Kiltiksi muuttuminen

[tapaus]

.

[nuttool]

Minä sanoisin, että jos ei tiedä mitä tehdä, ei pidä tehdä mitään.

Jos tietää mitä pitää tehdä, tekee sen. Se voi toki vaatia, että matto ensin lähtee jalkojen alta taas, jos päätös ei ole 100% kypsä. Kuvaamasi perusteella taidat jo tietää, mikä on oikein.

Narsistit eivät muutu. He pelaavat, ja pelaavat aikaa.

[tapaus]

-

[tapaus]

-

[nuttool]

Entä jos luulee tietävänsä, mitä tehdä, mutta ei uskalla sitä toteuttaa koston pelossa? Pitääkö silloinkin olla tekemättä mitään kun ei ole 100% varma uskaltamisestaan? Entä kun elämänhalu hiipuu kun huomaa että aika kuluu ja itsestään ei saa riittävästi rohkeutta irti

Muista, että pelko on pelko. Se pelko voi olla myös aiheeton. Usein pelkäämme sitä pelkoa. Mietimme, mitä voi tapahtua. Itse koin heti eron jälkeen uhkailua, joten tottakai pelkäsin, kovasti. Mutta eräs ammattilainen sanoi, että pelko voi olla aiheeton, ja koska en tiedä varmaksi mitä tulee tapahtumaan: pelkään. Pelko lamaannuttaa rationaalisen ajattelun, jolloin päätös ikään kuin junnaa paikallaan. Sisimmässäsi tiedät varmasti kuitenkin, ettet pysty enää jatkamaan?
Sysäyksen "rajan yli" voi tehdä itse (lukemalla, kirjoittamalla tosiasioita ylös- tuomalla mieleen ne asiat jotka ovat totta ja ovat tapahtuneet, ja työstää sitä koko ajan eteenpäin, ja pikkuhiljaa käytännön tasolle (esim. oman asunnon etsiminen).
Tai sen sysäyksen tekee tämä toinen osapuoli jossain vaiheessa, jolloin tajuat ettei mitään ole tehtävissä.

Uhkailu, kiristäminen ja yritykset ylipuhua ("muutun") ovat epätoivoisen ihmisen tekoja pitää sinua otteessaan, koska menettäminen on heille pahinta. Tottakai hän tekee ja sanoo kaikki temppunsa, jotta jäät!
Se, että epäilet omaa mielenterveyttäsi ja otat vastuuta asioista joista ei kuuluisi, kuuluvat tähän kuvioon jonka hän on luonut.

Uskon, että vaikka tilanne on nyt "rauhallinen" ja koet ettei sinulla olisi NYT syitä lähteä, on varmasti myös taktikointia, jota voi käyttää sinua vastaan, jos lähtisit?
Sinulla on varmasti erittäin painavia syitä menneisyydessä joiden perusteella voit päätöksen tehdä. Tilanne tuskin menee parempaan päin ainakaan(?) ... ja jos pysyy samanlaisena, jaksatko sitäkään?

Sinulla on sinun elämä, ja sinun tehtäväsi on tehdä hyvä omasta elämästäsi.

[nuttool]

Lapsiin liittyvässä asiassa voivat neuvoa varmasti:

- ne, tällä foorumilla, jotka ovat tehneet saman, ja/tai
- sosiaalihuolto tai vastaava yhteiskunnan toimielin, joiden työtä näitä asioita on järjestellä.

Erotilanteessa, oli kyse erosta sairaan ihmisen kanssa tai terveenkin ihmisen kanssa, usein taidetaan olla tilanteessa jossa lapset ovat kiistakapulana ja koston välineenä. Myös terveet jätetyt puolisot uhkailevat, saatikka sitten nämä häiriintyneet. Selvitä ja suunnittele, pyydä apua asiaan.

Narsisti uhkaa, kiristää ja tekee kaikkensa estääkseen. Se on sitten eri asia toteuttaako uhkauksiaan. Mutta varmasti temppunsa näyttää!

[Krato]

Itselläni nyt eropäätöksestä kuukausi ja viikon ajan olen asunut yksin tulevan ex-puolisoni muutettua omaan asuntoonsa. Joskus asiat voivat jopa mennä paremmin kuin etukäteen olet pelännyt. Toki tässä on "kostona" ollut uhriutumista, syyllistämistä, jatkuvaa räkyttämistä ja valittamista, kaikenlaista pientä kiusantekoa, juoksuttamista, jatkuvaa piikittelyä ja mustamaalaamista sosiaalisessa mediassa, pankissa, lastenvalvojien luona jne. Kaikki äärimmäisen epäreilua ja raivostuttavaa. Mutta loppuviimein olen nyt kuitenkin matkalla kohti sitä unelmaa mitä olen halunnut joten tässä vaiheessa se on helpompi kestää. Hän tosiaan vetää tässä vaiheessa taikahatustaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput kun ei ole enää mitään hävittävää. Tulet olemaan jatkuvasti tilanteissa joissa et voi voittaa, teit tai sanoit mitä hyvänsä. Voit myös odottaa että hän taantuu käytöksessään kenties vielä kauemmaksi uhmaikäisen lapsen tasolle kuin aiemmin.

Kannattaa vaan pysyä tiukkana ja ehdottomana. Jos hän haistaa sinussa vähänkään epäröintiä, peli on menetetty. Ei enää yhtään uutta mahdollisuutta, ei pariterapiaa, toteat myös että tämä on sinusta parempi lapsillekin vaikka hän olisikin eri mieltä. Älä puhu asumuserosta vaan suoraan avioerosta jos olette naimisissa. Jätät erohakemuksen joko yksin tai yhdessä, mutta kuitenkin jätät. Pyri seuraamaan hänen käyttäytymistään "valkotakki päällä" eli ulkopuolisen asiantuntijan silmin niin et hermostu hänen provosointiyrityksiin. Hän pyrkii kaikin keinoin saamaan sinusta ulos jonkun voimakkaan reaktion, vaikka sitten negatiivisenkin.

Pelko esti minuakin pitkään, mutta usein tosiaan tulee se joku tapahtuma joka sysää sinut yli sen rajan.

[tapaus]

-

[tapaus]

-

[nuttool]

Joten mikä se sysäys voisi olla, että pääsisin pois? Olen odottanut että hän räjähtää, jolloin minä saisin itseeni puhtia toimia. Mutta ei. Tämä pelon tasapaino turruttaa ja uuvuttaa minut kokonaan. Vaikka eihän lähtöön tarvittaisi edes syytä, pitäisi olla syy jäädä ja sitä ei ole.

Käsittääkseni terveen parisuhteen perusta on rakkaus ja luottamus. Mikäli ei ole kumpaakaan niin...
Ja kuten sanoit, syytä jäämiseen ei ole, joten lähtöön on varmaan aika montakin perusteltua syytä.
Aiemmin tapahtuneet asiathan ovat FAKTOJA. Ne on tapahtuneet. Se miltä ne nyt tuntuu, on sivuseikka, kun ne on kuitenkin tapahtuneet. Vaikka kuinka anteeksi pyytelisi.
Ja uhkailut on uhkailuja, muista!

Minulla toimi parisuhteemme tilasta keskustelu. Että avasin pelin ns. "hänelle heikolla hetkellä" - ja todellinen luonne taas paljastui. Keskustelu siitä, etten ole onnellinen, ja haluan muutosta. Ja mikäli hän ei voi sitä tarjota, niin...