Miten päästä yli niistä auki jäävistä asioista?

[Selkärangaton]

Grayrock, mää oon myös yrittänyt alkaa sisäistään sitä omaa vastuuta. Koska eihän tässä tilanteessa voi vain jäädä siihen uhriutumiseen itsekkään ja maailman tappiin asti valittaa sitä miten huonosti toinen on sinua kohdellut jne. Joo ne ovat h*lvetin hyviä manipuoloimaan ja osaavat ne kaikki keinot, mutta kuitenkin MIKÄÄN ei suoranaisesti pakota uhria jäämään siihen. Aina on mahdollisuus lähteä ja se on juuri se että pitää ite ottaa vastuu siitä omasta hyvinvoinnista.

Ja juuri tuo mitä sanoit, mikä oli tosi hyvin sanottu, että tosiaan itsensä kanssahan tässä enempi kamppailee kuin sen narsistin.

[sätkynukke100]

GrayRock.

Siinä sitä aikaa meneekin, että saa ne tosiasiat sisäistettyä... ne ei niin vain kaaliin syvemmälle mene, vaikka ne jo tietääkin. Tiedän, että tämä on itsestä ja omasta asenteesta kiinni.. vaikka traumoista asiat osittain johtuukin Hänen aiheutamanaan pääkopassa... miksi mun pää on solmussa. Solmujen aukaisuun ei auta kuin minä itse ja avut.. lukeminen, vertaistuki, oman elämän uudelleenrakentaminen lähes alusta (siltä se tuntuu). Voimat on uuteen vähissä ja silti sitä pitäs tehdä.. pienin askelin johonkin suuntaan. Suunta ja voimat.. hukassa. Tärkein ehkä olisi tähän väliin juuri se, että sais sen irtioton... siitä se lähtee sitten palautuminen (mistä tietää, miten vauhdilla se sujuu, ku pohjatyöt on tehtynä ) Ehkä urheilusta erittyvät hyväolonhormonit alkais sitten riittää, kun ei ole niitä kuluttamassa jatkuvasti päässä pyörivä karuselli tämän takia.

Tuo on tuttu lausahdus itelle... viedään niinku pässiä narussa. Alusta asti.... Kynnysmatto.. sätkynukke... pelinappula pelilaudalla. (tuntuu, että toistan itseäni todellakin välillä samoilla asioilla). Jos tuollaiset on mielessä joillakin ihmisillä heti alusta.. kannattaa nostaa kytkintä äkkiä.. toki se koukku on voitu jo tehdä vetämällä matto jalkojen alta.. ja on muodostunut se traumaattinen kiintymyssuhde. Esim.

Niin sen olen jo sisäistänyt aika hyvin... että tuo ihminen ei voi itselleen mitään, se on mikä on. Toistaa elämässään tuota samaa.. mikään ei siinä muutu.

[Awake]

Kun yritin selvittää, miksi tähän tilanteeseen (eroon) päädyttiin ja mitä tunteita se mussa aiheutti, sain vastaukseksi (Huom. lainattu suoraan hänen tekstareistaan) "jätä mut jo rauhaan" ja "miten sä jaksat" sekä "ihan hirveetä vihaa ja skeidaa".

Kerroin siis viesteissäni hänelle, että miksen enää jaksanut suhdetta hänen kanssaan ja mitä viimeisin episodi (riita) sai minussa tuntemaan.

Päätelmä: kuin riitelisi varhaisteinin kanssa, joka haluaa vaan pestä kätensä tilanteesta, jonka lopputulemaan oli itse omalla käytöksellään vastuussa.

Mä en saanut häneltä mitään "anteeksi, on vaan niin vaikeaa kun käyn läpi juttuja" tai muuta vastaavaa, ainoastaan tuota lapsellista soopaa.

Se,miksi tiedän pääseväni hänestä yli suhteellisen nopeasti ovat seuraavat asiat:

1. En tehnyt mitään väärin. Hän sai minut tosin tuntemaan päinvastaista.
2. Yritin parhaani, annoin kaikkeni. Olin aina se sovitteleva osapuoli riidoissa, vaikka hän olisikin ollut syypää. Hän ei olisi tullut vastaan missään vaan jatkanut mykkäkouluaan hamaan loppuun asti, ellen olisi ottanut "aikuisen roolia", istunut alas ja keskustellut rauhalliseen sävyyn hänen kanssaan.
3. Tiesin, milloin toimin väärin ja pyysin heti anteeksi. Hän ei.
4. Hänen kanssaan en tuntenut olevani turvassa. Aina piti varoa, mitä sanoi tai muuten hän käytti sanomisiani vastaan riitatilanteissa.
5. En voinut luottaa häneen. Liian monet kerrat, kun olin uskoutunut hänelle yön pimeinä tunteina syvällisten keskutelujen yhteydessä, käytti hän minun hänelle luottamuksellisesti uskottuja asioita riitojen yhteydessä itseäni vastaan ja löi niin sanotusti vyön alle.
6. Hän hoki, että rakastaa minua ja ettei voi ja edes halua olla ilman minua mutta silti kohteli minua kuin paskaa. Rakkaus on kaukana siitä, miten hän minulle jutteli ja miten kohteli.
7. Läheiset ystäväni ja perheenjäseneni sanoivat jo alun alkaen, että exässäni on jotain outoa. Lopulta paljastui alkoholistiksi ja narsistiksi.
8. En nähnyt hänen kanssaan enää yhteistä tulevaisuutta, kun olin käynyt hänen kanssaan läpi tarpeeksi monia, rikkovia riitoja. Ei koskaan oppinut aiemmasta vaan jatkoi samalla käytösmallilla, samaa kaavaa toistaen.
9. Väheksyi työtäni, jota tein tietämättä sen sisällöstä kuitenkaan yhtään mitään. Itse työtön. Puhui aivan, kuin olisi jokaisen esille otetun asian asiantuntija. Väitti aina vastaan ja jos tiesin paremmin, vähätteli vastaustani. Oli pakko olla se päällepäsmäri.
10. En lopussa enää kunnioittanut tai arvostanut häntä; alkoi lähinnä vaan käydä sääliksi ja hävetti, kun hän alkoi jostain aiheesta puhumaan.

Keksikää te muutkin listoja! Helpottaa paranemisprosessissa ja auttaa konkretisoimaan asioita PLUS muistuttamaan, ettei ENÄÄ IKINÄ.

[Selkärangaton]

Loistava lista Awake! Hyvä pointti toi varhaisteini viittaus. Sitähä se just on!

Ite tuossa askartelin itelle narsismin vastaisen seinän. Se on täynnä kaikkia sanontoja kuten

a Narcissist loves you as much as non-narcissist loves their toaster

Expecting validation, empathy or true remorse from a narcissist is like going to a hardware store for a loaf of bread

Don't make excuses for nasty people. You can't put a flower in an asshole and call it a vase.

Arguing with narcissist is like getting arrested. Everything you say CAN and WILL be used against you.

Aattelin et tuota ku päivittäin lukee ku se silmien eessä kokoajan on niin jospa ne alkas oikeesti uppoon sinne ihan syvimpäänkin tajuntaan.

Ite niinku oon sellaseen hyväksyntään päässy, että tajuan kyllä täysin, etten narskua takaisin halua. Sellasta ahaa-elämystä oo vielä aikasemmissa eroissa kokenukkaa eli jotain edistystä ehkä! Ei siitä ole mieheksi eikä suhteesta voi tosiaan tulla mitään, mutta sitä inhimillisyyden uskoa en meinaa millää pystyy heittään pois. Et hullun kuvitelma, että me päätettäs taas suhde jotenki mukavasti yhteisymmärryksessä ja hyvää toiselle toivoen jne yms. JOOOOOooo-O narsistin kanssa näinhän voi käydä.. Eli NC ei meinaa millää multa onnistua. Mutta ehkä vielä joskus.

[Fleetwoodmac]

Täälläkin on jäänyt ilmaan roikkumaan useita kysymyksiä ilman vastauksia
Enkä saa niihin koskaan selityksiä

Eniten mietin ja mieltäni vaivaa mitä tein itse väärin. Pyysin anteeksi, olin sovitteleva, varoin sanojani ja yritin olla mieliksi, mutta minun olisi aina pitänyt kuitenkin olla jotakin muuta kelvatakseni hänelle. Tai jos kelpasinkin niin kyllä hän muistutti, että se ja se nainen oli siinä ja siinä asiassa minua parempi. Huomasin nopeasti, etten voi oikeastaan koskaan häntä miellyttää. Loppujen lopuksi hän ei edes rakastanut minua. Olin hänelle kuin kertakäyttönainen, jonka hän vaihtoi uuteen kun aloin kyseenalaistamaan asioita, en totellut häntä enkä palvellut hänen tarpeitaan. Minulle hän syötti valheita ja lupauksia, joita ei koskaan lunastanut. Aika nopeasti huomasin, että sanat ja teot eivät nyt kohtaa.

Hän piti pitkiä murjotusjaksoja, jolloin ei ottanut yhteyttä eikä vastannut viesteihini. Näihinkin syyt olivat hyvin omituisia. Kolmas murjotus ja täydellinen hiljaisuus oli sitten se viimeinen niitti. Kolmen viikon jälkeen en jaksanut enää. Hän ei halunnut edes tavata minua, että olisimme voineet palauttaa tavaroita toisillemme. Hän lähetti ne postissa. Mietin sitäkin, että miksi näin ? Hänellä oli todennäköisesti toisia suhteita samanaikaisesti kun oli kanssani.

Itse olen vaan päättänyt unohtaa koko asian. JOskus se kummittelee mielessä, mutta yritän keksiä heti muuta tekemistä ja ajateltavaa. En jaksa enää hukata energiaa siihen, mille en vaan mahda mitään.

[Catherine]

Minulla aikaa "erosta" (hylkäämisestä) on vasta kolmisen viikkoa, joten kaikki on vielä ihan tuoreena mielessä ja suurin osa päivistä sietämättömän ahdistuksen kanssa kamppailua. Mutta on tässä kaksi päivää jo ollut, jolloin pystyin edes johonkin.

Eniten henkisesti tuntuu kuormittavan juuri nuo ikuisesti auki jääneet asiat. Vaikka itse kyllä kirjoitin ja ilmaisin tunteeni ja hämmennykseni, niin eihän hän niihin vastannut. Tai vastasi jotain, mikä satutti vain lisää, tyyliin: "en voi nyt vastata tähän". No tietäähän sen, ettei sitä vastausta ole ikinä tulossa. Niinhän se oli koko suhteen ajan. Aina oli jotain tärkeämpää kuin pysähtyä sen toisen tunteiden ja kysymysten äärelle.

Itse olen kirjoittanut jotain asioita ylös. Tehnyt aikajanaa, kun tuntuu, että viimeiset kolme vuotta elämästä on vaan pirstaleista mössöä. Ehkä siitä jotain apua on ollut. Niinä hetkinä, kun tuntuu, että nyt sekoaa, niin saa kiinni edes jotenkin todellisuudesta. Vaikea sitä on hyväksyä, että asiat (se suhde ja rakkaus vai mitä riippuvuutta liekään), jotka ovat itselle olleet maailman tärkeimpiä, ovat toiselle yhdentekeviä. Hirveää on ajatella myös sitä kaiken läpäisevää kylmyyttä ja tunteettomuutta - kun käsiä väännellen ja kaikin puolin yrittää selittää toiselle, miltä toisen toiminta tuntuu ja se vaan kyselee, että "mitä mä muka sulle olen tehnyt?" Toisaalta se, että hän sanoo kuinka haluaa vain rauhaa ja rakkautta ja toiminta on jotain aivan päinvastaista. Kyllä se on taas yksi isku vasten kasvoja, kun tajuaa (jollain tasolla) kuinka valheellista se "hyvyys" oli. Sitä nyt sitten yrittää muistella, ettei se toinen ole se, jona hän itsensä esittää. Ja toisaalta ne hänen toistuvat anteeksipyynnöt ja "havahtumiset hänen toiminnan hirveyteen". Kunnes hetken kuluttua ollaan taas samassa suossa, vielä syvemmällä. Niin, miten tämä nyt liittyi otsikkoon... Niin no, minulla on joitain (ei monia) viestiketjuja jäljellä ja niitä lukiessa on jotekin helpompi nähdä kuinka se sama kuvio on toistunut ja toistunut. Toisaalta sitä taas tulee itselle vihaiseksi, että miten voi olla ollut niin urpo, että on antanut vetää itsensä uudestaan ja uudestaan siihen peliin.

Minulla olisi periaatteessa mahdollisuus tehdä hänestä rikosilmoitus, mutta ei ole voimia ja toisaalta... ei se mitään muuttaisi, veisi vain lisää voimia. Joten on kai vaan pakko hyväksyä, että asiat jäävät levälleen. Ja pimeinä hetkinä tulla vaikka tänne (vietän tällä foorumilla ehkä huolestuttavan paljon aikaa...) lukemaan ja vakuutella itselleen, että näille tunteille on syynsä. Toisen ihmisen väkivalta. Sitähän se asioiden loputon avoimeksi jättäminenkin on...

Edit: onkohan aina niin, että narsisti (tai mikä häiriöinen tämä mun tapaukseni nyt liekään) tunnistaa oman käytöksensä/toimii suunnitelmallisesti? Esim. ao. aiheessa nyt asioiden auki jättäminen. Tunnistaako hän/he sen, että tällä tavoin nyt aiheutan tuolle pahoinvointia vai onko se käyttäytymismalli jossain niin syvällä, että toistaa sitä tiedostamattaan?

[Kata1975]

Voi miten tutulta taas kuulostaa...Täälläkin on vähätelty mun työtä!
Mua on auttanut uusi ihana ihminen. En edes muistanut millaista on kun joku on läsnä,kuuntelee kaiken mitä sanon,ei koskaan keskeytä,ei mitätöi ja vähättele...
Täällä myös narsku lopetti suhteen viestillä yht'äkkiä!
Toivon niin että osaisin arvostaa tätä uutta ihmistä,
enkä käyttäisi häntä niinkuin mua on käytetty...

[Awake]

On ymmärrettävä, ettei narsistia saa vastuuseen mistään ja että hänen tekonsa ja sanansa tulevat aina olemaan ristiriidassa keskenään.

Oma ex-poikaystäväni sanoi aina, että rakastaa minua, mutta minkälainen rakkaus on sellaista, jossa lytätään toinen alas, vähätellään, epäkunnioitetaan ja petetään? Ei sellainen ole rakkautta. Suurin mind fuckhan tässä juurikin on se, että ollaan kamalia sille toiselle ja sitten sanotaan, että rakastetaan. Aivan kamalaa.

Sitä on vaan karaistettava itsensä ja ymmärtää, että vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi, ei narsisti tule koskaan sanomaan seuraavia asioita:

- "Anteeksi, että olin niin ilkeä sulle. Et ansainnut sellaisia sanoja ja tiedän kyllä, että ne satutti sua."

- "Tiedän olleeni todella vaikea ihminen meidän suhteen aikana. Mulla on vaan jotenkin niin paha olla itseni kanssa. Ehkä mun kannattais mennä terapiaan juttelemaan, koska en todellakaan halua olla tällainen ihminen kenellekään".

Syy siihen, mikset ikinä tule kuulemaan edellä mainittuja lauseita tai muita vastaavanlaisia on se, ettei narsisti osaa ns. "mennä itseensä" ja tehdä itsetutkiskelua ja siten kasvaa paremmaksi versioksi itsestään. Narsistin ajatusmaailmassa kaikki syyt ovat aina ulkoisia, muista asioista tai ihmisistä johtuvia.

Oma narsisti-exäni sanoi, että hänellä on niiiiiin paljon stressiä, vaikka oli siis työtön eikä tehnyt päivisin juurikaan mitään muuta kuin istuskeli kotona ja joi salaa, ennenkuin sekin paljastui ja monen mutkan kautta hoitaa nyt ongelmaansa avopäihdehoidossa tai muussa sellaisessa, ei kiinnosta. Kun sitten kysyin, mistä stressistä hän oikein puhui, vastasi hän, että "..kun on niin paljon hoidettavia asioita." Ja sama lause toistui aina. Vaikkei tehnyt siis yhtään mitään.

Tärkeintä on ymmärtää, miten narsisti ajattelee ja ettei kukaan hänen kanssaan vuorovaikutuksessa ollut tule koskaan saamaan vastauksia avoimeksi jääneisiin asioihin tai kysymyksiin, sillä narsisti ei ajattele kuten normaali ihminen. Hän ei koe olevansa vastuussa mistään ja eikä häntä suoraansanottuna loppupeleissä edes kiinnosta. Hän sai mitä halusi eikä jaksa "jankata" kanssasi "menneistä jutuista", vaan on varmasti jo koukuttamassa uutta uhriaan, jolta saa sitä kaikkea parisuhteen ajan ihanuutta; ihania viestejä, huomiota ja kaikkea muuta itsetuntoaan ruokkivaa energiaa.

Mutta tulee myös muistaa, että tuokin "alkuhuuma" ei ikuisuuksia kestä, sillä ennen pitkää narsisti ei jaksa liehitellä enää uutta uhriaan, vaan pudottaa maskinsa, jonka alta paljastuu se todellinen ihminen, joka on ilkeä, mitätöivä, hankala, vastuuntunnoton, epärehellinen ja pikkulapsimainen hirviö. Narsisti kun ei ikinä voi olla yksin onnellinen, vaan hän tarvitsee aina sen toisen ihminen huomion ja energian, jotta voi kokea elävänsä. Narsisti ei siis koskaan voi tai osaa kokea sisäistä rauhaa, vaan hän tarvitsee aina jotain ulkoista voidakseen "hyvin".

Älkää siis surko tuollaista ihmistä, joka imee ja imee antamatta kuitenkaan itse ikinä samalla tavalla takaisin niitä asioita, joita me kaikki hyvä parisuhteen edellytyksenä tarvitsemme, vaan hyväksykää (ja ennen kaikkea ottakaa enemmän selvää narsismiudesta!) hänet sellaisena kun on, niin karvaalta ja kamalalta kuin se kuulostaakin. Hyväksykää, että vaikka olette kuinka monetta kertaa penäämässä selitystä ja selvitystä asioillenne, ette tule koskaan sellaista tyydytystä narsistilta valitettavasti saamaan.

Tässä vaiheessa tärkeää on saada omassa itsessä tehtyä se päätös kävellä pois, antaa olla ja keskittyä omaan itseensä ja parantamaan pois narsistin rikkomat arvet -jälleen kerran. Mutta sillä erotuksella, että poistatte tuon ihmisen elämästänne kokonaan, sillä tuollainen ihminen ei tuo mitään hyvää elämäänne, vaan päinvastoin; pelkkää ahdistavaa energiaa, negatiivisuutta ja alaspäin lyttäystä.

Itse en todellakaan tarvitse tuollaista myrkkyä elämääni, joten valitsen EI KIITOS ja jatkan matkaani auringonpaisteessa.

Toivon todella, että löydät / löydätte itsestänne voiman antaa olla ja olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka vain rikkovat, eivätkä rakenna.