Kuinka voin auttaa narsistin uhria?

[Silvera]

25.6. - otsikkoa muutettu..

Tämä tulee olemaan pitkä vuodatus, mutta toivottavasti jaksaisitte auttaa.

En oikein tiedä mistä aloittaisin, kun on niin paljon kirjoitettavaa ja kuitenkin niin monta palasta, jotka ovat loksahtaneet kohdalleen viimeaikoina.. Mutta koitan jäsennellä tämän jotenkin järkevästi. Haluan heti aluksi sanoa, että itse en ole narsistin uhri, mutta syy miksi kirjoitan tätä ja olen asiaa tutkinut, on se, että rakastamani mies on narsistin uhri ja haluaisin löytää keinoja miten auttaa häntä, auttaa taas olemaan onnellinen, löytämään oman itsensä ja ennen kaikkea pääsemään tavalla tai toisella narsistista eroon / yli. Tämä ei ole mikään katkeran uuden naisen tilitys nykyisen miehen eksästä, vaan koitan kertoa asiat mahdollisimman objektiivisesti, niin miten olen ne kuullut ja todennut - en keksinyt.

Kaikki alkoi siitä, kun tapasin netissä alkuvuodesta miehen. Jo hänen kuvansa näkeminen sai minussa aikaan tunteen, että tässä on nyt jotain spesiaalia. Aloimme jutella ja hän teki minuun kokoajan vain suuremman vaikutuksen.. pian minulle kuitenkin myös valkeni, että hän on enemmän tai vähemmän kiinni eksässään. Asian todellinen laita valkeni pikkuhiljaa, onnekseni hän oli kuitenkin avoin asiasta ja kokoajan valotti heidän menneisyyttään minulle, hän on yhä edelleen avoin ja uskon vilpittömästi, että hän haluaa olla kanssani tämän narsistin sijaan. Pelkään vain, että tämä narsisti kietoo hänet uudelleen pauloihinsa ja vie kirjaimellisesti hautaan Aluksi ajattelin, että se on vain katkeran miehen puhetta ja hän haluaa mustamaalata eksäänsä, mutta kun tajusin hänen tunteensa eksäänsä kohtaan ja sain asioista todisteita, tajusin, että hänen kertomansa saattaisi hyvinkin olla totta. Nyt ei ole tarkoituksenani kertoa omaa "selviytymistäni" eksässään kiinni olevan miehen rinnalla, vaan haluan auttaa häntä pääsemään eksästään yli ihan oikeasti ja olemaan onnellinen - tietysti toivon, että minun kanssani, mutta jos ei, niin ainakin jonkun muun kanssa kuin narsistin.

Kaikki palaset alkoivat loksahdella kohdilleen ehkä noin kuukausi sitten, kun työkaverilleni tapani mukaan vuodatin tuntojani. Hän oli jo aiemmin maininnut useasti, että "Se on varmasti narsisti" ja aina ajattelin, että pah, eksä on vaan päästään sekaisin ja ihan pihalla, että se narsisti on vain semmonen muotisana.. kunnes sitten sillä kertaa tämä työkaverini alkoi kertoa entisestä ystävästään, joka oli todellakin narsisti ja jotenkin sain ahaa-elämyksen, että juuri noinhan tämä eksäkin aina toimii... Aloin googletella asiaa ja olin suuren hämmennyksen vallassa, kun asiat vaan loksahteli kohdalleen. Se oli äärettömän hämmentävä päivä, luin pitkän listan narsistien ominaisuuksia (http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html) ja tuntui pelottavalta, että 44/46 noista kohdista täsmäsi. Varmasti ne täsmää meistä jokaiseen jossain vaiheessa elämää, mutta tähän eksään ne täsmää toistuvasti, uudelleen ja uudelleen, poikkeuksetta. Olin pitkään kysellyt itseltäni, että MITEN kukaan voi kohdella toista sillälailla, kun tämä eksä kohteli tätä nykyistä miestäni, olin miettinyt onko se niin sekaisin, onko se vaan niin ajattelematon, eikö ole vielä aikuistunut, mikä siinä voi olla, voiko se olla ollut oikeutettua, mikä sen on voinut aiheuttaa... Mutta kun luin narsisteja käsitteleviä nettisivuja, ne vain täsmäsi ihan liian hyvin. En kuvitellut, löysin sieltä niin monia "selityksiä" tämän käytökselle..

Tässä on nyt kuukausien aikana tekemiäni havaintoja, pahoitteluni sekavuudesta. Heti alusta alkaen kuulin heidän tappelevan usein, lähes poikkeuksetta kun he tapasivat he päätyivät riitelemään. Heillä on yhteinen lapsi, jonka vuoksi "lopullinen" eroon pääseminen on varmaankin mahdotonta ja lapsen vuoksi he tapaavat toisiaan viikottain. Pala palalta sain selville, että heidän suhteensa (joka kesti useamman vuoden) oli täynnä riitelyä - tämä eksä syytteli, haukkui, syytteli vähän lisää, vaati, rajoitti.. itse kuitenkin tehden mitä lystäsi ja toisen tunteista välittämättä. Suhde oli alkanut (nyt narsistitekstejä luettuani) varsin klassisesti, he olivat tavanneet ja nainen oli tehnyt mieheeni suuren vaikutuksen, omien sanojensa mukaan "kuin puulla päähän lyöty" kun he tapasivat.. Nainen muuttikin samantien hänen luokseen asumaan (kauas kotoaan) ja majaili siellä siltä istumalta muutaman kuukauden. Onnea ja autuutta kesti jonkun aikaa, mieheni ei muista kauanko - hänelle on muodostunut vuosien aikana kyky unohtaa kaikki paska ja jatkaa vain eteenpäin... Mutta kun hän on näyttänyt minulle lähes kaikki vuosien varrella heidän vaihtamansa tekstiviestit ja hänen kirjoittamansa päiväkirjat, eksän mailit ym, olen tajunnut, että onnea kesti juuri sopivan aikaa, jotta tämä eksä sai miehen pauloihinsa kunnolla ja siitä se sitten lähti... Pikkuhiljaa se varmaan eteni ja eteni, tietysti itse en ole suhdetta seurannut (kuin nyt), jotta osaisin tarkemmin kertoa.. mutta ensimmäinen kunnon "isku" oli, kun tämä eksä päätyi vajaan kahden vuoden tuntemisen jälkeen sänkyyn vieraan miehen kanssa - ja pyysi vielä miestä hakemaan hänet tämän vieraan miehen luota.. Tähän mennessä he olivat olleet jo erossa - ja niitä eroja tuli uusia ja uusia. Tämä vieraiden miesten tapaaminen jatkui sitten läpi loppusuhteen tai "suhteen" enemmän tai vähemmän - eksä vetosi aina siihen, että "ei oltu silloin yhdessä", mutta sama kuvio vaan jatkui tapausten jälkeen. Minun tietojeni mukaan hän oli heidän suhteen aikana ainakin kolmen eri miehen kanssa, lisäksi oli "kavereita" jne.. Ne pienet hyvät hetket saivat toivomaan tulevaa ja unohtamaan kaiken paskan uudelleen ja uudelleen. Meidän tuntemisen alussa kuulin usein, kuinka heillä oli niitä hyviäkin hetkiä - niihinhän aina uhrit tukeutuvat.

Huomasin heti alussa, miten rikki henkisesti mieheni oli.. hän syytti itseään erosta, koska oli kahdesti valehdellut isosta asiasta eksälleen ja eksä syytti häntä siitä, että mies oli pilannut suhteen valehtelemalla - eikä suinkaan hän, joka oli seikkaillut vieraissa sängyissä ja valehdellut - ja jäänyt sellaisista vielä useasti kiinni. Miehen itsetunto tuntui olevan melko nollissa, hän ei pitänyt itseään minun arvoisenani, hän syytteli itseään jatkuvasti menneisyydessä tapahtuneista asioista.. minun mielestäni hölmöistä asioista.. "Jos olisin rakastanut enemmän, ehkä olisimme vielä yhdessä", "Jos olisin ollut parempi mies, niin ehkä.." tyylisiä lausahduksia kuulin usein kun hänelle tuli surullisempia päiviä. Syyllisyydentunto oli käsin kosketeltavaa. Nyttemmin ei ole vaikeaa arvata, mistä se on lähtöisin ja viestejä ym. luettuani se on ollut helppoa todeta - joskus esimerkiksi tuli haukkumaviesti tyyliin "yhyy haluan suklaata miks et tuonut suklaata" ja seuraavana päivänä kun mies toi suklaata, tuli viestiä "älä tuo suklaata, haluatko että lihon?" tämä vain yhtenä esimerkkinä tuosta toistuneesta kaavasta.. Mieheni oli todella alamaissa niihin aikoihin kun tapasimme, nyttemmin olen kuullut, että hän kävi kriisitapaamisissa tms koska oli hyvin lähellä tappaa itsensä kun tuntui hajoavansa eron myötä.. Tämän eksän mukaan he siis ovat olleet erossa jo kaksi vuotta, mutta vielä viime joulukuuhun asti he hengasivat päivittäin yhdessä, mies kuskasi eksää, viettivät aikaa yhdessä, harrastivat loppusyksyyn asti seksiä keskenään (vaikka eksällä oli välissä uusi mies..) ym. Tekivät siis kaikkia juttuja yhdessä kuin pariskunta - mutta eksän mukaan eivät olleet yhdessä ja hän "toivoo miten tämä mies pääsisi yli".. Kuitenkin eksä soittelee ja tekstailee ja Facebookaa, puhuu intiimiasioitaan jne.. toki puhelut toimivat toiseenkin suuntaan, mutta ainakin itse jos haluaisin jonkun pääsevän yli, en hänelle itse soittelisi..

Suhteen aikana nainen oli netissä alastonkuvasivulla ja tietenkään ei näyttänyt mitä siellä puuhasi - hän sanoi poistuneensa sieltä, mutta selvisi, että olikin vaihtanut vain nimimerkkiä. Hänellä oli aika ajoin uusia miespuolisia "kavereita" - huomionhakua? Hän ei osaa pyytää anteeksi, hän kääntää aina syyn jonkun toisen syyksi eikä osaa katua tekojaan. Hän on jäänyt usein valehtelusta kiinni (jää yhä lähes viikottain) ja syyttelee ahkerasti miestäni vielä tänä päivänäkin, saati sitten heidän parisuhteen aikana. Ei osaa asettua toisen asemaan eikä tuntea empatiaa, en ole ainakaan löytänyt mitään viitteitä sellaisista piirteistä, vaikka olen hänen kanssa itsekin Facebookissa ja kasvotusten keskustellut.. Suuttuu todella helposti ja raivoistuu pikkujutuistakin. Heidän suhteen aikana mieheni oppi valehtelemaan, koska tiesi sillä välttävänsä jonkin riidan, asioista ei vaan voinut sanoa suoraan, koska tiesi siitä nousevan taas kamalan sodan - siitä nämä kaksi "ratkaisevaa" valhettakin juontaa juurensa. Tämä nainen rajoitti huomattavasti mieheni harrastuksia ja kavereiden tapaamista, ikinä mies ei viettänyt hänen kanssaan tarpeeksi aikaa, oli muka liikaa koneella, epäili miehen aina olevan "panemassa jotain" jos ei heti vastannut viestiin tai puheluun ja lähettelikin usein viestejä, että "Ketä nyt olet panemassa" jos ei heti vastausta kuulunut.. Keksi vainoharhaisia syytöksiä milloin mistäkin, mies oli muka ollut kännäämässä tai sitä tai tätä.. Antaa itsestään hyvin "kiltin tytön" kuvan, mutta sitten selän takana puhuu vaikka mitä - mieheni on siis kertonut minulle avoimesti mitä tämä eksä on minusta puhunut - ja samalla eksä esitti Facebookissa minulle että haluaa hänkin tutustua minuun, ihan jo heidän lapsensa ja asioiden sujumisen takia.. Hyvin ailahtelevainen luonne, tällä hetkellä saattaa olla iloinen ja viiden minuutin kuluttua jos soittaa uudelleen, saattaa ollakin jo pahalla päällä.. Jos häntä jostain syyttää, hän vastaa yleensä vastasyytöksillä tai kysymyksillä, ei koskaan myönnä tehneensä mitään.. Eleli miehen pienillä tuloilla pitkälti koko suhteen ajan ja vieläkin valittaa rahapulaansa, vaikka velkaa on yhä maksamatta.. Kääntää aina asiat niin päin, että toisessa on vikaa ja hän on puhdas pulmunen, jotenkin ei vaan osaa ottaa vastuuta teoistaan ja tähtää aina omaan etuun, oli tilanne mikä hyvänsä. Peruu kokoajan sovittuja asioita ja muuttelee niitä oman mielensä mukaan tai keksii sovittuihin asioihin omia lisäyksiä, jotka luonnollisesti tähtää siihen, että hänhän ei ole taas tehnyt mitään väärää.. On hyvin vaikea käsittää, että joku voi olla ihan oikeasti paha ihminen? Mutta tästä ihmisestä en enää epäile sitä enää ollenkaan, kun olen läheltä seurannut hänen toimintatapojaan. Miten kukaan voi kohdella kumppaniaan (tai edes entistä kumppaniaan) sillä tavalla?

Uusimpina temppuina on ollut se, että hän on ilmeisesti pidemmän aikaa loggaillut mieheni Facebookiin - helppo kontrolloida toisen elämää, kun tietää mitä toinen puuhaa... Jäi siis ihan kiinni "rysän päältä", kun Facebookiin laitettiin tekstari-ilmoitus kun joku sinne loggaa vieraasta selaimesta, olin siis epäillyt Fb-kyttäämistä jonkun aikaa ja sitten se paljastui. Kaiken huippuna on ollut se, että eksä jaksaa hokea, että tämä mieshän sen lapsen halusi - mutta seuraavan päivänä jo valittaa, että kun mies muka rajoittaa hänen ja lapsen tapaamisia. Lapsi siis asuu isällään, luojan kiitos. Nyt eksällä on jo uusi mies (he ovat myös etäsuhteessa), mutta näiden kuukausien aikana hän on jatkanut peliään kyllä - kertonut kuinka panettaa, kuinka on juuri runkannut, esitellyt jotain pvc-housujaan, mietiskellyt miehelleni mitähän heillä olisi jos vielä olisivat yhdessä, kertonut kuinka uusi mies ei tee sitä ja tätä mitä tämä mieheni tekee - siis nimenomaan siinä valossa, että nykyinen mies olisi huonompi. Hän kyllä tietää mistä naruista vedellä, jotta saa miehen ajatukset pyörimään...

Kun minä ilmestyin kuvioihin, alkoi heidän yhdessä viettämänsä aika vähentyä, koska minä en sitä hyväksy. Olen kuullut asiasta huutoa, miten mieheni ei asiaa hyväksy, mutta näitä narsistitekstejä luettuani tulen hyväksymään sen entistä vähemmän ja olen ehkä itsekäs kun sanon, mutta tiedän sen olevan miehelleni vain hyväksi. Yleensä aina, kun hän on tavannut eksänsä tai kun tietää sinä päivänä tapaavansa, hänelle tulee migreenioireita ja saattaa olla huomattavan ärtyisä, olen käsittänyt sen nyt jonkinlaiseksi alitajunnan reaktioksi pahasta olosta.. Hän on myöntänyt, että nyt elämä on huomattavasti stressittömämpää ja olen huomannut hänessä selkeitä merkkejä, miten hän alkaa rakentaa omaa itseään uudelleen. Toki olen huomannut myös "narsistimaisia" piirteitä, mutta se lienee itsestäänselvää, kun on vuosikausia vain nähnyt niitä ja alkanut varmasti omaksua niitä myös omiin toimintamalleihinsa..? Miten minä voin auttaa miestäni? Tietysti tuen häntä parhaan taitoni mukaan, mutta haluaisin auttaa hänen silmiään avautumaan ja oppia ymmärtämään, että hänen kysymyksiinsä ei ole vastauksia, että syy ei ole hänessä. Hänellä on pää täynnä kysymyksiä, hän tahtoisi tietää miksi he erosivat, mikä sen aiheutti, miksi rakkaus ei riittänyt, miksi, miksi, miksi.. Että vastaus on se, että hänen eksänsä on narsisti ja siitä ei pääse yli eikä ympäri, että se pitää vain oppia hyväksymään ja oppia elämään asian kanssa. Toivon todella, että hän ei koskaan enää joudu eksän "kynsiin", sillä pelkään, että se johtaa miehen lopulliseen musertumiseen.. Voinko mitenkään muuten olla avuksi, kuin olla hänen tukenaan, koittaa muistuttaa ettei usko mitään mitä eksä puhuu - sillä ne ovat tähänkin asti osoittautuneet ennemmin tai myöhemmin valheiksi.. En todellakaan halua menettää miestäni. Jos minä en voi häntä tehdä onnelliseksi, niin sitten joku toinen, mutta ei narsisti.

Mieheni on lukenut tämän tekstin ja minulla on tämän postaamiseen hänen hyväksyntänsä. Ensin pyysin häntä itse kirjoittamaan, mutta hän ei tiennyt mitä ja miten jne.. Hänellä on vaikeuksia sisäistää tätä, jonka läväytin kuukausi sitten hänelle ja sanoin, että eksänsä on narsisti - eksähän oli jopa pidemmän aikaa syyttänyt miestä narsistiksi suhteen aikana ja mies sitten halusi selvittää onko narsisti ja meni narsistien uhrien tukiryhmään - jossa todettiin saman tien, että narsisti ei sinne menisi... Kukaan narsisti ei ole niin kiltti ja empaattinen, mitä tämä mieheni on, tiesin heti, että hän ei ole ollut se suhteen hyväksikäyttävä osapuoli.. Tietysti se on vaikeaa hänen hyväksyä ja hän yhä koittaa perustella, miksi tämä eksä ei olisi narsisti.. mutta aina löydän jonkun "kumoavan" selityksen, joka taas puhuu puolestaan.. Ajoittain hän käsittää, mutta toisina hetkinä sitä on tietysti vaikeaa uskoa, että ihminen jonka kanssa on ollut vuosia, olisikin jotakin tällaista... Itselläni nuo palaset loksahteli kohdilleen heti, kun aloin näitä narsistisivustoja lukea ja toivon, että miehellenikin se vielä jonain päivänä ihan oikeasti valkenee. Ehkä se auttaisi häntä käsittämään, että joku muukin tämän luettuaan sanoisi, etten oli kuvitellut narsismia, että liian moni asia täsmää?

Haluaisin, että mieheni voisi jonain päivänä olla onnellinen ja oikeasti uskoa, että hän on hieno ihminen ja hänestä välitetään.

[Silvera]

Toivottavasti joku jaksaisi lukea tämän pitkän valitusvirren Neuvot, vinkit ja myös miehelleni osoitetut rohkaisun sanat olisivat enemmän kuin tarpeen.

[larau]

olen lueskellut tätä palstaa aina aika ajoin kun narsismi osuu varsin lähelle omaa elämääni. tai onneksi OSUI, eikä enää olen aikanaan saanut kokea narsismin omassa nahkassani ihan kahteen otteeseenkin ja nyt pyrinkin tekemään valintani nämä seikat sisäistäen, samaa suosittelen kaikille muillekin. toki se on vaikeaa useinkin, kun ei tunteiden sokaisemana osaa ajatella niin järkevästi, mutta jos vähänkään tulee epäilyksiä tai "entä jos" -ajatuksia niin reippaasti vaan ottaa takapakkia ja miettii asiaa, tämä on auttanut itselläni paljon. kirjoituksesi kolahti jotenkin täydellisesti omiin kokemuksiini ja piti kirjoittaa vastaus.

jaksoin lukea koko tekstisi Silvera ja voin sanoa että et ole kuvitellut miehesi exää narsistiksi. kaikki tuo kuvailemasi osuu kyllä täydellisesti kohdalleen ja kertoo naisen narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. itselläni on ollut aikanaan myös äärimmäisen vaikeaa myöntää että rakastamani ihminen ei ollutkaan sitä miksi häntä ensin luulin ja että hän oli (ja on yhä) narsisti. siihen meni jonkun aikaa ennen kuin ymmärsin asian, sain pieniä viitteitä asiasta ja yksin asiaa käsitellessäni se oli vaikeaa. miehelläsi on se etu, että autat häntä käsittämään tämän ja näkemään asian selvemmin ja autat häntä pysymään narsistista erossa, se voi olla sinullekin hyvin rankkaa ja raskasta ja varmasti on ollutkin sillä narsistithan tunnetusti tekee kaikkensa että asiat menisi niin kuin ne haluaa eikä uhrin haluamalla tavalla (siihen viittaa vahvasti myös nuo miehesi exän tekemät Facebook-vakoilut ym seikat!). mutta en ihmettele että palaset "loksahteli" kohdalleen koska kertomasi on hyvin stereotyyppinen tarina narsistista.

kirjoittamasi teksti kertoo karua kieltään miehesi exästä ja hänen tarkoitusperistään eikä sinun / teidän pidä missään nimessä epäillä "diagnoosinne" todenmukaisuutta, nainen on kyllä narsisti eikä siitä muuksi muutu, valitettavasti. syyllisyys varmaankin painaa miestäsi ainakin aika ajoin sillä narsisti on kyllä aivopessyt hänet tuntemaan syyllisyyttä asioista joita ei oikeasti ole tehnyt, itselleni tulee vieläkin (vaikka käsitän asian laidan nyt ihan oikeasti) syyllisyydentuntoja, että entä jos olisinkin toiminutkin toisella tavalla, olisiko asiat erilailla. vuosien piina kyllä jättää jälkensä parhaiten autat miestäsi pysymällä hänen tukenaan ja aika ajoin avaamalla hänen silmiään tajuamaan taas todellisuuden jos hän meinaa liukua narsistin otteeseen uudelleen. jossain kohti hän kyllä ymmärtää, että exänsä on narsisti ja tulee sitä olemaan eikä siihen vaikuta mitkään miehesi tekoset tai tekemättä jättämiset. olet tehnyt jo ison askeleen kun olet auttanut miestäsi näin pitkälle alun hankaluuksista huolimatta, todennäköisesti ilman sinua ei hän olisi päässyt exästään sitäkään vähää irti ja olet ehkä tietämättäsi auttanut miestäsi irti sellaisesta, mikä vie monet uhrit todella, todella pohjalle ennemmin tai myöhemmin ja lukemani perusteella sanoisin miehesi olleen hyvin lähellä tuota pohjaa ja saatoittekin tavata juuri kriittisellä hetkellä.

mainitsit että heillä on lapsi, lapsenkin vuoksi olisi tärkeää että isä ymmärtää äidin persoonallisuushäiriön olemassaolon. valitettavan usein narsistit käyttävät myös lapsiaan toimiensa välineinä joka korostuu koko ajan kun lapsi saa ikää lisää. tietysti sinä et varmaankaan voi lapsen elämään vaikuttaa siinä määrin mikä ehkä olisi hyväksikin (tässä tilanteessa), mutta jo lapsenkin parasta ajatellen on narsisti-äidin toimia hyvä katsella kriittisesti. toivottavasti miehesi sisäistää ajatuksen, tietysti myös itsensä takia mutta myös lapsen takia. entisellä miehelläni oli lapsia edellisen vaimonsa kanssa ja myöhemmin tajusin miten raa'asti lapset olivat miehen ikeessä.

toivotan teille paljon jaksamista ja voimaa sillä tie ei ole helppo. mutta miehesi hyvinvoinnin takia olette tärkeällä tiellä, narsistin otteessa kenelläkään ei ole hyvä olla. tsemppiä!

[Silvera]

Kiitos vastauksesta larau. Oli lohduttavaa lukea, etten ole ollut ihan hukkateillä "kuvitelmineni" vaan mieheni eksä ihan aidosti vaikuttaisi olevan narsisti. Kyllähän se vähän liian uskomattomalta tuntui, että kaikki palaset vain osui kohdalleen ja ihan kuin olisi lukenut mieheni kertomia kokemuksia, kun lueskelin niitä narsistien ominaisuuksia ja tekosia.

Valitettavasti meillä on meneillään nyt joko suhteen viimeiset metrit tai uuden suhteen alun syntyminen. Hän on myöntänyt, että narsistin jälkeen hänestä on tullut jotenkin ylimielinen, hän on päättänyt ettei kukaan kohtele häntä paskasti ja hän tekee mitä itse haluaa. Varmasti sitä haluaa kokeilla omia siipiään sen jälkeen, kun toinen on pitänyt narussaan vuosikausia ja missään nimessä ei kenenkään pidä antaa kohdella itseään paskasti. Tästä on tullut sitten eräänlainen oravanpyörä, suhteen alussa koin epävarmuutta, koska huomasin mieheni selkeästi haikailevan eksänsä perään ja sen kautta aloin enemmän kaivata sitä, että näen, että minusta välitetään. Siihen yhdistettynä se, ettei mies halua antaa itsestään "liikaa" ja ehkä tuo ylimielisyys, eihän siitä mitään hyvää ole seurannut :/ Epävarmuuteni on saanut minut riitelemään mitä typerimmistä asioista ja tietysti tämä välimatkamme ei auta asiaa. Toki suhteemme eteen tahdon tehdä töitä ja olen valmis kokeilemaan vaikka mitä, mutta pelkään sen olevan liian myöhäistä. Hän on oppinut, että omista ajatuksista ja ongelmista ei juuri puhuta, joten kaikki riidat ovat ainakin osittain vain hautautuneet ja "unohdettu", mutta eihän ne unohdu. Nyt siis joko käymme kaikki mieltä edes jollakin tasolla painavat asiat läpi juurta jaksaen ja yritämme uudelleen, puhtaalta pöydältä, tai sitten suhteellamme ei ole tulevaisuutta. Koska ei se näin voi kuitenkaan jatkua. Tietysti harmittaa, ettei alusta asti ole ongelmiin tartuttu ja niitä käsitelty, mutta ei se auta sitä miettiä, nyt on nyt ja silloin oli silloin

Osaisikohan joku auttaa, voiko tämä olla myös narsistin uhrin puolustautumiskeino? Voiko suhde narsistin kanssa jättää uhriin jälkiä, jotka ilmenevät juuri noin ja aiheuttaisivat tämänlaisia tilanteita ja konflikteja? Tuntuu jotenkin toivottomalta, rakastan tätä miestä enemmän kuin ikinä ketään enkä haluaisi heittää kaikkea hukkaan. Suhteemme alkutaival ei ole ollut mitenkään helppo, tuntuisi huutavalta vääryydeltä heittää yhteinen, joskin melko lyhyt, historia romukoppaan vain siksi, ettemme alusta asti ole osanneet toimia oikein Aika ei ole ollut varmasti miehellenikään helppoa, mutta se ei ole sitä ollut minullekaan. Mutta tämä on antanut kuitenkin enemmän kuin mikään koskaan aiemmin. Olisiko kenelläkään neuvoja, vinkkejä tai ihan mitä tahansa, onko tässä mitään tehtävissä, onko tämä tyypillinen tilanne, ihan mitä tahansa

[Yksinkö]

Haluan kirjoittaa Sinulle Silvera, joka haluat auttaa narsistin uhria. Taustoistani sen verran, että olen itse ollut useita vuosia avioliitossa narsistin kanssa, joka ei epäröinyt käyttää myös väkivaltaa aseenaan. Valitettavasti lastemme takia joudumme vielä aika ajoin olemaan tekemisissä, mutta onneksi he lähestyvät pikkuhiljaa täysi-ikäisyyden rajapyykkiä ja yhteishuoltajuus "loppuu". Yksinhuoltajuutta en ole saanut, koska tämä narsisti on äärimmäisen taitava manipuloimaan myös viranomaisia ja pitää heitä taitavasti otteessaan. Olen auttanut muutamia narsistien uhreja ihan "ystävyyspohjalta", en siis ole mikään ammattilainen, ihan vain omiin kokemuksiini pohjautuen olen toiminut ja auttanut.

Oikeastaan ihan mikä tahansa saattaa olla seurausta siitä, että miehesi on narsistin uhri. Kuten larau tuossa ylempänä mainitsikin, narsisti kyllä aivopesee uhrinsa ja jättää jälkensä psyykkeeseen. Joten periaatteessa mikä tahansa voi olla tyypillistä uhrille, yllättävätkin asiat. Yhä vieläkin niitä pompsahtelee pintaan ja tajuan asiayhteyksiä. Miehesi entinen vaikuttaa olevan ihan narsisti isolla N:llä eikä vain hieman narsistisia piirteitä omaava tyttönen, kertomasi mukaan hän on oikeasti vaaraksi läheisilleen. Joten varmasti hänen toimintansa on jättänyt miehesi psyykeeseen vakavat haavat, jotka arpeutuvat hyvin hitaasti.

Palatakseni kuitenkin tuohon avunpyyntöösi, minä itse olen kuullut narsistin jälkeen olleilta kumppaneiltani ja ystäviltäni, jotka tuntevat tilanteeni (silloin narsistin aikaan ja hänen jälkeensä), että ajoittain ihan selkeästi (itse sitä tajuamatta) työnsin auttajiani pois. Minulla oli peräjälkeen hyvät, välittävät kumppanit, jotka auttoivat minut selkeästi pahimman yli, mutta itse en osannut arvostaa silloin saamaani apua. Otin jokaisen riidan jonkunlaisena henkilökohtaisena syytöksenä minua kohtaan, niinhän minua oli syytelty vuosikaudet. Jokainen vastoinkäyminen tuntui ylitsepääsemättömältä, en uskonut toisen olevan tosissaan kanssani, en luottanut lainkaan, vaikka minkäänlaisia viitteitä uskottomuudesta ym. ei ollut, pelkäsin kokoajan sen narsistihirviön paljastuvan kulissin takaa ja jokainen riita toi elävästi sen mieleeni, että nytkö se taas alkaa ja olin mennyt taas lankaan. Jotenkin alitajunnassa koitin työntää itsestäni välittäviä ihmisiä pois päin, uskotella, että eivät he oikeasti välitä, etten tarvitse apua ja ainakaan heiltä sitä en saa. Nyt jälkikäteen olen näitä asioita miettinyt ja suoraan sanottuna katunut, olisinpa ymmärtänyt miten upeita ihmisiä elämästäni karkoitin omalla hankaluudellani, kun en vain osannut tarpeeksi arvostaa enkä uskaltanut heittäytyä uuteen suhteeseen, koska olin aivan 100% varma, että se epäonnistuu kuitenkin ja tämä kumppani vain tahalleen rikkoo minut. Jokainen riita oli minulle merkki siitä, että suhde ei toimi ja siitä pitää lähteä lätkimään. Todellisuudessa pakenin vain omia pelkojani enkä uskaltanut kohdata elämää, kohdata sitä, että minusta oikeasti välitetään. Vasta sitten kun uskalsin itse näyttää miten paljon toinen minulle merkitsikään, alkoi suhde toimia - ja siinä suhteessa olen yhä ja tämä tuntuu toimivan. Alku oli hankala, kunnes koin valaistuksen ja uskalsin ottaa rohkeuden askeleen ja avata itseni toiselle. Varmasti siis itsekin aiheutin kumppaneilleni epävarmuutta ja ruokin sitä omalla käytökselläni, enhän näyttänyt läheskään sitä kaikkea mitä tunsin, kätkin paljon sisälleni. Varmasti he joutuivat miettimään liian monta kertaa, että missä oikein mennään ja kun he ottivat asian puheeksi, otin sen taas hyökkäyksenä minua vastaan Itse en todellakaan olisi kykeneväinen seurustelemaan kumppanin kanssa, joka kohtelisi minua kuten minä aikanani olen kohdellut kumppaneitani Joten hatun nosto sinulle, olet vahva nainen! Todellisuudessa me uhrit emme selviäisi ilman teitä, jotka otatte meidät siipienne suojiin ja nostatte takaisin jaloillemme, autatte kokoamaan ne itsetunnon rippeet ja tekemään meistä taas yksilöitä.

En voi sanoa, että "koita vielä jaksaa", koska tiedän, että narsistin uhrin kanssa parisuhde on varmasti aika ajoin helvettiä ja se on varmasti vaikeaa. Suhde uhrin kanssa vaatii varmasti jaksamista, energiaa, taitoa ja hermoja selittää tekemisiään ja avata miksi tekee mitäkin, koska toisen on hankalaa uskoa ettei satutakaan. Tunteita ei voi valita, ikävä kyllä, joten tunteesi ovat valinneet kivisen tien kuljettavaksi. Helppoa ei ole lukemani mukaan ollut eikä varmasti tule olemaankaan, onhan niitä hankaluuksia ihan kaikissa ihmissuhteissa. Mikään ihmissuhdeasiantuntija en ole, mutta lukemani perusteella olette käyneet paljon läpi ja kokeneet yhdessä monia asioita, joten on varmasti yrittämisen arvoista perata koko alkuajan hässäkkä läpi pohjamutia myöden ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Voi olla ettei sekään riitä, mutta olette ainakin yrittäneet - ja miehelläsi tuntuu olevan ainakin välittävä nainen tukenaan, ilman tukea ei uhri valitettavasti pääse eteenpäin ja tarvitsee tukea vielä pitkään. Sitä tulee vaiheita missä ajattelee, että hip hurraa, selvillä vesillä ollaan, mutta todellisuudessa tukea tarvitsee kauan. Uhri on hyvin pitkään altis narsistin tempuille, kannattaa pitää yhteydenpito minimissään, kaikenlainen turha rupattelu pois tai pian uhri huomaa olevansa taas narsistin ikeessä, se tapahtuu salakavalasti, narsistit osaavat sen. Turhaan ei ole varoiteltu!!! Suhteen alkuajan vaikeudet ihan jo narsistin uhrin itsensä "kokoamisessa" on varmasti aiheuttanut omat ongelmansa myös parisuhteellenne, joten mielestäni monet alkusuhteenne ongelmista voi laittaa sen piikkiin ja siksikin ne olisi hyvä käydä kunnolla läpi ja todellakin unohtaa. Antaa suhteelle uutta ilmaa ja tilaa, jota ei menneisyyden ja alkusuhteen haamut paina. Mutta muista, että sinunkaan ei tarvitse kaikkea sietää vain siksi, että miehesi on kokenut entisessä suhteessaan kovia. Äläkä koskaan sano, että riitelit - kyllä siihen riitaan tarvitaan ihan teitä kumpaakin.

Tietysti on pakko mainita myös nämä (Sinun kannaltasi) huonot vaihtoehdot. :/ Entä jos oletkin vain miehesi astinlauta irti tästä narsistista, jonkunlainen jalansija jonka kautta hypätä uuteen elämään. Kun hän on saanut tukesi ja apusi eikä koe enää sinua tarvitsevansa, kokee olevansa taas oma vahva (?) itsensä, oletkin vain hänen riippakivenään, tiedät liikaa hänen menneisyydestään ja se varjostaa liikaa hänen onnellisuuttaan. Onko hän valmis, kokeeko hän päässeensä nyt yli entisestään? Silloin tämäkin voisi selittää Voi myös olla mahdollista, että hän on kokenut liian raskaaksi erossaolon entisestään ja haluaa palata tämän syliin, jolloin sinä olet taas tiellä. Nämäkin vaihtoehdot on hyvä ottaa huomioon, etenkin kun mainitsit teillä olevan välimatkaa? Mutta toivottavasti nämä vaihtoehdot eivät ole todellisuutta teidän suhteessanne. Toivon jo ihan miehesi hengen ja henkisen hyvinvoinnin takia, ettei hän päädy entisensä kanssa takaisin yhteen. Saati lapsen vuoksi..

Toivon teille paljon jaksamista ja voimia selvittää alkuajan vaikeudet ja oikein hyvää kesää teille ja kaikille.