Apua!

[Miu]

Kerron lyhyesti tarinani. Olen seurustellut puolitoistavuotta narsisti miehen kanssa. Kaikki aina minun syytäni, olen lehmä, huora, idiootti, päässäni on vikaa, läski, minulla ei ole edes omia mielipiteitä, miten voi olla kun oman mielipiteen kerron olen joku edellä mainituista. On todella vahvaa kontrollointia, Jos hän ei nuku niin en minäkään. Mies oli puolivuotta työttömänä ja makasi kaikki päivät sängyssä kotona tai kavereillansa kun minä olin itse töissä. Nyt menetin työpaikkani osaksi miehen syystä koska hän vaati minua sairaslomille ja olemaan pois töistä koska minulla kuitenkin on työpaikkaromansseja toisten miesten kanssa. Onneksi hän sai nyt töitä ja elättää meitä. Kun päivän olen kotona yksin (noin 10h) en useinkaan edes istu hetkeäkään vaan teen ja teen kotitöitä ja omasta mielestä tärkeitä asioita. Kun mies tulee töistä hän sanoo ettenkö taas ole tehny yhtään mitään, voisin edes siivota tai sit olen tehnyt asioita väärässä järjestyksessä kun on tärkeempääkin tekemistä kun se mitä olen tehnyt.

Olen todella loppu henkisesti tähän. Koko aika kauhea ahdistus ja jännitys.. Itken joka päivä. Tämä mies on saanut minut puhuttua luopumaan kaikesta minulle tärkeästä (koirasta,asunnosta,säästöistä) enkä edes tiedä miten se on mahdollista koska olen aina ollut vahva ihminen! Nykyään pyytelen vaan anteeksi anteeksi että mies leppyisi, en uskalla olla erimieltä tai kertoa että mieheni on joissain asioissa väärässä.

Hyvinä päivinä sama mies on maailman ihanin ja koen niinä päivinä olevani onnellinen, mutta ne tuntuu olevan vaan hetkellisiä onnen hetkiä.

On ollut fyysistä väkivaltaa ja uhkailua tappamisella eikä kukaan koskaan löytäisi ruumistani. Kun yritän puhua miehelle kuinka paljon kärsin ja kuinka loppu olen niin olen hänen mielestään vain heikko ihminen joka itkee kun pikku vauva, pitäisi lopettaa itsesääliminen. On myös herra sanonut etten koskaan kelpaisi kenellekkään.. Itse olen tähän asti uskonut vain itseäni mutta alan murtumaan ja miehen sanat painaa vain enemmän mieltä.

Haluaisin entiseen onnelliseen elämään mutta pelkään miestä. En uskaltaisi päin naamaa sanoa että ei tästä tule mitään ja en enään jaksa. Pelkään että hän satuttaa minua tai itseään. Jos jätän hänet pelkään että hän etsii minut käsiinsä vaikka yrittäisin "kadota".

Mitä tässä enään voi tehdä? Voimat ja uskallus ei riitä toimimaan. En ole edes uskaltanut avautua asiasta kenellekkään koska pelkään mieheni reaktioita.
Ei tämä ole elämää. Kärsin niin paljon enkä tiedä mitä tehdä..

[Miu]

Hän takertuu myös menneisyyteni jatkuvasti. En ole tehnyt mitään ihmeitä ennen, muutamaa miestä tapaillut. Sen takia saanut myös turpaani muutaman kerran koska olen niin kauhea huora ja mies vaatii selitystä miksi olen toiminut tietyllä tavalla eikä usko selityksiäni.. Minun mielestä asiat ei hänelle edes kuuluisi kun ei niillä ole mitään merkitystä. Olen pahoitellutkin sitä että en ole koko elämääni odottanut häntä ensimmäiseksi poikaystäväksi. Olen vasta nuori 24-vuotias. Ei tämä ole elämää, ei mitenkään päin. Päätäni särkee, ajatus ei kulje.


Olen vasta nyt ottanut selvää narsismista ja tajunnut että mies on narsisti. En edes ennen ole tiennyt kunnolla mitä sana tarkoittaa.

Haluaisin vaan kadota tai palata ajassa taaksepäin.

[pyristelijä]

Tilanteesi kuulostaa todella vaikealta. Koska miehesi on kertomasi mukaan aggressiivinen ja jopa uhannut tappaa sinut, olisiko järkevintä mennä kaikessa hiljaisuudessa turvakotiin tai muuhun turvalliseen paikkaan ja ilmoittaa sieltä puhelimitse (tokikaan ei tekstiviestillä, vaan ihan soittamalla) että et halua enää jatkaa suhdettanne. Näin sinun ei tarvitsisi pelätä väkivaltaa ilmoittaessasi. Erään tuttavani kokemuksen mukaan turvakodin henkilökunta auttaa sitten käytännön asioiden järjestelyssä ja ennen kaikkea tarjoaa sinulle tukea sekä turvapaikan josta käsin voit hoitaa uuteen, tulevaan elämääsi liittyviä juttuja.

Voisit ottaa selvää missä lähin turvakoti sijaitsee ja vaikka soittaakin sinne. Lisäksi kannattaisi nyt ehdottomasti avata tilannetta luotettaville läheisille ihmisille, että he tietävät mistä on kyse. Saisit itsekin helpotusta kun puhuisit jollekulle. Älä jää yksin, ota rohkeasti askel eteenpäin! Voimia!