KESKUSTELUFOORUMI

Omasta puolestani koen ettei loppujen lopuksi ole onnellinen. Ulkoapäin voi näyttää muille että kaikki on erittäin hyvin mutta kun/jos ne omat muurit murtuvat näkee välähdyksen ihan tavallisesta ihmisestä johon sattuu ja paljon. Helpompaa on patoa se muuri ja esittää onnellista ja laittaa oma onnettomuus muiden syyksi, etenkin sen lähimmäisen niskaan kannettavaksi. Milloin syynä on materia, raha , parempi puoliso yms. Aina haetaan jotain mikä sillä hetkellä muka tekisi paremman olon. Tuntuu liian pelottavalta katsoa peiliin ja nähdä mikä oikeasti itse on ja myöntää olleensa väärässä.