Tapasin miehen päivälleen vuosi sitten baarissa. Minä kiltti ja herkkä ihminen olin haavoittuvassa tilassa käydessäni avioeroa läpi. Mies oli kaikkea muuta kuin ihannemieheni: paljon vanhempi eikä ulkonäkö vetänyt minua puoleensa. Ehkä silmät ja hymy. Kuitenki hän sai käytöksellään ja puheillaan minut koukkuun ja ihastumaan. Hän oli samassa elämäntilanteessa kuin minä. Oli eroamassa avopuoliostaan.
Meidän juttu eteni nopeasti. Mies teki työkeikkoja ympäri Suomea ja kävi kotona harvoin. Viesteilimme ja soittelimme päivittäin. Näimme missä milloinkin n. kahden kk:den välein, joskus tiheämpää. Aluksi ihmettelin, että onpa suosittu kaveri. Hänellä puheidensa mukaan oli paljon julkkiskavereita. Hän oli tavallinen rivityöntekijä, mutta oli kuulemma pomoaan viisaampi ja osaavampi. Ja muiden "esimies"...Hän oli hommanut ympäri Suomea rahaa esim. kouluille ja sairaaloille.. Ok, annoin olla, koska meillä oli hyvin fyysinen yhteys.
Sain kuulla aluksi olevani hänen prinsessa ja aurinko sekä hyvin kaunis ja seksikäs nainen..olin myyty..ei ollut ennen kukaan sanonut samoin. Sitten alkoi hänen itsetunnon pönkitys; minä olen vanha, sä oot kyllästynyt, mä oon huono...jne...Ja yhtäkkiä hänessä tuli esille hirveä viha homoja ja maahanmuuttajia vastaan. Hänen lapset olivat idiootteja jne..kaikkia piti haukkua.
Jouduin suureen leikkausoperaatioon. Oli ihana, kun hän oli vierellä. Kertoi, miten toimia toipumisen ja avioeron kanssa...kyseli raha-asiani hyvin tarkkaan
Pari kk:tta sitten hänen "pitkä työsuhde" (oli vasta alkanut) isossa kaupungissa loppui. En kysynyt mitään. Hän muutti kotiinsa. Yhteydenpito tyrehtyi hiljalleen niin, että hän otti yhteyttä, kun halusi. Minulle sanottiin, älä ota yhteyttä ennen kuin saat luvan. Ja jaksoi haukkua laiskaa vaimoaan, kun ei tee mitään. Eli mies oli perheen kotihengetär. Ulkoisti minut elämästään, kun "piti" siivota, kokata, leipoa ja hoitaa lasten harrastukset..Silloin ärähdin, etten ole lelu jonka voi heittää nurkkaan, kun haluaa. Mä olin vain ilmaa hänelle ja tiesi, että mulle oli kauheaa,kun hän ei pidä yhteyttä..ja sen hän teki..Edelleen asuu vaimonsa helmoissa, paikkakunnan suurimmassa talossa..
Päätin, että nyt loppuu tää henkinen kiusaaminen. Sanoin hänelle, että nyt tää on ohi. Aikaisemmin aina veti mut takaisin. Nyt tuli todella kaunis viesti, miten olen muuttanut hänen elämänsä, tehnyt hänestä miehen..ja hyvää jatkoa. Olin onnessaan..oliko tämä nyt näin helppoa. Päivä meni..hän linkkasi minulle elämäni kauneimman rakkauslaulun, joka kertoi meidän hyvistä hetkistä..ja taas mä olin koukussa..heti, kun hän huomasi, että olen takaisin, alkoi haukkuminen..Mutta minä pistin vastaan. Ja taas häivyin..Seuraavana päivänä taas ihana viesti..mä varoittelin itteeni. mutta pöljä menin jotain vastaamaan. Ja taas millainen ilkeä ihminen mä oon. Laitoin tosi suoran viestin ja päätin, että tää on the end.. oikeesti.Hän poisti mut Facesta,,kuulemma suree.. Oli kaksi päivää hiljaista ja eilen soitti niin kuin ei mitään. Kuulemma ikävä jne. Tiedän, että estot pitäisi laittaa päälle..mutta vaikka se tekee tällaista henkistä kiusaamista, se osasi olla myös ihana..
Avioero on vienyt multa mehut..ja niin on tuo ihminenkin. Tuskin hän tuntee rakkautta minua kohtaan, vaikka sanoi että rakastaa...empatiataitoa hänellä ei ole. Olenko, minä ihan pehmo? Hullu? Miten saan itseni tajuamaan, että hän vain pelaa mun tunteilla?