KESKUSTELUFOORUMI

Myönnän, että olin piilonarsisti ja ex oli julkinarsisti. Nämä luonteet vetoavat toisiinsa. Minulle oli helpotus, kun tein itselleni "diagnoosin" piilonarsisti. Se selitti monta asiaa. Kyseisistä termeistä luin Paula Salomaan kirjoista.

Täytyypä tutustua Paula Salomaan kirjallisuuteen, kiitos vinkistä.

Täytyy vielä tästä aiheesta painottaa, että tässä ketjussa tarkoittamani "piilonarsismi" painii aivan eri sarjassa kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Se on elämän säröä terveessä mielessä, kun taas narsistinen persoonallisuushäiriö saa aikaan ihmiselle jäykät toimintamekanismit ja defenssit - tavat, joilla vältetään kohtaamasta kipua tuottavat asiat sellaisina kuin ne ovat. Syvällä sisimmässään narsistit tuntevat pohjatonta arvottomuutta, mitä terve mieli ei siinä mittakaavassa edes käsitä. Tämä asia on heille kuitenkin liian tuskallinen tiedostettavaksi, minkä vuoksi heidän on toimittava niin kuin he toimivat.

Koen kuitenkin itsellenikin hyväksi "työkaluksi" ajatella itseäni piilonarsistina.

Samoin itse ajattelen. Olen yrittänyt vuosia oivallusten kanssa kehittyä mutta tuntuu että tässä pitkässä haastavassa suhteessa ilmeisesti narsistin kanssa ei ole tilaa harjoitella jota kehittyminen vaatisi. Eli tarvitsisi kumppania jolla on halua auttaa opettelussa.

Yritin taas keskustelua kehittyneempänä avata ja omia tuntemuksia kertoa niin se oli säälin kerjäämistä... Lopputulos henkisesti katastrofi

Toivottavasti sinulla parempaa tilaa harjoitella!

Riippuva, kyllä se henkisen työn tekeminen vaati(si) kunnon pesäeron narsistiin. Sen paljon puhutun "no contactin" peräti. Siis ihan täyden välien katkaisun, jos vain mahdollista. Narsistin pihdeistä on vaan niin vaikeaa päästä, osittsin niiden omien haavojemmekin vuoksi. Mutta niiden vuoksi meidän juuri olisikin päästävä "karkuun". Toki suhteessakin ollessaan voi ja kannattaakin alkaa itseään "kouluttamaan". Hyvä startti on alkaa opetella, mitä narsismi on. Samalla tulee käytyä läpi itseäänkin. Mutta tämän prosessin sinä olet onneksi jo aloittanutkin. Voimia!

Kiitos Belle!

Näin itsekin ymmärrän.

Nyt kun olen opetellut ns coolia oloa / irti oloa / olla tarvitsematta ja kaipaamatta niin tuntuu että on jotain toivoa vahvistua. Surullista ja karua. Välillä tuntuu että tämä oma toimintani on narsismia, peliä josta en pidä. Samalla kun joutuu tavallaan kylmettämään ja ulkopuolista maan toinen... Sen verran pitkä suhde takana ettei puoliso muutoksesta piittaa/edes huomaa. Sikseen hyväkin että saa olla rauhassa ja keräillä voimia ja kehittyä. Vaatii viisautta ja pitkää pinnaa

Kiitos Belle!

Näin itsekin ymmärrän.

Nyt kun olen opetellut ns coolia oloa / irti oloa / olla tarvitsematta ja kaipaamatta niin tuntuu että on jotain toivoa vahvistua. Surullista ja karua. Välillä tuntuu että tämä oma toimintani on narsismia, peliä josta en pidä. Samalla kun joutuu tavallaan kylmettämään ja ulkopuolista maan toinen... Sen verran pitkä suhde takana ettei puoliso muutoksesta piittaa/edes huomaa. Sikseen hyväkin että saa olla rauhassa ja keräillä voimia ja kehittyä. Vaatii viisautta ja pitkää pinnaa

Mieheni syytti minua narsistiksi (olin myös ylimielinen, valehteleva, teeskentelijä ja hyväksikäyttäjä). Vuosia tutkin itseäni ja tarkkailin käytöstäni ja mietin pääni puhki, mikä minussa antaa tuollaisen kuvan. Ihmettelin myös, kun minusta tuntui että hän oli juuri tuollainen. Joku aika sitten, ennen eroa kuitenkin, aloin pohtia todella narsismin mahdollisuutta. Ja pääsin siihen tulokseen että jos on empatiaa, ei voi olla narsisti. Siispä tutkin empatiaa. Mitä se on? Kysyin sitä mieheltänikin, joka oli ihan terapeutin mielestäkin empaattinen ihminen. Mies vastasi, että hänen empaattisuutensa näkyy esim niin, että jos joku loukkaa itsensä, hän etsii nopeasti syyllisen ja rankaisee sitä. Kysyin sitten että mitä jos on vahinko, vastaus oli: ei ole vahinkoja, aina on joku syyllinen. (Meidän perheessä se olin minä: jos kaapista tippui jotain, minä olin sen laittanut huonosti. Jos autosta oli tankki tyhjä, se oli minun vika vaikken koko autolla ajanut jne). Kysyin myös miltä huono omatunto tuntuu, siihen en saanut vastausta kun hermostui totaalisesti. Itsessäni tunnen fyysisesti lähes kaiken. Huono omatunto kuristaa kurkkua ja saattaa tuntua puristuksena mahassa asti. Empatia tuntuu myös fyysisesti, esim jos näen jonkun loukkaavan itseään, tunnen sähköiskun kaltaisen kivun, tunnen myös jos joku kertoo toisen loukanneen itsensä. Samoin tunnen toisen pahanmielen, se kuristaa kurkkua ja tunnen ahdistusta ja surua ja usein tunnen syynkin siihen. (Ihmettelin myös, että miksi en aistinut miehestäni mitään, vain mustaa ja ajoittain vihaa, halveksuntaa ja turhautumista).

Tulin siis lopputulokseen, että en ole narsisti vaan erityisherkkä, narsistin herkkukohde. Nyt tutkin sitä, että miten narsisti tunnistaa erityisherkän ja miten minä tunnistan narsistin (jotenkin tunnistan kun niistä viehätyn). Ei nimittäin ole ensimmäinen narsisti johon ihastun vaan kolme narskua on ollut mun ihastuksissa ja tämän yhden kanssa naimisissa. Nyt on se tilanne, että vedän puoleeni edelleen narskuja, mutta tunnistan ne heti ja ne vetäytyvät (mistä tietävät että tunnistin? Vai vetäytyvätkö kun huomaavat että en olekaan enää heikko ja olen suojannut haavani paremmin?)

Tavoitteeni olisi joskus se että viehättyisin oikeanlaisista miehistä ja saisin kokea oikean rakkauden vielä tässä elämässä.

Olen myös miettinyt paljon tuota empatiakykyä ja näen sen myös niin, että narsistikin haluaa auttaa ja olla sitä kautta "empaattinen", mutta jos tuon avun torjuu niin hän loukkaantuu. Aidosti empatiakykyinen mielestäni osaa antaa autettavalle tilaa, jos avuntarvitsija torjuu avun, hän ei todellakaan loukkaannu. Empaattisen ihmisen kanssa on tilaa hengittää ja tehdä itse ratkaisut ja pohtia itse mitä tarvitsee. Narsisti haluaa olla se, joka määrittelee ja tietää, mitä sinä tarvitset ja auttaa sitä kautta ja kokee ehkä siten itsensä empaattiseksi. Narsisti haluaa tuntea, että tarvitset häntä ja jos et tarvitsekaan, hän loukkaantuu. Kaiken hän voi tehdä hyvin ystävälliseen sävyyn ja sitten onkin helppo saada torjuja näyttämään hirviöltä.

Aika tarkkana saa olla, että oppii erottelemaan nämä. Helposti tuollainen auttaminen ja tarpeiden lukeminen voi näyttää rakkaudelta ja toisen huomioimiselta, mutta olisiko se kuitenkin niin, että aidosti empaattinen ja rakastava mies luottaa ja uskoo naisen kykyyn arvioida itse omaa tilannettaan ja kysyy voiko auttaa.

Jotenkin näin olen sen itse pähkäillyt.