Elän avioliitossa ilmiselvän covert-miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja meillä on lapsia. Myös anopissani on vahvoja narsistisia piirteitä, sekä isässäni.
Nykytilanne on se, että olen saanut huonosta kohtelusta tarpeekseni. Olen koko lapsuuteni sietänyt isäni alistavaa ja nöyryyttävää käytöstä. Koko aikuiselämäni olen sietänyt mieheni tunnekylmää, ylimielistä ja alistavaa käytöstä. Anopin tärkein elämäntehtävä tuntuu olevan minun alentaminen ja nöyryyttäminen.
Olen menettänyt vakituisen työpaikkani ja velkaantunut koska mies halusi että muutamme toiselle paikkakunnalle. Ystäviä ei ole koska ketään ei voi kutsua kylään. Jos jossain käyn, niin mies syyllistää ja epäilee että petän. Fyysistä välivaltaakin on ollut miehen puolelta. Hän ei koskaan kiitä, ei pyydä anteeksi, ei ole myötätuntoinen tai myötäelä iloa kanssani. Olen nykyään todella kireä ja räjähdysherkkä, koska en kestä tätä enää. En kertakaikkiaan enää siedä, että yksikään ihminen on minulle ilkeä. Isäni, mieheni, anoppini tai kukaan muukaan. En vain pääse elämäntilanteestani pois, koska menettäisin lapset. En jaksa taistella enää näiden kaikkien vuosien jälkeen.
Ironisinta koko jutussa on se, että räjähdysteni myötä anoppini alkoi syyttämään minua narsistiksi. Tämän kuultuani aloin ottamaan selvää narsimista ja ymmärsin että lähipiirini ahdistusta aiheuttava käytös johtuu juurikin siitä.
Tuntuu, että tulen hulluksi. En enää jaksa sietää lähipiirini käytöstä, mutta jos puolustaudun niin olen itse se hirviö raivohullu jonka olisi syytä pyytää käytöstään anteeksi.
Mitä tässä voi tehdä? Olen miettinyt, että kävelen vain ovesta ulos enkä koskaan palaa, mutta en voi jättää lapsia. Erosta alkaisi helvetti, sen tiedän.
