KESKUSTELUFOORUMI

Tapailen yhtä miestä, joka tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Koitimme aloittaa parisuhdetta, mutta taisimme huomata molemmat sen mahdottomuuden. Sovimme yhteisymmärryksessä olevamme ystäviä. Mies sanoi haluavanasa auttaa minua enemmin kuin ruveta parisuhteeseen kanssani. Alkuun olin hieman pettynyt, mutta nyt ajattelen asiaa toisin. Varmaan minulle on tässä vaiheessa parempi saada luotettava ja turvallinen mies ystäväksi (mahdollisesti pitkäaikaiseksi sellaiseksi) kun väen väkisin yrittää tällaisen kanssa parisuhdetta, johon en ehkä ole vielä valmis.

Arvostan ystävyyttä enemmän kuin parisuhdetta. Ehkä omat kokemukseni (parisuhteet alkoholistin ja narsistisen miehen kanssa) ovat syynä siihen. Koen asian niin, että toisistaan välittävien ystävien välillä on paljon enemmän rakkautta (sitä henkistä) kuin huonossa parisuhteessa olevien. Parisuhde voi olla itsekkyyden ja valtapelin temmellyskenttä. Hyvä ystävyyssuhde voi olla täynnä vastavuoroisuutta, ystävien keskinäistä arvostusta, hyvän ja onnellisuuden toivomista molemmille, asioiden ja kokemusten vastavuoroista jakamista, vastavuoroista kuuntelemista ja tukemista, tsemppaamista... Tällaisia ihmissuhteita minä tällä hetkellä arvostan eikä näitä välttämättä parisuhteesta löydä. Tällä hetkellä en aktiivisesti etsi parisuhdetta mutten sulje sen mahdollisuutta poiskaan. Minulla on kymmenkunta hyvää, minulle tärkeää ja rakasta ystävää sekä hyvät työkaverit. Heille kaikille olen kiitollinen siitä, että he ovat olemassa. Minulla on lisäksi sukulaiseni ja muut tuttavat. En ole yksinäinen sinkkunakaan.

Luultavasti ajatuksiini vaikuttaa se, että muutamalla ystävälläni on tällä hetkellä tai on äskettäin ollut huonohko parisuhde, jossa on sellaisia puolia, jotka eivät hyvään ja toista arvostavaan parisuhteeseen kuulu: mitätöintiä, jatkuvaa arvostelua, alistamista, nöyryyttämistä, syyllistämistä, toisen elämän rajoittamista, riitelyä käsittämättömistä asioista, mustasukkaisuutta, pelottelua ja uhkailua eli ainakin henkinen väkivalta on läsnä. Olen tuntenut nämä ystäväni jo vuosia ja he ovat tietyllä tavalla samanlaisia kuin itsekin olen. Kilttejä, huomaavaisia, empaattisia, rauhallisia, riitoja vältteleviä, joustavia, toisen tahtoon mukautuvia, hyväsydämisiä, toisista hyvää etsiviä, sinisilmäisiä ja liian luottavaisia. Eli olemme aivan liian helppoja uhreja narsistisille ihmisille. Minulla on hyvän ystäväni kanssa sanaton sopimus siitä, että pidämme toisistamme huolta parisuhdeasioissa ainakin niin että kerromme toisillemme toisen olevan tärkeä, rakas, arvokas ja hyvä ihminen joka ansaitsee hyvän parisuhteen ja hyvän miehen. Ja varmasti tarvittaessa puutumme asiaan. Olemme ainakin toistemme tukena.

Olisi niin ihana olla jo valmis uuteen suhteeseen. Mutta ei. Väkivalloin revin itseni irti sairaasta suhteesta. Miehellä oli narsistinen luonne ja hän oli väkivaltainen. Ja kuitenkin vieläkin itken oman rakkaudentunteeni perään ja sen suhteen hvirn puolien perään. Tunteeni ovat vieläkin kauhean ristiriitaiset. Erosta on noin puolitoista vuotta. Olen vieläkin totaalisen rikki. Tietysti nyt kun olen ollut yksin on ollut aikaa toipua, etten ole enää niin henkisesti väsynyt. Hyvät ja huonot asiat palaavat taas mieleen. Itken yksinäisyyttäni ja sitä etten jaksa ihmissuhteita. Ja tuntuu kaksin verroin pahemmalta ky exä porskuttaa ja hehkuttaa facessa kuinka ihanaa elämä on. Ymmärrän kyllä että sosiaalinen media on näiden temmellyskenttä jossa he jakavat valhettaan, sata kuvaa itsestä seperhymy päällä. Valhetta vai totta? Luulen että huomenna saan viestin miten hienosti menee ja on löytänyt naisen tai sitten kerjää mua luokseen seksiin. Tälläistä on jatkunut koko ajan. Oma elämä tuntuu niin tyhjältä, tylsältä ja masentavalta kun ei pysty elämään, eikä tutustuun keneenkään. Erosta on jo niin kauan että paska meinaa unohtua.minä rakastuin siihen mieheen joka oli minulle hirviö. Antoi äärettömän hyvää ja antoi äärettömän pahaa. Miten toipua siitä mitä rakastin.pelkäsin sitä miestä, joka löi. Muutuin pelokkaaksi sen miten vaikutuksesta, joka harjoitti henkistä väkivaltaa. Haluaisin niin jatkaa eteenpäin. Luulen, että hänen viestinsä minulle on tarkoitettu tuhoamaan minua. Henkistä väkivaltaa. Ei sellaista miestä jätetä. Hän kostaa. Olen niin yksin tämän kanssa, koska suht normaalista suhteesta eronneet eivät ymmärrä. Kiitos kun luit.

Itse olen ollut yksikseni eron jälkeen 3 vuotta ja nyt alkaa olemaan siinä kunnossa, että voisi harkita uutta suhdetta. Vuosi sitten oli yksi orastava suhteen alku, mutta se kaatui siihen, että olin vielä niin hajalla/rikkonainen eikä rohkeus riittänyt kun olisi pitänyt tehdä ratkaisuja.

Minulla auttoi narsistisisesta miehestä toipumisessa se, että ajattelin miehen olevan täysin kelvoton enkämuistellut niitä suhteen hyviä hetkiä. Tein siis juuri päinvastoin kuin yleensä teen. Yleensä pyrin ajattelemaan niitä hyviä puolia, mitä jokaisessa ihmisessä on ja musitlemaan niitä hyviä asioita ja hetkiä. Mutta kaiketi se on niin, ettei narsistista pääse henkisesti tai emotionaaliseti eroon muuta kuin muistamalla kaiken sen pahan ja huonon. Sillä tätä pahaa ei halua enää toista kertaa kokea. Me kaikki olemme ansainneet parempaa kuin suhteen narsistisen ihmisen kanssa.