KESKUSTELUFOORUMI

Kiitos Lotta! Tuo sun kirjoitus oli juuri sellainen mitä tarvitsin!
Ja sehän se hullua on, että sitä näkee oman elämänsä normaalina. On normaalia kulkea seiniä pitkin ja jännittää mimmoinen ilta tulee tai pelästyä miehen äkkinäisiä liikkeitä.
Tuohon autokouluun ei tyttären isä suostu osallistumaan, mutta onneksi tytöllä on jo kolmannes säästössä mikäli saa rahat käyttöönsä isän puolesta. Ehkä yritän hoitaa tuon autokoulun jotenkin kevään aikana kun taloudellisesti ei ole vielä niin tiukkaa. Ajokortti helpottaisi tyttären työn saamista, vaikka jouduttaisiin samalla kulkemaankin

Kiitos Lotta vielä!

Avun pyytäminen eron jälkeen on ihan järkevää. Edellä mainittuihin voisi vielä lisätä seurankunnan diakonian. Seurakunnat antavat apua ja neuvontaa jopa rahavaikeuksissa. Seurakunnilla on yhteyksiä paikkakunnalla toimiviin vapaaehtoisjärjestöihin ja tahoihin, joista voi irrota tilapäisapua moneen taloudessa ilmenevään asiaan.
Iso juttu minulle oli kun osasin vaihtaa vuotavan wc:n vesisäiliön sisusjärjestelmän uimureineen. Otin kännykällä kuvat säiliön sisältä ja ulkopuolelta. Menin kuvien kanssa putkiliikkeeseen vai oliko se rautakauppa. Kuvat nähtyään myyjä toi uudet osat valmiissa pakkauksessa ja neuvoi miten ne asennetaan. En tietenkään käsittänyt ja muistanut kaikkea. Netistä kuitenkin löysin videon, jossa oli hyvä ohje vaihtaa osat juuri samanmerkkiseen vanhaan systeemiin. Järjestelmää purkaessa on oltava tarkkana, että ruuvit ja tiivisteet tulevat kasausvaiheessa oikein päin paikoilleen. Tässäkin auttavat kännykällä otetut kuvat työn välivaiheista.
Auton korjaukset ja renkaanvaihdot teetän nelisen kilometriä keskustasta olevassa edullisemmassa korjaamossa. Ei ole jonoa ja palvelu on parempaa.
Viimeksi vesi lorisi pesuhuoneessa, kun pesukoneen ja pesualtaan liitosten menopuolen systeemissä kuppimainen metalliosa oli kulunut puhki. Taisihan se kestää 30 vuotta. Homma yritti ensin näyttää vaikealta ja kalliilta. Sitä se ei ollut. Taas kuvasin kännykällä. Otin yhteyttä tuttuun putkimieheen, joka pyysi lähettämään kuvat ongelmasta. Hän tuli paikalle oikeiden osien kanssa seuraavana päivänä ja asia hoitui nopeasti.
Kun varaavan takan sisuksesta irtosi kolme, neljä tiiltä, kysyin nuohoojalta, mitä tehdä. Ammattitaitoisena muurarina hän korjasi tulisijan. Enpä tullut ajatelleeksi että nuohooja on myös muurari. Ehkä hän korjaa myös kipinäsuojan, joka on jo entinen, kun seuraavan kerran nähdään.
Kattovalaisinten kanssa kamerakuvat ovat olleet arvokkaita. Kysyin tyttäreni mieheltä kuvasta, miten piuhat liitetään ja sain hyvät ohjeet. On vain varottava putoamista, kun heiluu tikkailla pienen ruuvarin kanssa. Ja sähköt on katkaistava pääkatkaisijasta.

En halua edes muistella aikoja, jolloin ero oli tuore ja lapset murrosiässä. Erossa näkyi, mikä entinen kumppani oli miehiään. Onneksi hän pariutui heti uudelleen, mikä helpotti tilannettani.
Tuolloin joskus toivoin, että olisin nähnyt tulevaisuuteen. Että olisin kristallipallosta saanut vastauksen siihen oliko ero viisas ratkaisu vai olisiko pitänyt vielä jatkaa.
Aikaa on kulunut ja on käynyt ilmi, ettei luonnehäiriöinen ole onnistunut hoitamaan asioitaan. Silloin tällöin kuulen hänestä. Edelleen hän selittelee ja näkee syyllisiä takaiskuihinsa vain muualla kuin itsessään. Lasten vuoksi olisi hänelle suonut tasaisemman polun.

Kiitos Gilda sanoistasi!

Täällä on alkanut uusi helvetti, miehen tupakkalakko. Yrittää lopettaa tupakan polttoa, apuna on lääkkeet. Pinna aivan räjähdysherkkä, pahempi kuin ennen..

Viikonloppuna oli mielenkiintoinen tapahtuma. Tultiin kaupasta ja hän rupesi autossa puhumaan miten en enää rakasta häntä. Alkuun oli syyttelyä, mutta lopulta sain sanottua miten kärsin hänen narsismistaan, pelkään kiukkukohtauksia, miten hän kohtelee poikia jne. Sen jälkeen oli rauhallisempaa, kunnes tuli tämä tupakkavalitus.

Olisi ollut monta hyvää hetkeä tehdä ero jos olisin siihen valmis, mutten vielä ole. Haluaisin valmistua ensin koulusta, mikäli tilanne ei radikaalisti pahene.

Päivä kerrallaan.

Tuon mun eilisen tekstin jälkeen mies halus keskustella että jatketaanko yhdessä. Kuulemma ei halua että olen onneton, mutta näin silmistä, että oli jotain valtapeliä.

Tänään aamulla tuli jotain sanomista, kylläkin mä alotin sen, ärsytti rutinat. No mä lähdin kampaajalle ja tuli viesti "mä tiedän kaiken". Kysyin että mitähän hän nyt tietää, johon vaan nauroi. Laitoin viestin takaisin, että "sä teet vähintään kerran vuodessa tuon kaiken tietämisen, jolloin yrität kaikkes itkettää mua ja saada selville asioita joita en ole tehnyt. En mrne tohon nyt mukaan". Sit rauhottui kuin napista painamalla ja oli kuin ei mitään ois tapahtunut

Mitä ihmettä??

JennL kirjoitti: ↑25 Kesä 2021, 15:20 Juhannusaatto, toki tänään on rauhallista eiks je? Ei todellakaan. Meillä tehdään vanhaan taloon remonttia loppukesän rippijuhlia varten, eli siis miehen olidi tehtävä vuoden odottaneet hommat loppuun. Aamusta tuli ensimmäinen huutokonsertti ja päivällä nyt toinen. Ja totta kai mä pilaan pitkän viikonlopun mökötykselläni. Hyvää juhannusta!

Ymmärsin terapiassa (johon jouduin kun pää sekoaa tähän touhuun) ettei vika ole mun ja etten mä tule parantumaan masennuksen pyörteestä tässä suhteessa. Ettei mulla ole kuin yksi tie, ja se on eri tie kuin mitä mieheni astelee. Miten se silti tuntuu niin vaikealta ajatukselta erota siitä ihmisestä johon niin palavasti rakastuin, joka vei mun jalat alta ja jonka tähden en hetkeäkään miettinyt vaan erosin isompien lasten isästä. Joka osaa olla niin hyvä kun on hyvällä tuulella, joka on hauska ja huomaavainen. Mutta joka tasaisin välisjoin uhkaa erolla, haukkuu hulluksu, haukkuu lapset, tönii minua, uhkaa hakata minut, uhkaa viedä kaiken minulta, myös lapset.

Olen nyt seitsemättä vuotta niellyt vihani, niellyt katkeruuteni, muuttanut itsestäni kaiken mitä vain voin, tehnyt kaiken tuon ihmisen eteen (hoidan siis kotitöistä kaikki, lapset 95%, paitsi jos olen koulussa illalla) eikä mikään riitä.
Opiskelen uutta ammattia, mikä on tottakai miehelleni painajainen, mutten suostu lopeytamaan.

Olen alkanut miettiä josko syksyllä 2022 kun minun pitäisi valmistua, minulla olisi uskallusta erota.

Täältä tuki. Lähde. Äläkä katso taakse. Pystyt siihen kyllä. Ei tuo ole mistään kotosin tuo homma teillä.

Terapeutin ohjeistamana rupesin keräämään ihmisiä ympärilleni. Otin yhteyttä pariin ystävään, joiden kanssa ollaan yhteydessä harvakseltaan ja kerroin tilanteestani.
Samoin kerroin äidilleni totuuden meidän parisuhteesta. Mutta äiti eli narsistin kanssa 35 vuotta ja vaikka varmasti ymmärtää mitä tämä on, ei toivo minulle elämää lasten kanssa keskenäni.

Miehen tupakan lopettamisen jälkeen on käyty päivittäin keskusteluja pitäisikö erota.. tympäsee jo! Miten uskotella toiselle, että kaikki on hyvin, kun tekisi mieli vaan lähteä, mutten vielä uskalla

JennL kirjoitti: ↑03 Marras 2021, 14:07 Terapeutin ohjeistamana rupesin keräämään ihmisiä ympärilleni. Otin yhteyttä pariin ystävään, joiden kanssa ollaan yhteydessä harvakseltaan ja kerroin tilanteestani.
Samoin kerroin äidilleni totuuden meidän parisuhteesta. Mutta äiti eli narsistin kanssa 35 vuotta ja vaikka varmasti ymmärtää mitä tämä on, ei toivo minulle elämää lasten kanssa keskenäni.

Miehen tupakan lopettamisen jälkeen on käyty päivittäin keskusteluja pitäisikö erota.. tympäsee jo! Miten uskotella toiselle, että kaikki on hyvin, kun tekisi mieli vaan lähteä, mutten vielä uskalla

Ihmiset ovat tärkein voimavara nyt sulle. Itsellä oli onnea, löysin muutaman todella tärkeän ihmisen ja pari tärkeää ystävää oli siinä vaiheessa. Avoimuus oli kaikki kaikessa myös. Kulissit tiputin jo ajat sitten ennen ees eroa. Kyllä sinä uskallat lähteä. Lapsiesi takia uskallat lähteä. Vaikka se tuntuu, että miten lapset ja en voi - itse ajattelin ihan samalla tavalla. Kunnes se lappu tuli postista. Pojan silmin nähden iso helpotus vaihtui voimaksi. Tiesin tehneeni oikean päätöksen, jota mietin lähemmäs puoli vuotta, että missä kohtaa ja onko se nyt oikein ,miten selitän tämän pojalle.....
Ei tarvinnut selittää. Hän näki, mitä se kotona oli se homma. Ei sitä tarvinnut selitellä. Ilosempi kaveri hänestä tuli sen jälkeen niin uskomattomalta kuin se kuuullostaakin. Lapset aistii kaiken.

Eli kyllä sinä uskallat. Taustaverskosto kuntoon, ystävät kaverit, kaikki....Uskallat ja pystyt siihen. Tiedän. Voimia sulle sinne. Mutta kyllä sinä siitäkin selviät. Ja pystyt siihen.

PerheellinenM kirjoitti: ↑03 Marras 2021, 19:19

JennL kirjoitti: ↑03 Marras 2021, 14:07 Terapeutin ohjeistamana rupesin keräämään ihmisiä ympärilleni. Otin yhteyttä pariin ystävään, joiden kanssa ollaan yhteydessä harvakseltaan ja kerroin tilanteestani.
Samoin kerroin äidilleni totuuden meidän parisuhteesta. Mutta äiti eli narsistin kanssa 35 vuotta ja vaikka varmasti ymmärtää mitä tämä on, ei toivo minulle elämää lasten kanssa keskenäni.

Miehen tupakan lopettamisen jälkeen on käyty päivittäin keskusteluja pitäisikö erota.. tympäsee jo! Miten uskotella toiselle, että kaikki on hyvin, kun tekisi mieli vaan lähteä, mutten vielä uskalla

Ihmiset ovat tärkein voimavara nyt sulle. Itsellä oli onnea, löysin muutaman todella tärkeän ihmisen ja pari tärkeää ystävää oli siinä vaiheessa. Avoimuus oli kaikki kaikessa myös. Kulissit tiputin jo ajat sitten ennen ees eroa. Kyllä sinä uskallat lähteä. Lapsiesi takia uskallat lähteä. Vaikka se tuntuu, että miten lapset ja en voi - itse ajattelin ihan samalla tavalla. Kunnes se lappu tuli postista. Pojan silmin nähden iso helpotus vaihtui voimaksi. Tiesin tehneeni oikean päätöksen, jota mietin lähemmäs puoli vuotta, että missä kohtaa ja onko se nyt oikein ,miten selitän tämän pojalle.....
Ei tarvinnut selittää. Hän näki, mitä se kotona oli se homma. Ei sitä tarvinnut selitellä. Ilosempi kaveri hänestä tuli sen jälkeen niin uskomattomalta kuin se kuuullostaakin. Lapset aistii kaiken.

Eli kyllä sinä uskallat. Taustaverskosto kuntoon, ystävät kaverit, kaikki....Uskallat ja pystyt siihen. Tiedän. Voimia sulle sinne. Mutta kyllä sinä siitäkin selviät. Ja pystyt siihen.

Kiitos tuestasi! Seuraan innolla tarinaasi ja toivon sinulle paljon tsemppiä!

Tein eilen jotain todella pelottavaa, laitoin asuntohakemuksen kunnalle. Otin yhteyttä asuntosihteeriin, joka kertoi asioista, oli aivan ihana ihminen. Ymmärtävä ja tsemppaava.

Mutta, mitä tapahtui tuon jälkeen? Mä murenin kuin kivikasa! Itkin koko päivän ikävää miestäni kohtaan, itkin jopa yöllä. Itkin jo valmiiksi. Voin hyvin kuvitella mitä paskaa erosta tulee, vaikka exä käyttäyttisikin nätisti. Kun en saakkaan hänen huomioonsa, menetän sen puolen perheen (omani ei pidä yhteyttä poislukien äiti). Kyllä siitä tulee raskas paikka!

JennL kirjoitti: ↑05 Marras 2021, 11:15 Tein eilen jotain todella pelottavaa, laitoin asuntohakemuksen kunnalle. Otin yhteyttä asuntosihteeriin, joka kertoi asioista, oli aivan ihana ihminen. Ymmärtävä ja tsemppaava.

Mutta, mitä tapahtui tuon jälkeen? Mä murenin kuin kivikasa! Itkin koko päivän ikävää miestäni kohtaan, itkin jopa yöllä. Itkin jo valmiiksi. Voin hyvin kuvitella mitä paskaa erosta tulee, vaikka exä käyttäyttisikin nätisti. Kun en saakkaan hänen huomioonsa, menetän sen puolen perheen (omani ei pidä yhteyttä poislukien äiti). Kyllä siitä tulee raskas paikka!

Pienet askeleet. Tee itsellesi vaikka lista mitä on tehtävä ja missä vaiheessa. Se auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Tullut tehtyä itsekin sellanen kun se tosiaan auttaa ymmärtämään ja laittamaan palikoita vähän suorempaan.

TOttakai murenit. Suunta eroa kohti ja uutta elämää. Rankkoja päätöksiä. Mulle sanottiin sillon suoraan, että "sinulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kun erota, lähteä. Pelastaa poikasi ja itsesi". Ja kun menit puhumaan, että miten voin pelastaa avioliittoni. Tiedän ton tunteen... Epätoivon ja epäuskoisuuden tunteen. Joka on niin raskas, että sitä voi kuvata sanoin.
Kun kaikki hajoaa. Mutta ei ole vaihtoehtoja.

Yks elämä. Sitä kohti. Ja pystyt siihen.