vapaaksi mutta tuskalla

[mijitarica1]

11 vuotta 4 kuukautta narsistin kanssa avoliitossa. Alussa ajattelin että nytpähän olen löytänyt jotain tosi ihmeellistä, enkä ollut mikään teinityttö vaan lähemmäs 40 v. eronnut vakituisessa hyvässä työpaikassa ja omassa asunnossa..kun taas hän ulkomaalainen ilman kielitaitoa ja vakituista oleskelulupaa..toisten treffien jälkeen hän vain tuli asuntooni, ja jäi, olin ylionnellinen kun tuskallisen pari vuotta aikaisemmin tapahtuneen eron ja parin epäonnistuneen suhteen jälkeen toinen halusi heti sitoutua ja hankkia lapsen..minulla oli viimeiset ajat menossa mitä lapsen hankkimiseen tulee, olin valmis tekemään kaiken hänen puolestaan, vaikkka muuttamaan toiselle puolen maapalloa. Menin hoitoihin, jotka tietysti yksin maksoin, 9 kuukautta ensitapaamisesta olin raskaana. Mustasukkaisuus näkyi heti suhteessa, mutta olin liian rakastunut välittääkseni siitä. Ystävät jäivät, omistauduin hänen ja hänen asioidensa hoitamiseen, opettelin hänen kielensä ja muutamassa viikossa puhuin jo melko hyvin, vuodessa jo sujuvasti. Hän ei koskaan halunnut oppia suomea, eihän hänen tarvinnut, kun hoidin kaikki asiat . Synnytyslaitokselta käsin järjestelin hänen oleskelulupaansa, hän kun oli ja on edelleen naimisissa toisessa maassa, kertoi sen kyllä alussa mutta selitti kyllä että se on vain kulissiliitto, yhteiset aikuiset lapset ja eroa ei hänen maassaan edes saa laillisesti, mikä silloin olikin totta. Eli minun avullani hän sai kätevästi oleskeluluvan perhesiteen perusteella, ja pystyi jatkamaan rauhassa työntekoa Suomessa, kansainvälisessä työpaikassa missä ei kielitaitoa juuri tarvittu. Lapsen syntymän jälkeen alkoi helvetti, mitään en osannut tehdä oikein, hän sekaantui joka asiaan, ikinä ei ole arvostanut äityttäni tippaakaan. Fyysinen väkivalta alkoi myös vasta lapsen syntymän jälkeen, kun oli 8kk, olin menossa lapsen kanssa babybioon keskellä päivää, kun hän harhoissaan sai päähänsä että minulla on tapaaminen, silloin ensimmäisen kerran välähti mielessäni että näin niitä naisia on tapettu ja hakattu, pääsin karkuun kuitenkin tilanteesta. Käsiksi hän kävi harvoin, mutta riittävästi ne kerrat, viimevuosina hänen ei tarvinnut kuin nousta tuolilta ja karjua uhkauksiaan, niin ymmärsin piiloutua vessaan tms ja pitää suuni kiinni. Matkoilla hänen kotimaahansa pikkuhiljaa alkoi muodostua kuva ja suunnitelma; kaikki rahansa ja säästönsä hän kantoi sinne, minähän maksoin KAIKEN asumiseen liittyvän, aivan kaiken Suomessa, vuosien mittaan hän on säästöillään rakennuttanut talon omaan maahansa, jonne laillisen vaimon mukaan minulla ei ole mitään asiaa koskaan..no eipä tosiaan enää olekaan. Alkuun hän maalasi minulle unelman, että rakennuttaa meille "kesäasunnon" maahansa, ja vetosi siihen että olinhan yksinkin asuessani maksanut kaikki asumiskuluni. Eli yli kymmenen vuotta totaalista hyväkskäyttöä, jatkuvaa henkistä väkivaltaa, mitään en osannut tehdä oikein, mitään sanoa oikein, kaikki oli mentävä hänen ehdoillaan, mahdottomien asioiden vaatiminen, jatkuva palveleminen, raskasta kolmivuorotyötä tekevälle pienen lapsen äidille. Laskin vuosia, ja kuukausia, mietin aina että pakko jaksaa, kunnes lapsi täyttää 16-17 vuotta, välillä mietin kauhuissani että jos en siltikään pääse hänestä eroon..Töissä sain käydä, mutta ikinä mitään ystävien kanssa menoja ei sallittu, pakolliset työpaikkaristeilytkin olivat vain ämmien ryyppyreissuja. Kotona ei alkoholia saanut käyttää eikä käytettykään, mutta jostain harhoistaan aina minua epäili, viimeisinä vuosina ainoat ystäväni pari naista, jotka puhuivat samaa kieltä, ystäviä jotka itse olin hankkinut, lapsen kautta, heidät salli juuri ja juuri, koska ymmärsi mitä puhutaan. En ole epäluuloisempaa ihmistä koskaan tavannut. Hän epäili kaikkia kaikesta. Viime syksynä epäilyni heräsivät, kun hänen puhelinlaskunsa alkoivat paisua, hoidinhan kaikki hänen raha-asiansa. Vuosiin hän ei kotoa poistunut juuri mihinkään, kotimaassaan käymistä lukuunottamatta, koska hänen piti olla kotona minua "vahtimassa", kunnes syksyllä yhtäkkiä alkoi "kaveri-illat", olin alkuun naiivin tietämätön, tyytyväinen kun sain perjantai-illat viettää rauhassa kotona ja katsoa telkkarista mitä haluan tai puhua puhelimessa kenen kanssa haluan. Hän kielsi jyrkästi soittamasta peräänsä. Pikku hiljaa lisää asioita, ja lopulta paljastui että hän tapaili itseään 30 vuotta nuorempaa naista, oman kielistään, jonka oli vuotta aikaisemmin väkisin halunnut iltaisin lastamme hoitamaan, kun tuli iltapäiväkerhosta kotiin. Nainen hoiti hommansa huonosti, ja kerhosta soiteltiin minulle töihin, että ei ole tullut yms. Pelkkiä ongelmia. Mieheni oli tutustunut kielikurssilla aikaisemmin tähän naiseen, kumpikaan ei kuitenkaan oppinut mitään. Marraskuussa lähdin vanhempieni ja pojan kanssa lomalle, siellä paljastui lopullinen totuus, ensimmäisenä lomapäivänä, kun puhuimme puhelimessa, ja sanoi olevansa kotona. Olin etukäteen sopinut hyvän naapurini kanssa, että seurailee tilannetta, onko asunnossa valoa tai liikettä, ei viettänyt yhtä ainoaa yötä kotona, mutta valehteli joka päivä, isänpäivän aamuna huusi ja kiroili puhelimeen olenvansa nukkumassa, kun soitin että katso lapsen isänpäivälahja, joka on kaapissa, ei voinut koska ei ollut kotona. 6 tuntia myöhemmin laittoi kuvaviestin "todisteena" olevansa kotona. Minulla oli viikko aikaa tehdä suunitelma, luksusloma helvetissä, aurinkotuolissa maaten, aivan turtana. En ollut kertonut tarkkaa paluuaikaamme, ja matkalta ilmoitin olevamme kotona sunnuntai-iltapäivänä, laskin että on viimeiseen asti uuden naisensa luona, laskin oikein, tulimmekin jo aamuyölllä ja lapsi ihmetteli postikasaa eteisessä, nukuimme muutaman tunnin ja aamulla vein lapsen kaverilleni, ajoin taksilla naisen asunnolle, nousin portaat pimeässä ja yksiön oven takana soitin mieheni puhelimeen joka alkoi välittömästi soida oven takana..lähdin pois, hain lapsen ja menimme turvakotiin. Iltapäivällä hän soittaa, raivoissaan, että missä olette, sanoin etten kerro, mutta pyysin kertomaan missä itse on viettänyt koko viikon, raivoistui ja ilmoitti vain että "nyt minä lähden" ja lähti, ottamatta mitään mukaansa, ei passia ei hammasharjaa..avaimet kyllä vei mukanaan. Pelosta käsin pystyin kuitenkin toimimaan, vaihdatin lukot, otin yhteyttä asianajajaan, poliiisiin, sosiaaliviranomaisiin, perheneuvolaan minulla olikin jo aikaisemmin sovittu tapaaminen. Eli sen ihmisen pahuuden tuntien, tiedän että hän töiden täältä loppuessa, haluaa palata kotimaahansa, jonne on jo kaiken omaisuutensa kerännyt, ja tavalla tai toisella manipuloimalla tai yksinkertaisesti yrittämällä "ostaa", haluaa "bonuksena" viedä pojan joka on 10, mukanaan. Sitä en voi antaa tapahtua, ja nyt on taistelu kesken, vaadin yksinhuoltajuutta mutta en todellakaan tiedä tulenko sitä saamaan, tiedän että se ei ole helppoa vaikka minulla jotain todisteita onkin mustaa valkoisella, mm pahoinpitelystä, ja koulusta, kun lapsi oli kertonut siellä isänsä väkivaltaisuudesta. Osaako joku sanoa, onko mahdollisuuksia? Nyt olen ihan uupunut, tavaroitaan ei suostunut hakemaan, väitti minun niitä panttaavan, kun vaadin tilaamaan muuttoauton, enkä päästänyt häntä enää asuntoani tonkimaan, laittoi sitten tuomarin asialle, ja 3 kuukauden kuluttua lähdöstään haki tavaransa jotka olin pakannut vinttiin, ja järjestänyt tuttuni valvomaan tilannetta, itse en ollut paikalla. Ei ole minua nyt häirinnyt, ovela kun on, tietää että kannattaa itse heittäytyä uhriksi, ja vaatia kaikki mahdolliset oikeudet ja tapaamiset lapsen suhteen, näin narsisti toimii. 11 vuotta totaalista hyväksikäyttöä, haukkumista, seksiin painostamista, kaikki aina hänen ehdoillaan. Jatkuvaa riidan haastamista ja aina se sama: Jos sinä vain käyttäydyt hyvin, mitään ongelmaa ei ole. Eli kaikki vikahan oli aina minussa, vaikken olisi ollut paikalla..Tämä on jäävuoren huippu, huippu oli sekin kun hän viimeisissä tekstareissaan kirjoitti että minunkaltaisen ihmisen pahuudesta voisi kirjoittaa kirjan...ystäväni naurahti siihen että "sähän sen kirjan kirjoitat".Tänään en jaksa enempää, mutta näistä jutuista toden totta saisi kirjan aikaiseksi..

[squido]

"Jatkuvaa riidan haastamista ja aina se sama: Jos sinä vain käyttäydyt hyvin, mitään ongelmaa ei ole."

Nämä kaksi lausetta typistää narsistisen olemuksen mielestäni erittäin hyvin...

Nämä kaksi lausetta myös tuntuu tulevan jokaisen uhrin suusta. Toki suhde narsistiin on paljon muutakin, kun mennään yksityiskohtiin, tiedän sen omasta piinaavasta kokemuksestani....koska vielä 4 kuukauden erossa olon jälkeenkin läpikäyn kaikkea vastaanottamaani paskaa ja rehellisesti sanottuna ihmettelen itseäni, miten olen vain kiltisti ottanut kaiken vastaan ja yrittäyt aina vain olla parempi ja parempi ja syyttänyt itseäni paskuudestani, vaikka minun olisi pitänyt tehdä eropäätös jo kauan kauan sitten..vaikkapa silloin kun vastaanotin esimmäisen fyysisen lyönnin kasvoille..henkistä väkivaltaa kun en tiennyt olevan olemassakaan vielä tuolloin, vaikka siitä olin jo silloinkin kärsinyt muutaman vuoden.

Mutta yhä tänäkin päivänä laste takia joudun jonkin verran narskua näkemään, saan kuulla aina toimivani väärin ja hän oikein. Haukkujakin tulee. Huorittelua jne. Olen nyt kuitenki päätökseni tehnyt. Tuota miestä en halua elämääni mitenkään. Joka lastenvaihtokerralla mies on kuin ilmaa minulle. Vain jos on aivan pakko, vastaan hänelle jotakin. Tiedän, että hyvää esimerkkiä tuollainen käytös ei ole lapsille, mutta valitettavasti normaali kanssakäyminen ja keskusteleminen narskun kanssa on mahdotonta, enkä halua enää lastenkaan näkevän jatkuvaa riitelyä, joten ehkä näi siksi parempi.

[mijitarica1]

joo, olen sata kertaa ajatellut, että jos lasta ei olisi, kaikki olisi sata kertaa helpompaa..viime yönä näin hirveän painajaisen että lapsi oli päästänyt miehen asuntooni, ja hän kukkoli täällä ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut..yritin soittaa apua mutta en osannut käyttää puhelinta..en löytänyt enkä osannut laittaa numeroa.. tuo puhelinpainajainen on muuten toistuntu useita vuosia, mikä vertauskuva sitten onkaan..Minulta narsisti ei KOSKAAN pyytänyt anteeksi, ei ikinä vaikka syy olisi ilmiselvästi ollut hänessä, syksyllä etsi lapsen puseroa, jonka oli sille ostanut, haukkui minut ja vanhempani että olemme hukanneet/myyneet/rikkoneet ym ym, soittelin hädissäni äidilleni että onko pusero jäänyt mökille tms. Mies väitti etsineensä sitä lapsen vaatteiden joukosta, oli myllännyt ja sekoittanut kaikki laatikot. SItten eräänä päivänä kun avasin laatikon, siellähän se oli, päällimmäisenä, kun hän näki sen, vain mulkoili ja tuhahteli, ja tämä on vain 1 esimerkki, vastaavia asioita tapahtui lähes päivittäin. Kun ei itse viitsinyt pitää tavaroitaan järjestyksessä, jos jotain ei löytynyt, syy oli aina minun. Ja että joku oli käynyt hänen poissa ollessaan ym. Mutta kun tätä jatkuu yli vuosikymmenen, se ei juuri naurata. Ja se on vain yksi kiusaamisen muoto. Syödä en koskaan saanut rauhassa, odotti aina että aloitin, sitten puuttui suolaa/leipää/majoneesia millon mitäkin ja minä sain nousta kesken ruokailun hakemaan, jos joskus ehdotin että hän itse hakisi tai jotenkin muuten näytin vääränlaista naamaa, hän työnsi lautasta kuin pikkulapsi ja huusi että hyvä on, sitten en syö ollenkaan, ja syy on SINUN! Vasta eron jälkeen, kun olen perehtynyt narsismiin mm lukemalla toistakymmentä kirjaa ja satoja nettiartikkeleita, olen tajunnut mistä on kysymys. Eli ei ole mitään tapaa miellyttää narsistia, koska narsisti RAKASTAA riitelyä ja toisen haukkumista, hän suorastaan elää siitä. Naurettavaa on, että viimeiseen saakka luulin että hän, joka vuosikaudet on syyttänyt minua pettämisestä, tosiaan keskellä päivää kauppareissulla-tyyliin, luulin ettei itse petä, terapeuttini kysyikin minulta miksi luulen, että ihminen joka lyö ja kiusaa kaikin mahdollisin tavoin, ei pettäisi..niin naiivi olin, nyt tajuan että hänhän on pettänyt minua ensimetreiltä alkaen, kun huomasi löytäneensä hyvän elättäjän, joka oli liian sokea ja rakastunut huomatakseen tai halutakseen huomata hänen tarkoitusperiään, joten kaikki hänen epämääräiset puheensa upposivat, ja lähteminen, ensimmäisen kerran 2007, kun sitä vakavasti harkitsin, osoittautui erittäin vaikeaksi, mutta tässä kävi niinkuin sam havkinin sivuilla todetaan, että narsisti järjestää itse oman hylätyksi tulemisensa, kun on saanut uhristaan tarpeeksi, niin kuin tässä tapauksessa löytänyt uuden uhrin, kun itse lähdin kotoa, koska en todellakaan halunnut lapsen kanssa olla hänen kanssa kotoana selvittämässä tätä pettämisasiaa, koska siinä olisi voinut käydä huonosti, ja ennenkaikkea lapsen kannalta, hän ei myöntänyt mitään vaan ollessani turvakodissa ilmoitti lähtevänsä, ja tekstasi että oli jo kauan sitten kyllästynyt minuun, ja oli kanssani vain nähdäkseen ettei lapselle tapahdu mitään pahaa..uskomatonta, varsinkin kun lapsi itse oli kertonut koulussa pelkäävänsä koska isä lyö ja uhkailee. Nyt vain odotan mitä valheita keksii oikeudenkäyntiä varten, onneksi mulla on sentään jotain todisteita, eikä pienimpänä niistä lapsikaappausuhka, toivon että se otetaan vakavasti, koska mielestäni tässä tapauksessa kaikki riskit täyttyvät. Mutta henkinen tuska on valtava, edelleen on päiviä jolloin aamusta iltaan painava tuska ja ahdistus painaa, ajatukset pyörivät samaa kehää ja tulevaisuus näyttää olevan vain täynnä uhkia ja huonoja vaihtoehtoja, olen yrittänyt kaikin tavoin etsiä apua itselle ja lapselle, tiedän etten voi enkä halua eristää lasta isästä, mutta jotenkin asia täytyy järjestyä niin, ettei lapsi kärsi kohtuuttomasti, enkä halua päästää isää hänelle valehtelemaan, että kaikki oli äidin syytä, että äiti halusi isän pois kotoa, joo, minunhan olisi pitänyt niellä ja hyväksyä että hän pitää minua palvelijanaan, ja samaan aikaan itse jokaisena tilaisuutena menee sen naisensa kanssa. Ei tajua, että sitä en sentään hyväksy, luuli pitävänsä minua niin pihdeissään, että itkeskelen vain pitkin nurkkia, niin RÖYHKEÄ ja PÖYHKEÄ on narsisti, koska ei tippaakaan välitä toisen ihmisen tunteista, koska luulee olevansa ylivertainen ja että mistään teoistaan ei joudu vastuuseen, ja jos joutuu, kääntää totuuden pääälaelleen, kaikki on aina jonkun muun syy..

[mijitarica1]

squido, kiitos vastauksesta. Olin lukenut juttujasi jo aiemmin ja epäilin jo omaa mielenterveyttäni, kun kirjotit noista anaalijutuista, et voiko olla totta, ihan samanlaista kidutusta sain kestää 11 vuotta, jatkuvaa kinuamista ja kiusaamista, höpötystä et "haluan et olet mut kokonaan", tippaakaan ei koskaan ottanut mun tarpeita tai yhtään mitään huomioon, mun olisi pitänyt olla 24/7 valmiudessa hänen tarpeisiin, "väsynyt"oli hänelle kirosana. Antoi lapsen nukkua viikonloppuisin pitkään, tietäen että itse joudun menemään aikaisin töihin, kun en jaksanut valvoa siihen asti että lapsi nukahtaa, alkoi syyttely että mullahan on viikolla vapaata, ja varmaan sovittuja menoja eri miesten kanssa aamupäivisin kun hän on töissä..en kehtaa kaikkea tässä kirjoittaakkaan, mutta sen voin sanoa että nöyryyttämisen ja alistamisen suhteen ei ollut mitään rajaa. Jos valvoin sängyssä, kun lapsen piti nukahtaa, se oli paha. Jos luin, estin tahallani lapsen nukahtamisen eli halusin välttää seksin hänen kanssa koska oli seuraavana päivänä muka tapaaminen. Jos katsoin ilman valoja dvd:tä tai nettiä, sekin oli paha. Minun olisi pitänyt maata silmät kiinni pimeässä makuuhuoneessa 1-2 tuntia odottaen että lapsi nukahtaa, jos nukahdin itse, heräsin viimeistään yöllä siihen että hän kiroili kun vältän seksiä hänen kanssaan. Hänellä toki oli oikeus olla väsynyt, ja viime aikoina torjuikin minut kylmästi, koska oli jo väsyttänyt, vanha äijä, itsensä 30 vuotta nuoremman naisen kanssa..kun lapsi oli hereillä ja katsoi esim tv.tä, tuli makuuhuoneeseen ja työnsi elintään suuhuni, välittämättä siitä, että lapsi olisi voinut tulla koska tahansa paikalle. Sitten syytti minua, kun yritin estellä ja sanoin että lapsi voi tulla koska tahansa. Koska MINUN olisi pitänyt kaikesta nöyryyttämisestä huolimatta olla kuin maksettu huora aina valmiina, joka hetki, joka sekunti. Tätä on todella tuskallista kirjoittaa, ainakin tiedän että en ole ainoa joka on tätä nöyryytystä joutunut kokemaan. Nöyryyttävää oli myös mennä gynekologille pari viikkoa synnytyksen jälkeen kyselemään, että koska on paikat valmiina seksiin, silloin jouduin hänen anaaliinsa alistumaan, kun yöt valvoneena pariviikkoisen lapsen kanssa en jaksanut tapella..jälkeenpäin ajatellen se oli lähinnä raiskaus.