Narisistin jälkeinen viha

[Siivillä]

Kyllä mä vihasin ja olin katkera. Kaikkeni yritin ja laitoin itseni likoon. Silti olin ihan pohjamutaa hänelle. Hän vei rahani, itsetuntoni, terveyteni ja luottamuksen parisuhteeseen. Minua satutti se, että hän pystyi nollaamaan tilanteen samoin tein ja aloittamaan uuden suhteen. Minä kävin itseni kanssa kamppailua, miten saan itsetuntoni ja elämäni jälleen normaaliksi. Vihasin sitä ihmistä. Miksi joku voi kohdella toista niin rumasti? Mitä pahaa olin tehnyt? Olin mennyt sirpaleiksi.

Nyt 25 vuotta myöhemmin ja viisastuneena en vihaa. Katson hänen turvonnutta olemusta uutisissa ja näen hänen epävarmuutensa. Hän varmasti pelkää, että joku naisista paljastaa hänen väkivaltaisuutensa ja menettääkö kenties työpaikkansa? Olen kiitollinen että pääsin eroon hänestä. Hän oli sadisti. Ainut asia mikä minulla on muistona hänestä, on murtunut sormi, joka ei taivu kunnolla. Minusta ei ole hänelle mitään muistoa. Ehkä hän kertoo minun olleen hullu tyttöystävä, kuten kertoi existään minulle. Mutta ihan sama, mädätköön peloissaan.

[Lumiranta]

Missä vaiheessa viha tulee? Olen tullut jätetyksi kuutisen viikkoa sitten, ja edelleen olen ihan täysin "rakastunut" (traumaside?) ja kaipaan häntä joka ikinen hetki, odotan vain jatkuvasti, milloin hän purkaa yhteydenpitoestot ja ottaa minuun yhteyttä, ja yrittää imuroida takaisin. Onnistuisi varmasti. Haluaisin löytää jostain vihaa tai inhoa häntä kohtaan, mutta ei minulla ole sitä.
Vaikka olen löytänyt yhteyden nyt myös hänen aikaisempiin uhreihinsa, en siltikään pääse tästä kieltovaiheesta yli. Tiedän, että on viallinen ajatus, että juuri minä voisin hänet korjata / parantaa / muuttaa, mutta silti ajattelen, että kyllä mä niiden hyvien aikojen ja hänen uskomattoman hyvien puoliensa vuoksi oppisin elämään myös sen paskan kanssa. Että meillä ei vain aika riittänyt siihen, että olisin oppinut olemaan aiheuttamatta hänen sairaita kohtauksiaan ja kieroilujaan. Itsesyytökset ovat ihan hirveitä, sillä lopullisen eron kuitenkin aiheutin minä itse, puolustamalla itseäni. Jos olisin siinä hetkessä vain nöyrtynyt jälleen, ehkä asiat olisivat toisin.

Ei tietenkään ole mukavaa lukea tuosta vihasta, mitä teillä muilla on kannettavananne, mutta jotenkin silti kierosti mietin, että ehkä se on helpompaa kuin tämä turha odottaminen ja kaipaaminen.

Minäkin tiedän hänen kertovan kaikille ympärillään minusta tarinaa, kuinka olen mielenvikainen, hullu eksä, josta hänen oli oman itsensä takia parempi vain päästä eroon. Kaikki yhteiset kuvat ja muut muistot hän on siivonnut pois somesta ja kaikkialta, kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan. Se satuttaa. Olen miettinyt, että ehkä siihen on yhtenä syynä aikajana, jos / kun hänellä on jo nyt joku uusi uhri kiikarissa, niin on varmasti helpompi esiintyä jo aiemmin eronneena, kuin vast'ikään vapautuneena. Sattuu, miten hän voi ajatellakaan, että olisi jonkun uuden naisen kanssa, että joku toinen koskisi häneen, että hän voisi koskea johonkin toiseen. Ja kyllä, olen nähnyt hänen tekevän niin. Itse en voisi ajatellakaan, että kukaan koskaan korvaisi häntä, en halua ajatellakaan, että joku toinen koskaan pitäisi minua edes kädestä.

[Pisara76]

Vihaa podetaan täälläkin ja todella syvää sellasta. Siit on nyt 4 kk, ku heivasin elämästäni kyseisen ihmisen mut tää ihminen ei meinaa luovuttaa. Oon laittanu hänet estoon mut silti yrittää muhun kontaktia ja mistä sen nään... no siitä, että yrittää soitella mulle estetystä nrostaan.

Itekki mietin, et onko normaalia tuntea näin suurta vihaa mut kai se on. Joku on kuiteski käyttäny mua hyväkseen, mun tunteita ja aitoa välittämistä. Satuttanu niin lujaa ja halunnu hyötyä. Ehkä olen oikeutettu sillon tuntemaan näin suurta vihaa. Ehkä tää viha on juuri se mikä auttaa toipumaan, koska haluan oikeesti, että tää ihminen on mulle jatkossa No body. Että kyseisen ihmisen näkeminen ei aiheuttais mulle jatkossa enää minkään näkösiä tuntemuksia. Sillon tiedän, että oon päässy yli, kun en tunne enää mitään tunteita häntä kohtaan.

[Retu]

Kuulostaa todella tutulta. Viha jäytää päivittäin, epäreilun tilanteen jättämä turhautuminen ei vaan lähde pois. Terapiassa myös. En voi sietää ajatusta, että toinen ei vieläkään tajua toimineensa väärin ja aloitti vielä hyvin pian uuden suhteen jonkun nuoren naisen kanssa. Surettaa myös sen naisen puolesta, vaikka ei minun vastuulla olekaan. Tekisi mieli varoittaa jollakin tavalla, vaikka tiedän, ettei se nyt ole vaan mitenkään mahdollista tai hyvä idea noin muutenkaan. Toivoisin vain, että pääsisin jo vihasta irti, niin kuin pääsi tyypistäkin. Viha väsyttää ja vie energiaa ja aikaa muilta tärkeiltä asioilta.

Mutta viha voittaa ikävän tunteen. Ikävöin häntä monta kuukautta eron jälkeen ja olisi varmasti mennyt takaisin, jos mies olisi sopivana hetkenä pyytänyt. Uskon, että viha on tärkeä osa luopumista ja paranemista.

Kertoo varmaan nyt minun olleen hullu herkkis, jolla oli pahoja itsetunto-ongelmia niin kuin haukkui minulle aikoinaan eksiään...

[Dunya]

Tunnistan tuon kaipuun, mikä on hullua kun on tullut kohdelluksi todella todella ikävällä tavalla. Nämä ihmiset ovat kuin lapsia aikuisen vartalossa ja saavat kokonaisuuden menemään siihen, että oma minä jää täysin kakkoseksi. On vain hän ja hänen ajatuksensa ja hänen tarpeensa. Minä olen pitänyt kiinni "no contact"-linjasta ja katsonut you tubesta narsismin uhreille tarkoitettuja videoita. Ne ovat olleet minun tuki ja turva.

Vihan tunne on terve ja siitä pitää olla kiitollinen. Se on myös itseään puolustava tunne. Uskon, että se laantuu ajan kanssa.

Lumiranta, toivon että alat voimaan paremmin. Minulla oli mm. sydänoireita kun olin tämän ihmisen kanssa. Todella epätoivoisia tunteita kun näin, että hän ei YHTÄÄN näe minun kokemustani. Välillä toivoin, että kuolisin. Nämä ajatukset eivät todellakaan ole minua. On tutkittu, että narsistit elävät pidempään kuin uhrinsa. Uhri voi saada juuri esim. sydänoireita tai korkea stressitaso jää päälle ja nakertaa ja lyhentää ikää. Narsisti ei kärsi. Heille ei tule somaattisia seurauksia vaan he elävät samaa elämää kuin ennen suhdetta ja suhteen aikana. Tämä on kylmää, mutta auttaa ehkä asettamaan omia aivoja siihen asentoon että miksi ihmeessä sitä kärsisi tällaisen ihmisen jälkeen. Hän olisi vain iloinen jos tietäisi.

[Rakastunut]

Vihaa on ihan turha tuntea.
Miettikää sitä narsistia. Mistä narsismi johtuu?

Olisi tosi karu kohtalo olla narsisti. Et tunne vilpitöntä iloa, et pysty rakastamaan. Narsisti ei tule koskaan kokemaan ystävyyttä tai saavuttamaan normaaleja tunnesiteitä.
Normaalista onnellisesta elämästä saa vaan haaveilla.
Koko sun olemassaolo on totuuden välttelyä ja pelkoa.

Lopputulos on usein itsemurha tai yksinäisyys.
Siinä vaiheessa kun ei enää pystykkään elämään muiden kautta heidän elämältä katoaa pohja.

Tässä on mun mielestä rankaisua jo aikalailla tarpeeksi.

[Irtinyt]

Olen miettinyt tuota viha asiaa paljon. Olen ollu narsistin kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Nyt yksin lasten kanssa 5 viikkoa. Aiemmin riidoissa ja erossa tunsin suurta vihaa ja hirvittävää kaipuuta. Kylvin itsesäälissä ja sydäntäni raastoi ajatus siitä että hän oli mahdollisesti jonkun toisen kanssa.

Olen lähiaikoina, jo ennen eroa tutustunut narsismista kertoviin juttuihin. Nyt olen lukenut entistä enemmän, juuri menossa kirja 100 tapaa tappaa sielu.

Mieheni lähti heti kun tein hänelle selväksi, että ero olisi meille paras ratkaisu. Nyt epäilen, että hänellä on jo uusi uhri. Se aiheutti hetken vihlaisun syvälle sydämeen, mutta tulin siihen tulokseen, että se saattaa kuitenkin olla pelastukseni.... helpottaa eroamme.

En tunne juurikaan vihaa, enemmän sääliä. Olen kyllä surullinen. Mietin miten hän ei ole koskaan rakastanutkaan minua ja itse olen antanut suhteelle kaiken rakastanut ja rakastanut ja rakastanut.

Juurikin vihaa ja suuttumustani hän varmasti odottaa, sekin kelpaa jos rakkautta ei saa. Minulla ei riitä vihaamiseen enää voimatkaan. Koen olevani tunnekylmä ja kova kuin kivi ja silti aivan tajuttoman rikki. Mutta tiedän vain minä itse voin itseni korjata ja häntä en. En vihalla, enkä rakkaudella.

[Jasmiini]

Onko tuo yhteydenpitoesto ja niiden kontrollointi narsistin yleinen tapa? Vastaamattomuus, luetaan viestit mutta ei vastata. Estetään ja mykistetään?

[Dunya]

Jasmiini, kyllä nuo taitavat kuulua asiaan. Estetään, jottei toinen saisi sanottua viimeistä sanaa. Tai esto on hänen puoleltaan se viimeinen sana. Ghoustaus on osa väkivaltaa. Kaikilla tavoilla tuo on keskenkasvuista käytöstä...

[reenis]

Viha on tuttu kumppani. Minulla se kohdistuu eniten elämää kohtaan. Kytevää ja sisäistä vihaa itseäni kohtaan. Vihaa narsistin tekoja ja välinpitämättömyyttä kohtaan. Jopa joitain ihmisiä kohtaan. Esim naisia joiden kanssa narsisti petti minua.
Mutta haluaisin tuntea vihaa tätä narsistia kohtaan ja siihen en pysty. Haluaisin vihata häntä niin, että tunteeni häntä kohtaan sammuisivat, mutta siihen en ole kyennyt.

Tiedän että jollain tapaa puolitietoisesti kohdistin vihan hänen petikumppaneihin, koska yritin selvittää välejä hänen kanssaan ja antaa mahdollisuuden lopettaa valehtelu, hyväksikäyttö ja väkivalta.

Mutta eihän sitä ikinä tapahtunut.
Tänään viimeksi kävi ilmi, että hän on jatkanut valehteluaan ja pelaamista naisten kanssa, vaikka on vakuuttanut ja vannonut että hän on sellaisen lopettanut ja keskittyy nyt epävakaan mielialahäiriönsä hoitoon.
Tällainen aiheuttaa ihan hirveän vihanpurkauksen sisällä. Pettymys, väsymys, jatkuva ylivirittyyneenä olo ja pyrkimys tulkita nopeita muutoksia siinä miten kohtelee ja miten itse pitäisi olla.