Raskas parisuhde

[PilkeK]

Aina kun tunnen syvää pahaa oloa tämän hetkisessä suhteessa tai nyt taas luultavasti entisessä tulen lukemaan tänne ihmisten tarinoita joilla on kokemusta narsistisessa suhteessa olemisesta ja se auttaa vähän etten koe olevani yksin tämän kivun kanssa. Tällä hetkellä tuntuu etten pysty tekemään mitään muuta kuin itkien kirjoittamaan tänne ja saamaan vertaistukea.

Kerron suhteestani tähän ihmiseen joka aiheuttaa minulle koko ajan hyvin pahaa ja todella hyvää oloa.
Tapasimme ensi kertaa noin viisi vuotta sitten ja suhteemme eteni vauhdilla, puoli vuotta tuntemisemme jälkeen tulin raskaaksi. Teimme tietoisen päätöksen lapsen hankkimisesta ja minulla oli vahva tunne siitä että hän on erilainen kumppani kuin edelliset ja että näin hänet selkeästi isänä ja myös koska olin nähnyt kuinka hän viettää aikaa edellisestä liitosta olevan tyttärensä kanssa ja kuinka hyvät välit hänellä on eksänsä kanssa.

Olin jo raskaana ennenkuin muutimme yhteen ja vaikeudet alkoivat heti hänen muuttonsa jälkeen. Hän sai ihme raivokohtauksia pienistä asioista ja ajattelin että tämä on vain ohimenevä vaihe koska hänellä oli taloudellisesti hyvin vaikeaa ja kaksi suurta elämänmuutosta tapahtui samaan aikaan, raskaus ja yhteenmuutto. Yritin sietää todella paljon hänen ailahtelevaa mieltä, huutoa pienistä asioista ja uhkailuja jättämisellä. Tunsin kovaa ahdistusta ja olin aika ajoin masentunut hänen ilkeistä kommenteistaan joille en saanut enkä löytänyt selkeätä selitystä. Tottakai välissä oli hyviä hetkiä ja olin erittäin herkässä tilassa raskauden vuoksi ja en pystynyt käsittämään mitä tein koko ajan väärin ja yritin korjata ja miellyttää. Nyt kun ajattelen kaikkea sitä, raskausaikaa ja vauva vaihetta se tuntuu ihan helvetiltä. Itkin niin paljon ja elin koko ajan paineen alla ja pelkäsin milloin hän jättää minut taas. Muutaman kerran hän kävin minuun käsiksi suuttuessaan jostain, yksi kerta oli kun makasin sängyssä imettämässä vauvaamme hän tarttui jalasta kiinni ja riuhtaisin sen irti peloissani.

Asuimme noin vuoden yhdessä tapellen ja välillä teimme asioita yhdessä niinkuin normaali perhe, ainakin siltä se näytti ulospäin. Jos ihmiset näkivät meidät ulkona jossain olisivat he varmasti nähneet meidät vastarakastuneina vauva-arjessa. Noista hetkistä varmaan sain voimaa arjessa jaksamiseen. Hyvä aika oli juuri sellaista minkä olin kuvitellutkin perhe elämän olevan, paljon yhdessä tekemistä. Yhden ison riitamme jälkeen hän päätti todella muuttaa pois ja se oli minulla hirveä hetki, koska suurin peloistani oli aina ollut jäädä yksin vauvan kanssa ilman tukea. Muistan kuinka hän lähti viimeisten tavaroidensa kanssa ja tokaisi että miten helpottavaa päästä lähtemään että ihan kuin syöpä olisi poistettu ja minä itkin hysteerisenä sohvalla ihan voimattomana. Jopa muuttonsa jälkeen hän oli erittäin vihainen minulle kaikesta ja oli erittäin ahdistavaa viedä vauvaa hänelle pari kertaa viikossa hoitoon kohtaamisemme vuoksi. Suuren helpotuksen toi kuitenkin se että tiesin että hän pitää hyvää huolta lapsestamme. Minulle hän tuotti tekstiviesteillä ja puhelinsoitoilla suurta ahdistusta ja pahaa oloa. Hän kokeili kaikkea mahdollisia keinoja tuottaa minulle tuskaa.

Hänen muuttonsa jälkeen kesti reilusti yli puoli vuotta kun hän halusi yrittää uudestaan ja hän sanoi että nyt hän ymmärtää miksi on käyttäytynyt niin kuin on käyttäytynyt. Siksi hän oli kohdellut minua huonosti koska oli luullut että olen manipuloinut hänet tekemään lapsen kanssaan ja ettö halusin vain hyväksikäyttää häntä. Kaikki raivokohtaukset ja haukkumiset on johtunut siitä. Hän on ollut niin väärässä minun suhteen ja ettei se todellakaan ole pitänyt paikkansa ja hän rakastaa minua todella paljon. Minä olin tässä vaiheessa jo hyväksynyt eron ja alkanut voimaan itseni kanssa hyvin. Hän huomasi että voin hyvin ja etten enää roiku hänessä ja nyt hän halusikin minut takaisin. Kaiken tämän jälkeen otin hänet takaisin ja hän vakuutti että kaikki tulee olemaan erilaista.

Aloitimme uudestaan suhteen ja se olikin ensimmäiset puoli vuotta hyvää aikaa, olin todellla onnellinen. Ajattelin että kyllä kaikki järjestyy ja olin onnellinen lapseni puolesta että hän saa kokea perheen yhdessä. Se oli ihanaa aikaa. Kaikki paska kuitenkin alkoi pikkuhiljaa palautua ja alkoi uudelleen jättämiset ja mollaamiset. Kaikki oli vain häntä kuinka hän voi niin huonosti ja etten halua häntä tarpeeksi. Taas tuli esille että hyväksikäytän häntä, eilen se ilmeni taas oikein äitienpäivänä.

Hänellä oli ollut asuntoni avain käytössä ja sitä oli palauteltu takaisin tasaiseen tahtiin aina riidoissamme. Jokin aika sitten hän oli palauttanut avaimen mutta se oli hukkunut. Hän oli hyvin pahoillaan siitä ja teki kaikkensa löytääkseen sen, mutta sitä ei löytynyt mistään. Vähän aikaa sen jälkeen alkoi tulla vihjailuja ja kommentteja siitä että pimitän avainta enkä kerro siitä hänelle jotta minun ei tarvitsisi antaa sitä hänelle enää. Olin taas yrittänyt laittaa moiset kommentit ohi korvien ja osittain ajattelin että hän vitsailee, kunnes eilen en kestänyt enää. Vietimme ihanan äitienpäivä päivän yhdessä tehden kaikkea mukavaa, tosin aamulla hän heitti avain kommentin ja vielä illan päätteeksi joiloin minun oli pakko ottaa asia esille että ei kai hän todella kuvittele että pidän hukkunutta avainta piilossa häneltä ja että tämän on oltava vitsi. Hän sanoi että ei ole vitsi ollenkaan, niin hän ajattelee. Tunnelma alkoi kärjistyä ja tunsin itseni erittäin loukatuksi. Hän itse oli hukannut avaimeni ja kehtaa syyttää minua sen pimittämisestä ja aloin olemaan jo raivona että hänen on parasta vetää sanansa takaisin. Minulta meni niin hermo että melkein huusin kuinka hänen olisi oltava hyvin pahoillaan hukatessaan toisen ihmiset omaisuutta eikä kääntää sitä minun syyksi. Hän sai siitä raivokohtauksen ja kävi hartioistani kiinni ja kävi ravistelemassa kolmeen kertaan ja tökkimässä kovakouraisesti selkääni ja haukkumalla huoraksi. Tämä tekee minut erittäin surulliseksi ja kaikki tämä tapahtui äitienpäivänä ja lapsemme nukkuessa vieressä. Olen ollut tänään poissa tolaltani enkä ole pystynyt tekemään mitään, mutta tiedän että palaudun loppuviikkoon mennessä. Olen saanut häneltä viestiä tänään etten ole mitenkään erityinen muutenkaan ja että hän löytää varmasti paremmankin.

[LeylaB]

Voimia sulle Tuo miten käy käsiksi voi muuttua kohta vielä pahemmaksi. Ei tämä lähteminenkään ole helppoa Mutta aina paljon parempaa olla yksin kuin narsistin kanssa.

[PilkeK]

Kiitos

[PilkeK]

Tänään pystyimme puhumaan ja selvittämään mitä tapahtui edellisessä riidassa ja sen jälkeen hän olisi halunnut seksiä ja minusta ei tuntunut yhtään siltä ja hän vähän loukkaantui siitä että olin mukamas antanut hänen innostua liikaa.
Tuntui jotenkin kamalalta saada sähköposti perään (meillä on siis muut yhteydenotto kanavat kiinni) jossa hän uhkailee että jos ei tiettynä päivänä pian saa seksiä niin alkaa tapailemaan muita. Mitä mieltä olette tälläisesta käyttäymisestä? Mä en niinkuin mitenkään pysty käsittämään tuollaista puhetta, tulee vaan huono olo. Vaikka haluisinkin kaikesta huolimatta nähdä häntä ja viettää aikaa niin hän onnistuu rumalla puhetyylillä pilaamaan kaikki fiilikset.

[LiianRikkiHajoamaan]

Meilläkin on sanottu jos ei kotona saa niin hakee sitten muualta. Manipulaatiota mutta väärin se on silti. Auta armias jos heittäisi samanlaista takasin päin. Oikeudet on heillä toiset.