Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Tuntuu, että kaikkialla kirjoitetaan siitä, miten narsisti pitää uhrinsa pauloissaan olemalla välillä niin ihana ja lupaavan kuun taivaalta. Tähän minä en kylläkään samaistu. En voi sanoa olevani mitenkään hurmioitunut siitä miten puolisoni edes joskus minua kohtelee. Puolisoni on innoissaan tavatessaan uusia ihmisiä ja antaa itsestään ”hienon” käsityksen. Saavuttanut sitä ja tätä, on silloin myös tietysti itse avuliaisuus. Sama oli meidänkin suhteen alussa. Edelleen tietysti nostattaa itseään, mutta avuliaisuuden voi kyllä unohtaa. Ja pitkälti muutkin huomionosoitukset.
Siltikään en osaa/pysty lähtemään, vaikka kaikki läheiseni niin neuvovat ja jopa oma järki niin sanoo. Mikä siis on se, millä tässä suhteessa pysyn? Eroa kuvitellessani tulee kysymyksiä mieleeni, jotka ahdistavat: mitä teen sillä kaikella tyhjällä ajalla joka tulee narsistin tilalle? En kestä olla yksin/toimettomana.
Entä se tunne mikä valtaa minut jos hän kohauttaa vain olkiaan eroon, jos se ei tunnukaan hänessä miltään? Olen varmaankin itse läheisriippuvainen. Täydellinen siis narsistille. Kannattaako tästä siis erota? Onko pakko?
Näiden ajatusten kanssa kierrän kehää.
Kuulostaako kenellekään tutulta?
Voiko narsistieksän kanssa olla vain kaveri? Vai täytyykö koko ihmissuhteesta luopua?
Itse pyörittelin vähän samantyyppisiä kysymyksiä. Olin eroa vastaan ja mennyt loppuiäkseni naimisiin, olin uskollinen ja rakastava sekä joustava puoliso. Mitenkäs sitten kävikään, miehellä oli ollut härski kaksoiselämä jo pidempään, ei tullut kunnioitusta eikä katumusta. Vuosikymmenten liitto vedettiin vessanpöntöstä alas. Narsistin kanssa eläessä ei ole voittaijia, vaikka mitä tekisi ja toivoisi. Yksi kovimmista asioista on läheiselle varmaankin se, että on tullut petetyksi narsistin toimesta, mutta on myös tullut harjoittaneeksi suuren luokan itsepetosta. Itse aloin pikkuhiljalleen oivaltamaan myös tämän puolen, se on ollut suuri harppaus toipumisen tiellä. Yksin on tuhat kertaa parempi elää kuin olla maailman yksinäisin ihminen narsistisessa parisuhteessa.
matkalainen kirjoitti: ↑16 Elo 2021, 21:37
Tuntuu, että kaikkialla kirjoitetaan siitä, miten narsisti pitää uhrinsa pauloissaan olemalla välillä niin ihana ja lupaavan kuun taivaalta. Tähän minä en kylläkään samaistu. En voi sanoa olevani mitenkään hurmioitunut siitä miten puolisoni edes joskus minua kohtelee. Puolisoni on innoissaan tavatessaan uusia ihmisiä ja antaa itsestään ”hienon” käsityksen. Saavuttanut sitä ja tätä, on silloin myös tietysti itse avuliaisuus. Sama oli meidänkin suhteen alussa. Edelleen tietysti nostattaa itseään, mutta avuliaisuuden voi kyllä unohtaa. Ja pitkälti muutkin huomionosoitukset.
Siltikään en osaa/pysty lähtemään, vaikka kaikki läheiseni niin neuvovat ja jopa oma järki niin sanoo. Mikä siis on se, millä tässä suhteessa pysyn? Eroa kuvitellessani tulee kysymyksiä mieleeni, jotka ahdistavat: mitä teen sillä kaikella tyhjällä ajalla joka tulee narsistin tilalle? En kestä olla yksin/toimettomana.
Entä se tunne mikä valtaa minut jos hän kohauttaa vain olkiaan eroon, jos se ei tunnukaan hänessä miltään? Olen varmaankin itse läheisriippuvainen. Täydellinen siis narsistille. Kannattaako tästä siis erota? Onko pakko?
Näiden ajatusten kanssa kierrän kehää.
Kuulostaako kenellekään tutulta?
Voiko narsistieksän kanssa olla vain kaveri? Vai täytyykö koko ihmissuhteesta luopua?
Kuulostaa erittäin tutulta. Meidän kohdalla kävi niin, että narsisti raivostui erosta niin suunnattomasti, kun se ei lopulta ollutkaan yksin hänen päätöksensä, vaan olin itse siinä hetkellinen alullepanija, että hän katkaisi kaikki välit ja yhteydenpitokanavat loppuiäksi. Kantaa kaunaa ja on erittäin vihainen ilmeisesti edelleen. Ilmeisesti vihaaminen on hänen tapansa selvitä erosta. Itse olen murheellinen, ja olisin halunnut pysyä väleissä ja tietää, miten hän voi ja mitä hänelle kuuluu.
Ei tarvitse erota. Narsistista ei tarvitse erota, jos ei tahdo tai kykene. On lupa jäädä katselemaan ja oppimaan. Itse tein näin lyhyen (4v.) ongelmasuhteen loppuvaiheessa. Halusin seurata miten hän käyttäytyy, mitä hän hän puhuu ja miten vaikenee. Millä keinoilla hän rakentaa painostavan ilmapiirin.
Jos henkilö todella on narsisti, hän pysyy liitossa niin kauan kuin katsoo saavansa suhteesta hyötyä. Se, mitä narsisti pitää hyötynä, voi olla käsittämätöntä. Narsisti ei viihdy yksin, hän tarvitsee luotettavan lähihenkilön, että hänellä olisi käytettävissään aina joku, jota hän voi hyljeksiä ja jolle hän voi aiheuttaa tunnetiloja.
Kun pelkäämme, ettei ero hetkauttaisi narsistia, olemme oikeassa.
Unohdamme, että olemme kestäneet narsistin kylmää-kuumaa -esitystä koko yhdessäolon ajan. Se, mitä eniten pelkäämme on jo meille tapahtunut lukemattomia kertoja, emmekä ole hajonneet tai lähteneet.
Tavallaan, olemme eläneet erossa narsistista koko suhteen ajan, mitä emme ole käsittäneet, koska ajatuksessa ei ole meidän mielestämme järkeä. Narsistille, taas, sisäisesti etäinen, uhria repivä suhde on toiminut, koska hän on saanut siitä sen mitä hän on tarvinnut. Eikä syvä, rauhallinen läheisyyden tunne kumppaniin kuulu narsistin kaipaamiin asioihin. Narsisti tarvitsee jonkun, joka ei lähde vaikka uhkailisi ja saisi tarpeekseen. Jonkun, joka suostuu jäämään, ottamaan vastaan, reagoimaan, pahastumaan, loukkaantumaan, uskomaan vielä kerran mahdottomaan ja, jatkamaan elämää veitsenterällä. Narsisti tarvitsee kauhuun tottuneen lähikohteen. Hän ei koskaan ole ollut saavutettavissa kanssakäymiseen, jossa hän olisi ollut sitoutunut suhteeseen siten kuin uhri odottaa. Narsisti on ollut läsnä, mutta sisäisesti pisteessä, jossa häntä' ei ero juuri hetkauttaisi'. Emmekä ole siitä syystä tämän pahemmin romahtaneet.
Minä olisin halunnut jäädä ja oppia, olisin varmasti löytänyt keinon, jolla miellyttää häntä edes jollain tasolla - näin siis uskon, kun erotraumassa olen kieltämisen kohdassa. Meidän tapauksessamme narsisti kertoili koko suhteen ajan minusta ikäviä asioita lähipiirilleen, täysin keksittyjä siinä mielessä, että narsisti maalasi itsestään minun uhriani. Milloin en muka varmasti rakastanut häntä, "koska ____", milloin kohtelin häntä hänen mielestään huonosti, koska hänestä nyt vain sattui tuntumaan siltä ja minkäänlaiset oikaisuyritykset eivät menneet läpi. Hän eli jatkuvasti omien ennakkokäsitystensä varassa ja oli varmasti jo suhteen alussa tuominnut suhteen loppumaan joskus, jostain syystä. Hänellä oli identiteetti miehenä, joka aina haksahtaa "hulluihin ämmiin". Kun minä en sellainen ollut, vaan ymmärtäväinen ja nöyrä, niin hänen oli pakko keksiä sitten muita vikoja minusta - milloin itkin liian usein, milloin "valehtelin", kun sanoin saman asian eri sanajärjestyssä kuin edellisellä kerralla.
Ystävilleen ja sukulaisilleen hän esitti kärsivää, vaikka samaan aikaan suhteessamme hän käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, juopotteli ja piti koko suhdetta päivästä toiseen veitsenterällä. Hän jätti minut monta kertaa, milloin päiväksi, milloin viikoksi (aika aina piteni joka kerta). Viimeisellä kerralla minä sanoin, etten kestä enää tätä, ja silloinkin hän vielä sanoi, että eihän me oikeasti koskaan erota - mutta minä tein selväksi, että tämän on pakko loppua tavalla tai toisella, ja annoin hänelle mahdollisuuden valita, että emme eroa. Hän erosi. Sanaakaan ei sen jälkeen ole vaihdettu, sillä hänen mielestään ero puitiin jo kuukausia sitten edellisellä kerralla, eikä nyt olisi enää mitään uutta sanottavaa. Julmaa kontrollointia yksipuolisesti päättää, että näin suuresta asiasta ei tarvitse puhua yhtään mitään. Itse olen menettänyt työkykyni ja puolet elämästäni tämän takia, ja toinen on elämänsä kunnossa, etsimässä uutta suhdetta pari viikkoa eron jälkeen. Lapsiani, jotka häntä rakastavat, hän ei suostunut koskaan edes hyvästelemään. Hän vain katosi heidän elämästään ja jätti minut selvittämään yksin, miten joku aikuinen voi tehdä niin. Tästä kun yritin hänen kanssaan puhua, hän sanoi, että minä olen valinnut, että tämä asia menee näin.
Erosta, miten narsisti siitä jatkaa..
Olenkohan ihan hakoteillä ajatukseni kanssa..?
Voisin kuvitella, että narsisti pommittaa/piinaa eron jälkeen niin kauan, että löytää uuden uhrin. Se kun on löytynyt, katkaisee narsisti kaikki yhteydet eksään. Meneekö peräti näin selkeästi?
Luulen, että suurin osa näistä tyypeistä tykkää ylläpitää sitä hovia, johon kuuluu useita naisia. Siirrytään vanhan luokse ( jos on vielä vastaanottoa), kun kyllästyy uuteen tai toiseen "vanhaan".
He eivät hevin irrota otettaan vaikka olisivat itse suhteesta alunperin lähteneetkin. Siksi varmasti moni yrittääkin noudattaa sitä no contact - periaatetta.
Itse ajauduin toistamiseen yhteen ex-puolisoni kanssa, vaikka välillä oli vuodenkin erossa oloa. Aina hän vain palasi. Itse olin heikko ja otin vastaan. Lopullisesti pääsin hänestä eroon, kun tein hänestä rikosilmoituksen ( väkivallasta ). Tiesin, että kun sen teen, niin yhteydenotot loppuvat ja näin kävi. Luojalle kiitos! Nyt on kohta kulunut kaksi vuotta erosta ja tiedän tämän olevan pysyvää.
Itse olen tämän "hovin" hajottanut olemalla yhteydessä näihin entisiin ja keihin herra onkin ollut yhteydessä. Samoin jutellut herran itsensä kanssa paljastaen hänen "korttinsa".
Tälläkin hetkellä on syyttäjän pöydällä pahoiniptelysyyte ja teki poliisit kerran rynnäkönkin herran asuntoon minun takiani.
Siltikin tässä ollaan ja suunnitellaan tulevaisuutta..
On varmaankin juuri niin, ettei narsistille ole mitenkään ylivoimaisen kova isku, kun hänen pelinsä paljastuu. Olen huomannut narsistin vain voimaantuneen siitä, että hänen korttinsa ovat pöydällä kaikkien nähtävillä. Todellinen narsisti jatkaa kuin ei mitään isompaa olisi tapahtunut, vallantunteen nosteessa. Eikä hänen mittapuunsa mukaan mitään ratkaisevan kielteistä tosiasiassa olekaan siinä, että kumppani ja muu lähipiiri on selvillä hänen edesottamuksistaan ja mahdollisesti jopa keskustelee hänestä hänen entisten naisystäviensä kanssa. Luonnehäiriöisestä on miellyttävää olla huomion kohteena. Kaikki draama, läheisten kärsimys ja viranomaisten puuttuminen asiaan, on osoitus siitä, että hän on tärkeä henkilö. Lähisuhde on mielen sisäisen tapahtumisen tasolla narsistille sotaa, jossa puoliso on hänen vihollisensa ja sylivauva sekä isommat lapset hänen kilpailijoitaan. Sitä on raskasta edes ajatella, että mieleltään vinoon kasvanut luonnehäiriöinen katsoo oikeudekseen lopulta vaikka tuhota vihollisensa, jos hänelle se sallitaan.
Enpäs ole ajatellutkaan tapahtumia tuollaiselta "järjen juoksun" kannalta.
Olen vain ajatellut sitä narsistin pitämän kultaisen ulkokuoren säröilynä ja siksi ihmetellyt ettei ole tullut asioista ongelmaa. Kaikki kun pitäisi aina pitää niin salassa ja omana tietona.. Mutta tosiaan, hänhän saa näin huomiota.
Sen olen kyllä tiedostanut, että eron tullen minut revitään kyllä palasiksi ja kaikki asiani repostellaan ympäriinsä.
