Onko mahdollista jatkaa narsistin kanssa

[Iia59]

Onko kenelläkään selviytymistarinaa jatkamisesta narsistin kanssa vaikeiden aikojen jälkeen. Olen kauan tiennyt olevani avioliitossa narsistin kanssa, mutta viime vuosi on ollut tosi vaikeaa. Avioliitto on pitkä, enkä vain millään halua luovuttaa. Sen olen huomannut, että mitä enemmän häntä tarvitsen, sitä etäämmälle hän menee. Joskus tuntuu, että hän toiminnallaan haluaisi minun jättävän hänet.

[Thorni]

Erittäin hyvä kysymys ja uskon ettei yksiselitteistä vastausta edes ole. Vastaus muodostuu monista tekijöistä narsismin vaikeudesta ja uhrin omasta henkisestä vahvuudesta.
Monta kertaa uhri (ainakin itse) tuntee itsensä vahvaksi vielä kun on narsistin kanssa suhteessa. Kun ottaa sen askeleen että lähtee siitä huomaa kuinka yksin on kaiken keskellä paljolti sen takia että tukiverkostot ja ystävät ei ole enää mukana. Myös se että on tottunut olemaan narsistin kanssa ja palvelemaan häntä myös saamaan siitä itselleen jotain koska aina myös jotain oikeasti hyvää löytyy narsistista.

Jos mahdollisesti kaikki taloudelliset puitteet muuttuu se tekee myös muun ohella elämästä haastavaa yksin. Itse erosin narsistisesta vaimostani avioliittomme kesti muutaman vuoden mutta ei ole ollut yksi selitteisen helppoa vaikka tiesin että erosin narsistista silti olin tottunut häntä passaamaan ja jossain määrin elin myös omaa elämääni hänen kauttaan hän oli kaiken keskipiste , myimme talomme ja siinä tuntui että meni maallinen vanhuuden turva. Ajattelin asian niin olen ollut muutaman vuoden naimisissa ja huomannut mikään ei muutu vaikka teen mitä , haluanko tätä 20 v kuluttua , vastasin itselleni en halua ja erosin vaikka jouduin luopumaan monesta asiasta ja omasta mielestäni loppuun asti yritin ja halusin pelastaa liittomme.

Tiedän että ex-vaimoni äiti on myös narsisti ja näen kuinka hänen uusi mies kärsii narsistin puolisona vaikka hän itse kehuu ja puolustelee vaimoaan se kuuluu asiaan. he ovat jo yli 70 vuotiaita- olen joskus ajatellut että tuo mies on niin tottunut rooliinsa ja alistunut narsistin kanssa elämään ettei pärjäisi enää ilman jos eroaisi varmaan kohtaisi itsetuhoisia ajatuksia eikä selviäisi itsesyytöksistä. Siksi luulen että esim. tuolle miehelle luultavasti parempi pysyä liitossa narsisti vaimonsa kanssa vaikkei se oikeaa elämää ole.

Uskon ei ole yksiselitteistä helppoa vastausta , riippuu niin monesta asiasta - yleisesti sanoisin kannattaa erota narisistista ja suosittelen sitä - mutta sanoisin että kannattaa miettiää mitä sitten eron jälkeen - ainakin että päätös on loppuun asti mietitty ja suunniteltu elämä eron jälkeen jos sellaista nyt voi tehdä.

[lekapi]

Vaikeaa antaa selkeää vastausta, riippuu niin monesta tilanteesta. Minulla taas meni toisin kuin tuossa yläpuolella olevassa tekstissä. Olin henkisesti paljon yksinäisempi ollessani parisuhteessa narsistin kanssa kuin sen jälkeen. Johtuu kyllä kohdallani siitä, että minulla oli ennen miehen tapaamista ja sen aikana kuitenkin oma ystävä- ja tuttavapiirini, jota miesystäväni ei tuntenut. Meillä oli myös yhteisiä tuttavia. Lopetin yhteydenpidon näihin yhteisiin tuttaviin sen jälkeen kun pääsin miehestä eroon, koska mies oli kertonut heille minusta ihan perättömiäkin juttuja. Onneksi mies ei tuntenut minun omia ystäviäni eikä tuttaviani, joten hän ei pystynyt manipuloimaan heitä minua vastaan. Ja onneksi sain kaikki ystäväni takaisin sen jälkeen kun pääsin miehestä eroon. Ilman näitä ihmisiä olisin varmasti yksinäisempi nyt, sillä kuitenkin narsistin kanssa eläminen vaikutti itsetuntooni, omanarvontunteeseeni ja kykyyni luottaa. Uusien ystävyyssuhteiden luominen voi olla nykyään vaikeampaa kuin aikaisemmin.
Ihmiset varmaan eroavat siinäkin mielessä toisistaan, mikä kenellekin on tärkeää. Onko parisuhde tärkeämpi kuin oma mielenterveys ja ainakin jonkinlainen itsenäisyys ja vapaus päättää edes jostain omassa elämässään? Onko parempi elää huonossa parisuhteessa kaksin yksin kuin elää yksin ja itsenäisenä? Onko taloudellisesti turvatumpaa elää parisuhteessa (vaikka rahat olisivatkin yhteisiä) kuin koittaa pärjätä pienemmillä tuloilla ehkä isompien menojen kanssa? Joakisen narsistin kanssa elävän kannattanee miettiä asiaa monelta kannalta ja tehdä ratkaisunsa niiden pohjalta.
Mutta suhde narsistin kanssa ei koskaan ole helppo, se vaatii aina veronsa. Suhde narsistin kanssa ei helpotu eikä narsisti muutu ainakaan paremmaksi.

[Iia59]

Kiitos teille vastauksista. Kuvaamillanne tavoilla olen itsekin asiaa puntaroinut. Tämän asian kanssa on vain niin yksin. Olen viimeisen vuoden aikana kokenut muutenkin elämässäni isoja muutoksia, joten nyt tuntuu päätöksentekokyky olevan mitätön. Kaikki voimat menevät selviämisestä päivä kerrallaan. Tuntuu, että lasten takia (aikuisia) on pakko jaksaa. Tarvitsevathan he vanhempia tietyllä tapaa koko elämänsä. Haluaisin jaksaa olevani vielä seuraavallekin sukupolvelle iloksi. Tällä hetkellä puolisoni haluaa elää mahdollisimman itsenäisesti kovasti työtä tekemällä. Työ on ollut aina hänen purkautumiskeinonsa. Maanisen lailla kieltäytyy kaikesta meidän yhteisestä; tilalle vain kaikkea häntä kiinnostavaa. Hän tietää korkean moraalini. Oikeastaan pelkään, selviänkö. Ajattelen, että minun ei ole pakko nyt tehdä mitään päätöksiä. Pääasia olisi, että saisin elämäniloa takaisin. Fyysisestä kunnostani yritän pitää huolta. Raskaaksi tämän tekee se, että asia on koko ajan mielessä. Muutokset ovat aina tuottaneet minulle tuskaa. Tunnustan olevani läheisriippuvainen. Minulla on ystäviä, joiden kanssa voin puhua. Rajattomasti en haluaisi heitäkään rasittaa. Lapsia en voi näännyttää, vaikka tietävät kyllä tilanteen. Enpä olisi ikinä uskonut, että elämä tässä vaiheessa (eläkeikä lähellä) on näin raskasta.