Rikosilmoitus henkisestä väkivallasta

[Ciiiea]

Onko kukaan tehnyt koskaan rikosilmoitusta henkisestä väkivallasta jota on joutunut kokemaan?

Tätähän on todella vaikea todistaa, varsinkin jos viestit ei sisällä suoria uhkauksia yms.

Vaikka olen eronnut lapseni isästä jo yli kolme vuotta sitten, en tunnu pääsevän tästä eroon.

Menetin työni ja lähes mielenterveyteni hänen takiaan ja tätä hän yrittääkin käyttää minua vastaan. Hän on saanut myös toisen ihmisen tekemään puolestaan minusta perättömän rikosilmoituksen ja mietin kuinka tämän saa loppumaan.

[Almone]

Olen itse miettinyt melkein jo vuoden päivät, että teen rikosilmoituksen henkisestä väkivallasta. Taustalla on edesmenneestä parisuhteesta myös fyysistä väkivaltaa, mikä olisi tässä tilanteessa toki helpompi todentaa, kuin henkinen, mikä siis jatkuu edelleen. En vain usko, että jaksaisin lähteä siihen pyöritykseen ja mitä sitten, jos häntä ei edes tuomittaisi. Lastensuojelu totesi viime keväänä, että exäni voi kiusata minua loputtomiin, eikä yhteiskunnassa ole mitään tahoa joka voisi tähän puuttua. Suositteli minun hakea itselleni keskusteluapua.
Olisi kiva kuulla, jos joku on joskus vienyt oikeuteen asti ja minkälaisia todisteita vaaditaan?

[Alex]

Minäkin olen kiinnostunut tietämään miten todistaa ja saattaa toinen vastuuseen henkisestä väkivallasta. Itse vasta suunnittelen eroa ja tiedän että pelkästään erosta tulee vaikea, luoja tietää mitä kaikkea puolisoni saa päähänsä. Fyysistä väkivaltaa ei ole ja tästä hän onkin kovin ylpeä ja minun pitäisi olla siitä kovin kiitollinen . Pettäminen, valehtelu täysin arkea ja tietenkin kaiken tämän kieltäminen ja haukkuu minua hulluksi. Toisaalta vihjailee vähän väliä toisesta naisesta ym., sekä väittää vahvasti että minä petän. Yhdellä sanalla parisuhde narsistisen henkilön kanssa on: hulluutta. Mutta miten todistaa ja saada oikeutta? Onko se täysin mahdotonta?

[PerheellinenM]

Niin kivaa ku se oiskin appiukko pistää seinää vasten oikeudessa....

Mulla ei ole muuta keinoa, JOS haluan appiukon seinää vasten - haastaa se oikeuteen henkisestä väkivallasta.
Mutta se on pitkä prosessi ja kaiken tän shitin jälkeen mulla ei ole siihen varaa. Ja oikeastaan haluan vaan ulkoistaa koko äijän elämästäni, päästäni ja kaikesta mahdollisesta tulevaisuudessa. Se on riittävää mulle. Kaiken sen ja kaiken tämän nykyisen pskan jälkeen - hän ei ole mulle mitään. Lähinnä käsittämättömän surkuhupaisa säälittävä tapaus, jolla on ruuvveja tippunut matkalle ja paljon, en tiedä mitä lapsuudessa on tapahtunut sille, mutta en ees halua tietää...... Ei voi ku ihailla sitä pokkaa, joka on jo surkuhupasuuden puolella. Miten jotkut kehtaa. Ja oikeuttaa itselleen asioita. Samalla tuomiten kaikki muut, jotka ees lähelle samaa yrittävät.

Mutta se riittää mulle, että minä ja puolet talon mummoista tietää mikä se äijä on. Koskaan en saa häntä vastuuseen siitä mitä mulle teki, tai miten monella kymmenellä tuhannalle asui mun piikkiin 4 vuotta. Mutta MINÄ tiedän, mikä se äijä on. Ja uskon, että hän tietää itsekin että minä tiedän jotain mitä hän ei tiedä........ se riittää mulle. Pitäkööt pskansa ja tyttärensä, poikaa et minulta vie sen tiedän. JOskus se oikeudenmukaisuus tapahtuu. Pitää vaan olla kärsivällinen. Muu ei auta. Joku päivä. Käy jotain, että hänelle valkenee ja tyttärelle valkenee totuus. Toivon todella, että nyt jos koskaan ulkopuolinen taho joutuu kertomaan miltä tämä heidän kuplansa näyttää ulkopuolisin silmin. Jos vaikka tuo ihana exä heräis siihen.... turha toivo varmasti.

[Netta]

Teoriassa on kai mahdollista, jos pystyy näyttämään, että on vaikkapa sairastunut psyykkisesti henkisen väkivallan vuoksi. Sairaskertomustekstit, ansionmenetykset/sairauslomat ja viestit/videot/nauhoitteet/läheisten kertomukset voivat ehkä tukea asiaa. RIKUn sivuilta löytyy tästäkin aiheesta asiaa.

Suomessa saa olla inhottava ja täysin pähkähullukin, jollei siitä ole vaaraa muille. Uhkailut, kiristämiset, kunnianloukkaukset, yksityisyyttä loukkaava tiedon levittäminen ym. ovat hyviä jos voit näyttää jollain lailla toteen ne.

[krassi]

Kannustan kaikkia, jotka miettivät rikosilmoituksen tekoa henkisestä väkivallasta, tekemään sen. Mikään ei muutu koskaan, jos vain ollaan hiljaa. Jonkun on aloitettava rikosilmoitusten teko. Kun niitä tulee poliisille yhä enemmän, poliisikin alkaa reagoida.

Minun juttuni on poliisilla esitutkinnassa. Taistella piti sen eteen, mutta onnistuin. Olen mm. lukenut kaikki potilasasiakirjani (sairauskertomukseni) Niissä on paljon outoja kirjauksia, olen kommentoinut niitä kirjallisesti poliisille ja asianajajalle. Tapauksessani on sellainen sattuma, että ex mieheni teki minulle konkreettisen rikoksen. Siis sellaisen rikoksen, joka on helppo todistaa. Tämän rikoksen avulla olen saanut tutkintaan myös kaikki henkiset jutut.

Aivan valtavasti olen tehnyt töitä tämän eteen. Olen tutkinut asioita ja kirjoittanut vähintään 100 liuskaa tekstiä tutkijoille. Nyt he toivottavasti tekevät loput työt.

[kaikkenkanssa]

Hieno asia te jotka jaksatte tuon ison prosesssin aloittaa, voimia ja onnea teille siihen!
Kyllä mielestäni jokaisen on valinnoistaan vastattava, tavalla tai toisella etteivät olekkaan kaiken tietäviä/osaavia "gasanovia".

Minä mietin sitä prosessia pitkään mutta hautaan senkin lopullisesti niin etten koskaan halua palata niitä kauheita asioita kertaamaan uudestaan ja uudestaan sanoin, kirjoituksin selvitellen joka taholta, en jaksaisi enää sellaista.

Huomaan että voimani on tosi vähäinen. Nään että mitä vähemmän menneitä ajattelen sen paremmin voin. Toisaalta en minäkään syytön ole elämäni menneisyyteen että asiat meni kuin meni, minussakin on omat vikansa/syynsä jotta toinen toimi kuin toimi.

Näiltä sivuilta haen vertaistukea eli tukea omiin kokemuksiin, kuin varmistamaan etten sittenkään ole sellainen kuin toinen antoi ymmärtää käyttäytymisellään kohtaani, hyvin alentavasti vain patjanaan/esineenään pitäen, ihan kuin minulla ei olisi mitään omaa elämää tunteineen.

Minulla on niin ikäviä kokemuksia ( fyysistä, henkistä, seksuaalista ) jo nuoruudesssa ja ensimmäisessä avosuhteessa että ne jo teki minusta stressitraumaattisen, tämä dominoiva nuorempien lasteni isä jatkoi henkisellä, taloudellisella, seksuaalisella ja sosiaalisella ) kiusaamisella vuosikymmeniä niin että sairastuin ja sain apua siihen lääkkein ja terapian muodossa, myöhemmin kun olin jo kaksi vuotta hänestä irti, diagnoosi tarkistettiin ja lääke, pienen pillerin sain pois sen jälkeen.

Siitä on jo reilu kahdeksan vuotta, jonka olen saanut elää itselleni, myös perheelleni tietenkin.

[Netta]

Minulla on sama tilanne kuin krassilla. Fyysisestä ja psyykkisestä pahoinpitelystä esitutkinta menossa. Sairastuin, tuli ansionmenetyksiä, kylmästi kaikki uhkailut ja kiristämisetkin listattu ja vaadin rangaistusta. Saapa nähdä miten käy. Kyllä PTSD on enemmän toimintakykyä heikentävä asia kuin haalistunut mustelma.