa asiaa.. Silloin lapset olisivat myös viikolla hänellä välillä yötä. Nyt aina mun luona. (Ja se ei ongelma, mieluummin täällä ). Mutta onko tuo tapa kontrolloida elämääni, eli mitään ulkopuolista ei ole, ainakaan viikolla ja asiat tehdään hänen haluamallaan tavalla?
Nyt saatu asiat menemään tosi hienosti. Kunnes tänään hän jo lähti vähän frisbeegolfille uuden kanssa! "Ihan vaan juttelee ja kaverina". Mut kummasti osasi pyytää myös koiraa hoitoon. . On pitkä rata vissiin. Mut tuo sai mut taas näkemään tän kaiken näytelmän läpi! Pitää olla kiltisti, kun lasten asioista ei ole vielä käyty virallisesti sopimalla.
Tajusin myös sen, että ollaan ihan asiallisesti puhuttu jos ja kun toinen tapaa uuden ja jne. Hän koko ajan sanonut, että kerrotaan näistä, et toinenkin tietää, ketä lapsien lähelle ehkä tulee. Eli tämäkin. Tietää, että mun olis hankala ees lähtee mihinkään, ku saarna minun turvallisuudesta ja lapsien ja ja tulis kuitenkin. Ja 7 vuotta jaksoin paskana kohtelua, niin ei siitä eikä velvollisuuden tunteesta pääse vähällä irti.
Apua ja neuvoja haluaisin siihen, miten asiat kannattaa hoitaa. No joo, yksityiselämät omaan tietoon, mut muuten. Lasten asiat puhutaan, mut pysyäkö ihan viileenä ja rauhallisena aina häntä kohtaan, vaikka kuinka sisällä kiehuis muissa asioissa. Vetää logiikalla läpi. Kokemuksia ja ehdotuksia otetaan vastaan.
Oisin voinut kirjoittaa puoli yötä, niin paljon tavaraa kertynyt matkaan. . Tämäkin pitkä juttu, mutta yritetty lyhyesti

[KatariinaM70]

Viileällä logiikalla, kuten sanoit. Opettele oikein miten saat tunteesi pysymään poissa pelistä. Maltin menettäminen voi kääntyä pahasti vastaan.
Kun lasten asiat ovat ilmeisesti vielä viranomaispäätöksiä vailla, niin todellakin kannattaa olla sopuisa ja diplomaattinen. Niitä tapauksia on liikaa, joissa narsistinen tai muutoin veemäinen toinen osapuoli on pystynyt osoittamaan malttinsa menettäneen huonoksi vanhemmaksi ja hurmannut virkailijan.
Ymmärrän että harmittaa vallankäyttäjä ja ikävä kyllä ennustan että törmäät ongelmaan vielä yli vuosikymmenen. Niinpä opettele ottamaan etäisyyttä tuohon sotkuun ja kehitä menetelmä jolla selviät tulevaisuudessa. Se ei onnistu hetkessä, mutta lastesi tasapainoisen kasvun takia se on välttämätöntä. Vaikka sinulla on oikeus katkeriinkin tunteenpurkauksiin, yritä pitää se piilossa pieniltä. Vaahtoa ystävillesi, purkaudu keskustelupalstoilla, mutta säästä heidät.