KESKUSTELUFOORUMI

Aloittajan kysymys on ihan hyvä ja itsekin huomannut näitä yhtäläisyyksiä näissä. Narsismi ja läheisriippuvuushan ainakin mun käsityksen mukaan kulkevat vahvasti käsi kädessä. Mutta läheisriippuvainen ei välttämättä aina ole narsisti. Läheisriippuvuutta esiintyy usein juuri narsistien lapsilla tai jos perheessä on ollut mielenterveys- tai päihdeongelmia. Sikäli ymmärrettävääkin, että jos lapsi joutuu liian varhain kannattelemaan itseään, ilman turvallista aikuista, voi aikuisiällä on sairaanloisen riippuva muista.

Muistan itse nuorempana olleeni jossain määrin läheisriippuvainen. Se kumpusi tietynlaisesta turvattomuudesta. Se lienee yksi syy, miksi takerruinkin aikanaan narsistiseen kumppaniin, vaikka hän kohtelikin minua huonosti. Vasta myöhemmin ymmärsin syyt käytökselleni.

Omalta osaltani voin myös sanoa, että lähipiirissäni on ollut parikin kaveria, joiden käytös oli läheisriippuvaista. Toinen oli ehkä enemmän sellainen uhrautuja ja palvelusten tekijä ja miellyttäjä, toinen myös palvelusten tekijä ja auttaja. En rinnasta näitä henkilöitä keskenään, koska erilaisista taustoista toki olivat jne. Mutta molemmat tekivät lopulta niin, että alkoivat valittamaan siitä, kuinka en ole tehnyt heille riittävästi vastapalveluksia. Yllätti aikalailla ja tajusin näiden kohdalla sitten sen, että tekivät näitä palveluksia sen toivossa, että saisivat itselleen huomion tai hyväksyntää tms. Silti olin ikään kuin kiitollisuuden velkaa. Ihmetytti myös se, että molempien tukena olin myös itse, mutta eivät kokeneet sitten ilmeisesti sitä yhtä arvokkaaksi. Onneksi eivät ole elämässäni lähellä enää, koska jätti aika paskan maun, että yhtäkkiä tullaan katkerana tilittämään, "kuinka et tehnyt riittävästi" jne.