Mukadiagnoosien vaarat

[Sapporo]

Aikuinen lapseni on leimannut minut ja puolisoni narsisteiksi. Väite on perätön, hänellä ei ole mitään ammattimaista pohjaa arvioida, saati diagnosoida minkäänlaista mielenterveysongelmaa. Hän täyttää sosiaalisen median vertaistuellisilla, kiihkoa täynnä olevilla ohjeilla ja perustelee väitteensä täysin maallikko- ja googlepohjalta.

Minut on hiljattain testattu läpikotaisin perusteellisissa psykologisissa testeissä, joissa väitetty narsismi olisi havaittu ja estänyt nykyisessä työssäni toimimisen välittömästi.

Lapseni ei anna ottaa yhteyttä saati tavata kasvotusten ja selvittää, miten hän tosiasiassa asian voi perustella. Tuntuu kuin hän olisi rakentanut valemuistoihin perustuvan tarinan, jota hän voimistaa ja kasvattaa kuin lumipalloa. Mitään faktaa väitteen perustaksi ei ole.

Kaikki mitä sanon, kääntyy ”narsistin manipuloinniksi”. Tämänkin viestin hän sellaiseksi kääntäisi.

Diagnoosien tekeminen kuuluu ammattilaisille. Oman käden arviot aiheuttavat suurta vahinkoa ja vakavia vaurioita ihmissuhteisiin.

[krassi]

Olen samaa mieltä siinä, että mukadiagnoosit ovat vaarallisia. Aiheuttavat myös eripuraa. Jotkut ominaisuudet ovat vaan niin selviä, että vertaistukipalstoilla käytetään sanaa narsisti. Palstoilla jokainen on itse vastuussa siitä, mitä kirjoittaa ja mitä termejä käyttää.

On myös lukijoiden itsensä vastuulla se, mitä he imevät itseensä vertaistukipalstoilta.

Mielestäni sinun kohdalla on oikein se, että pyrit keskusteluyhteyteen lapsen kanssa. Narsismi on luonnehäiriö, harvoin käytetään sanontaa mielenterveysongelma.

[Gilda]

Hyvä Sapporo,

toivon, että pääsette parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen kaikkien osapuolten kannalta. Perheiden sisällä ovat valtavat voimavarat kasvuun ja oppimiseen. Oppiminen käy usein kivun kautta ja sen muistaminen voi joskus helpottaa vaikeiden vaiheiden yli pääsyä.

Narsismi luonnehäiriönä on hankala keskustelunaihe koska se ei ole samalla tavalla selkeä häiriö tai sairaus kuten esimerkiksi syöpä, akuutti psykoosi tai keuhkokuume. Narsismi tunnistetaan silti kliinisesti terapiavastaanotoilla hyvin, se kuuluu kansainvälisessä tautiluokituksessa ryhmään Muut persoonallisuushäiriöt.
Nimitystä narsismi käytetään terapeuttisissa ja muissa keskusteluissa tietynlaisen luonteenpiirteiden yhteenliittymän kuvaajana, silti ymmärtääkseni ei kukaan, edes psykiatri voi täysin luotettavasti langettaa kenellekään diagnoosin varmuudella narsismi-tuomiota. Tällaisesta dramaattisesta asiasta ei arkikeskustelussa varmaankaan ole kyse. On kyse narsismin uhriksi joutuneen auttamisesta.
Suurin apu narsismin ymmärtämisessä, tutkimisessa ja siitä keskustelemisessa koituukin narsistin läheisille, jotka ilmiöstä suuresti kärsivät.
Omaisten ja läheiten on syytä oppia ymmärtämään millainen luonnehäiriö on narsismi, koska vasta asian perin pohjin tajuttuaan omaiset voivat toipua ja tehdä ratkaisuja oman elämänsä kohentamiseksi. Toipumisprosessiin, omaisten ja läheisten elämänmuutokseen, usein kuuluu etäisyyden ottaminen narsistiin.

Narsismia ei voi narsistia testaamalla useinkaan luotettavasti löytää tai sulkea pois. Sitä vastoin narsismilla on tapana tulla ilmi läheisten hakeutuessa ammattiauttajan vastaanotoille.
Läheiset kärsivät ja kertovat samansuuntaista tarinaa lähisuhteensa ongelmista eri puolilla maailmaa, kaikissa kulttuureissa. Yhteinen piirre läheisten kertomuksissa on, ettei narsisti itse, omasta puolestaan, kärsi eikä tunne olevansa terapian tarpeessa.

[krassi]

On myös paljon kirjallisuutta narsismista. Kirjoittajina on lääkäreitä ja monen muun alan ammattilaisia.

[Kaarlos]

Diagnoosi vain silloin kun se on teille edullinen. Mitä jos testi olisi ollut positiivinen, mikä testin validiteetti oli, pitäisikö mennä toiselle lääkärille. Eikö lapsen kokemus laiminlyönnistä riitä? Mitä todisteita lapsi tuo esiin? Ei kai mikään väite ole perätön, kai hän johonkin perustaa, jotakin narsismissa hänessä resonoi.

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta vanhempaansa kohtaan. Hän on vapaa valitsemaan seuranssa. "Valemuisto" on aika jyrkkä väite, tai sitten te kiellettä tapahtumia koska ette halua näyttäytyä pahassa valossa, suojaatte valehtelemalla siltä häpeältä, samalla mustamaalaten lasta hulluksi.

Hän on vapaa diagnosoimaan ja tekemään valintoja kuten hän itse haluaa. Kunnioittaen valkotakkisten testiä tai ei. Ei ole käytännöllistä vaatia ihmisiltä virallista oikeutta omalle kokemukselleen. Mahdolliset vauriot ovat hänen omiaan, väitän että hän tekee valintoja kerrankin oman hyvinvointinsa eteen.

Narsismi luonnehäiriönä on hankala keskustelunaihe koska se ei ole samalla tavalla selkeä häiriö tai sairaus kuten esimerkiksi syöpä, akuutti psykoosi tai keuhkokuume.

Psykoosi ei kuulu samaan joukkoon, ei millään tavalla selkeä kuten esität.

[Gilda]

Kiitos Kaarlos, korjauksesta. Asetin sanani epäselvästi. Näin minulle käy yhä useammin nykyään. Yritin etäännyttää esimerkein raskasta faktaa, jonka kuitenkin halusin jotenkin ilmaista:
Narsismi ei parane.
Narsisti-psykopaatti ei ihmisenä muutu, eikä hän kehity hyvien ja tasapainoisten luonteenpiirteiden osalta, jos hänessä sellaisia joskus on näkyvissä.
Hän voi kehittyä taitavammaksi näyttelijäksi, vastuun välttelijäksi, lähimmäisensä mustamaalaajaksi ja uhrin syyttäjäksi.