KESKUSTELUFOORUMI

Mietin itse ennen kuin edes kirjoitin tänne, että voisivatko "narsistisopan" mahdolliset narsistit tunnistaa itsensä teksteistä? Mietin myös että mahtaisivatko etsiä tietoa "uhreistaan" tai selvittää mitä esimerkiksi joku "uhri" netissä kirjoittelee ja siten ajautua mahdollisesti tällaisille sivuille. Olen tässä huomannut jo kolmatta kirjaa narsismista/pskopatiasta lukemassa olleena että kuulun vielä osittain yhteen helposti "uhriutuvaan" ryhmään äitini vaikutuksen lisäksi. Tämä ryhmä myös yleensä on se ryhmä joka alkaa selvittämään ja opiskelemaan aina asiaa minkä kanssa on tekemisissä jotta selviytyisi tilanteesta paremmin.
Mutta siis siihen peruskysymykseen joka itseänikin arvelutti, käyvätkö narsistit lukemassa ja opiskelemassa uhreistaan? Sen mitä itse olen ymmärtänyt, vaikuttaisi siltä että he eivät kyllä tule edes ajatelleeksi tänne tuloa, koska harvemmin tunnistavat itseään narsistiksi. Jos joku heille sanoisi sen suoraan, luulen että ottavat sen ennemmin kohteliaisuutena tai sivuuttavat asian selvittämättä sitä yhtään sen enempää. Eikä heitä kiinnosta jos siitä ei ole jotain hyötyä. Periaatteessa jäljelle saattaisi jäädä sellaisten "uhrien" narsistit jotka ovat niin pitkälle häiriintyneitä ja kykeneviä seuraamaan "uhriensa" netin käyttöä, että alkavat kaivelemaan sieltä aineistoa häntä vastaan. Mutta opiskeleeko narsistit "uhrejaan"? Siihen en usko. Heillä saattaa olla joku kuudes aisti tunnistamaan henkilöt joita voi käyttää omiin tarkoituksiinsa, mutta onko se kuinka tietoista? Narsistejakin löytyy aivan eri koulutuspohjilla, tietotaidoilla ja narsismin asteella, että on vaikeaa arvioida heidän toimintaansa.
Itselläkin ikää jo kertyneenä olen sitä mieltä että koskaan ei ole liian myöhäistä päästä irti "narsistisopasta". Helppoa se ei ole ja oma on vielä kesken, mutta aika varma olen että sen jälkeen on sellaiset oppirahat maksettu, että samoja virheitä ei enää tee. Itse olen nyt pari päivää miettinyt mitä äidin ikääntyminen voi tuoda tullessaan, mutta uskon että vihdoin kokonaiskuvan saaneena, osaan myös varautua siihen. Sen lisäksi olen jo pitänyt etäisyyttä pitkän aikaa. Pitää vain muistaa se myös jatkossa. Isä on onneksi vielä siinä kunnossa että pääsee itsekseen kyläilemään.

Oon miettynyt, että tietynlaisia ihmisiä on helpompi käyttää hyväksi ja he altistuvat narsisteille. Yleensähän uhrit omaavat kiltteyden, empaattisuuden, sosiaalisuuden, avoimuuden, tunnollisuuden ja rehellisyyden. Hyväksikäyttäjän on helppo iskeä heikkoihin kohtiin, vaikkapa empaattisuuteen. Tätä ei tapahdu ainoastaan parisuhteessa, vaan vaikka harrastuspiireissä, yhdistystoiminnassa, työpaikalla.

Olen juuri sellainen ihminen, joka on otollinen narsistin hyväksikäytölle. Olen kiltti, empaattinen, herkkä, toisia ajatteleva, auttavainen, ymmärtäväinen, velvollisuudentuntoinen, avoin, rehellinen, ystävällinen, hyvään uskova, alistuvainen, riidanhaluton. Olenkin ollut narsistisen ihmisen kanssa parisuhteessa sekä tullut koulu- ja työpaikkakiusatuksi. Mutta en katso olevani syyllinen näihin, mielestäni uhri ei ole syyllinen, mutta tekijä on. Siis jos syyllisiä pitää etsiä. Yleensä narsistit ja kiusaajat ovat jollain tavalla sairaita tai vinoutuneita persoonallisuudeltaan eivätkä sille varmaan mitään voi.
Olen miettinyt sitä, pitäisikö minun muuttua ja millaiseksi minun pitäisi muuttua. Entä jos kuitenkin pidän itsestäni ja arvostan itseäni juuri tämmöisenä? En halua kovettua ihmisenä. Onneksi saan sukulaisteni, ystävieni ja työkavereiden seurassa olla oma itseni ilman pelkoa. Monet muutkin ihmiset (naisia) ovat kohdelleet minua hyvin, vaikka olenkin ollut juuri tällainen. Mutta sitten on ihmisiä, joilla on jokin outo tarve hyväksikäyttää ja polkea minunlaisia ihmisiä. Naisporukoissa olen oppinut pärjäämään ja luovimaan enkä siellä pelkää. Jos en jotain tällaisena miellytä, en voi sille mitään ja poistun vähin äänin takavasemmalle. Ongelmani onkin se, miten pärjään tällaisena ihmisenä miesten kanssa. Lähes kaikki tuntemani miehet ovat tai ovat olleet naisia dominoivampia, itsekeskeisempiä, kovempia, omanarvontuntevampia ja he kuvittelevat tietävänsä asiani, tunteeni, tarpeeni ja toiveeni paremmin kuin minä. Miesten ei ole omasta mielestään tarvinnut kuunnella minua, ajatuksiani, mielipiteitäni, näkemyksiäni, toiveitani tai tarpeitani. Silloin kun he ovat minua kuunnelleet, he ovat aina yrittäneet taivutella minua omalle kannalleen. Kaikissa tärkeimmissä miessuhteissani (suhde isään ja 3 parisuhdetta) on ollut alistamista, tallomista ja hyväksikäyttöä. Koska miehet eivät tunnu muuttuvan, niin minun pitää muuttua, jos aion miesten kanssa olla ja elää. Mutta hölmöltähän se tuntuu, jos suhteessa ei saa tai ei uskalla olla oma itsensä.
Tänä kesänä yritin aloitella uutta parisuhdetta ja huomasin muuttuneeni. En ollutkaan enää kiltti, alistuva, myöntyvä, toista ajatteleva ja ymmärtävä, empaattinen, toisen tarpeille herkkä nainen vaan pidin puoleni enkä suostunut alistumaan. Keskustelin erään miehen kanssa siitä, millaisen parisuhteen haluamme. Mies olisi halunnut omia minut kokonaan itselleen jo 2 tapaamiskerran jälkeen. Pyrin kompromisseihin, mutta pidin rajani. Sanoin, että minulla on asioita ja ihmisiä, joista en luovu (oma asunto, työ, työpaikka, työkaverit, ystävät ja sukulaiset) ja voin tavata maksimissaan 3 - 4 kertaa viikossa, sillä minulla on muutakin elämää kuin parisuhde. Koska mies ei tätä ymmärtänyt, hän sai mennä. Olen ylpeä ja tyytyväinen siitä että pidin puoleni enkä alistunut, mutta en ollut ollenkaan oma itseni enkä pitänyt itsestäni siinä tilanteessa. Hankalaa, kun haluaisin hyvän ja toimivan parisuhteen, missä kumpikin osapuoli saisi olla omana itsenään ja kokea tulevansa hyväksytyiksi ja rakastetuiksi ihan omana itsenään ilman pelkoa. Mutta koen, etten uskalla olla miesten kanssa sellainen kun olen, koska kuitenkin pelkään tulevani poljetuksi ja hyväksikäytetyksi. Tiedän, etten pysty tällä hetkellä luottamaan miehiin, koska vain muutama mies on ollut luotamukseni arvoinen. Vain naisten seurassa uskallan olla oma aito itseni, sillä koen olevani hyväksytty, arvostettu ja rakastettu juuri omana itsenäni eikä minun tarvitse pelätä tallomista ja hyväksikäyttämistä. Tuntuu siltä, että pystyn aitoihin ihmissuhteisiin (ystävyyteen) vain naisten kanssa.

Niin. Kyse ei oikeastaan ole siitä, että uhrit olisivat herkkiä näille tyypeille ja muut eivät. Mielumminkin näyttää siltä, että nämä "muut" vasta ovatkin hurmaannuksissaan luonnehäiriöisistä, jotka kuitenkin etsivät sopivaa vastakaikua.

Hei
Olen monesti lukenut tätä palstaa ja ajatellut kirjoittaa.
Itselläni on peräti kahdesti kok saman n-piirteitä omaavan ihmisen kanssa.
Alku sama kuin saduissa.
Sattui ja tapahtui yhtä jos toista,sitä mitä valitettavasti yleensä näissä tapahtuu.
Itse,en ollut milloinkaan kuullut/ tietoinen sanasta narsisti,nähnyt alkoholismia/seksiriippuvuutta/ narsismia niin läheltä.
Lapsuudenkotiinsa oli ihana/ rakastava/turvallinen.
Ei ollut alkoholia/ narsismia.
Olin raakile/ kiltti/ sinisilmäinen.
Uskoin kaiken ns.ihanuuden mitä n-tarjosi alussa,kunnes itse jokin sisälläni oli ja pakotti alkaa lukea/ tutkia/sis lukemalla luin kaiken ihan kaiken mitä eteeni sain, kirjat/ netistä kaiken/ videot/ YouTube kaiken mahdollisen.
Aina kun tili joku kirja,varasin sen kirjastosta ja luin.
Kävin vertaistuki- paikoissa ja terapiassa,lisäksi kirjoitin päiväkirjoja tosi paljon ja monta.
Tein itsetutkiskelua moooonta vuotta,selvisi että,olen läheisriippuvainen ja myöskin erityisherkkä.
”Haistan” yleensä jos olen jossain paikassa ihmisten varsinkin uusien ihmisten kun olen se tarkkailija siellä ” jossain” sivussa.
Millainen jokin ihminen on: käytös,mikroilmeet,puhe ja muut.
Läheisriippuvuudesta olen opetellut eroon,joka päivä.
EI sanan sanominen on omalta itseni kannalta tärkeää kun sitä haluan sanoa.
Se on joka päivä opettelua mutta,kannattavaa.
Kaikki ei tietenkään ole ns.mukavaa kun alkaa itsetutkiskeluun.
Sieltä voi tulla myöskin ei kivoja juttuja.
Siksikin kaikki ei siihen halua ryhtyä.
Minulta se tuli niinkuin jo kerroin,pakonomainen tarve.
Kokeilin sis kahdesti n: kanssa.
Siinä oli 4 vuotta välissä.
Tein omia juttujani ja oma elämä alkoi rullaa.
Sitten 2-hyvää ystävääni kuoli peräjälkeen yhtäkkisesti,se oli julmaa.Molemmat olivat juuri niitä jotka olivat minulle vertaistukijoita.Samat ikävät tapahtumat ym…
Surin molempia ja olin herkkänä samana kesänä kuin tämä n- taas soitteli ja laittoi viestejä.
Hän laitteli viestejä/ soitteli meidän euronkin aikana,en vastannut.
Tiesin et jos kerrankin teen sen niin sit se taas alkaa.
Noh,mul oli ystävien poismenon jälkeen herkkää aikaa ja minä tyhmä vastasin,siit taas alko.
Paitsi et,ei ollut sitä ihanaa alkua ku tunnettiin jo vaan 2 kert oli iha ok ja sit kaikki ALKO taaaS.
Nyt oon eronnut.
Akuuttivaihe ohi, nyt käsittely vaihe,vähän ed sekavat tunteet,viha nousee pintaan toisinaan,on pitkiä jaksoja kun en ajattele saan ajatukseni muualle.
Silloin tällöin nään painajaisia ja flasbaggejä.Sekä toisinaan ahdistaa.
Kirjoitan tosiaan päiväkirjaa ja käyn terapiassa,mikä on tärkeää saada se kaikki pois itsestä.
Mutta,se kaikki paha mitä olen kärsinyt on mun kehossani,keho muistaa kaiken mitä on tapahtunut syntymästä asti,on sitten tapahtunut miten ikävää tahansa.
Se kaikki on kehossa ja jos ihmisellä aikuisena tapahtuu jotain samankaltaista niin keho muistaa sen ja treggeröityy siihen.
Siksi,päiväkirjojen kirjoittelu ja puhuminen/ purkaminen ei pelkästään auta.
Se on myöskin saatava kehosta pois esim: jooga/ kävely/ tanssiminen/hieronta/ ymm

Se myöskin,kun olen lukemalla lukenut.
N-ihminen on jo lapsuudessaan jäänyt taaperon asteelle,koska joko isä tai äiti eivät ole pystyneet antamaan hänelle sitä mitä lapsi tarvitsee.
Turvallisuutta ja rakkautta.
N- ihminen EI sis osaa rakastaa ketään,EI edes itseään.

Tämä myöskin avasi suuresti silmiäni,kun katsoin videon

https://youtu.be/xsJFk_tma9Y

Voimia teille/ meille kaikille