Minun kokemus

[Irtinyt]

Minua on manipuloitu, hyväksi käytetty, pahoinpidelty henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti. Yli 20 vuotta siedin sitä kaikkea. Aina hän sai minut uskomaan, että syy ongelmiin oli minussa tai ei ainakaan hänessä. Aina kun päätin jättää häne, hänen onnistui manipuloida minut takaisin, keinoja kaihtamatta, ensin, hyvällä sitten pahalla ja jos se ei tehonnut, hän uhkaili itsemurhalla. Hän on saanut itsetuntoni nollaksi tai jopa miinus merkkiseksi, hän on aiheuttanut minulle loppuelämän taloudellisen ahdingon, hän on rikkonut minut murusiksi.

Nyt lapset ovat jo melkein aikuisia ja vihdoin silmäni ovat avautuneet. Tajusin, että vain minä voin tehdä lopun tästä. En jaksanut enää. Jostain sain pienen kipinän jolla olen irrottautunut askel kerrallaan. Lähdin sanomalla, että minun tarvitsee miettiä asioita. Sitten ilmoitin, että ero olisi molemmille paras vaihtoehto. Matkani vapauteen on vielä ihan kesken, etenen päivä kerrallaan ja hoidan asian kerrallaan. Koko ajan joudun muistuttamaan itseäni "sinä pystyt tähän. Ansaitset paremman elämän. Rakasta itseäsi"

Heikkoina, yksinäisinä hetkinä ole muistuttanut itseäni kaikista pahoista kokemuksista, joita hän on minulle aiheuttanut. Olen yrittänyt katsella elämääni ulkopuolisen silmin. Olen ollut itseni kuvitteellinen ystävä joka kehuu kuinka hyvin pärjään yksin ja kuinka hyvää elämä vielä tulee olemaan kun pääsen lopullisesti omille jaloilleni. Itsetuntoni paranee päivä päivältä ja saan siitä voimaa jatkaa kohti ihan omaa onnellista elämää!

Tänne kannattaa kirjoitella. Siitä on ollut minulle todella paljon apua! Toivon että löydät oman kipinäsi ja jostain voimanrippeet jolla lähdet kohti onnea! Haluan kertoa sinulle, että jos saat järjestettyä itsellesi rauhallisen paikan asua ja miettiä asioita rauhassa ilman häntä, kipinä voimistuu!

[Merenelävä]

Näitä juttuja, kun lukee Sama taloudellinen hyväksikäyttö toistuu useimmissa parisuhteissa. Narsistisia ei tunnu koskaan olevan rahaa ja ihan sama kuinka paljon taloudellisesti tuet, niin mikään ei riitä ja kiitosta et saa. Vauhti vain kiihtyy sitä mukaan mitä enemmän tuet.

Ei meilläkään ollut exällä ikinä rahaa mihinkään vaikka maksoin 90٪ kaikki kiinteät kulut. Hän oli aina taloudellisissa vaikeuksissa. Ja siis molemmat olimme työssä käyviä. Hän otti lisää ja lisää lainaa ja osteli mitä sattui. Jonkun lainan takasin, jota en olisi halunnut. Kauheat raivarit sain päälleni, kun ilmaisin etten halua taata sitä. Onneksi Hän sai sen hoidettua, mutta myöhemmin otetut lainat paljon huonommin. Kun ostin lapsille vaatteita, piti minun ostaa tai maksaa hänenkin vaatteensa. Aina piti venyttää budjettia siitä ennalta sovitusta. Hän oli myös jatkuvasti lainaamassa minulta lisää rahaa, jota en tietenkään ikinä saanut takaisin. Tai eihän kuulemma parisuhteessa kuulemma kuulukaan lainata vaan kaiken pitää olla yhteistä hänen mukaansa.. Mitä tahansa isoja ongelmia jos kotona sattui, oli se sitten auton hajoaminen tai talon korjaaminen. Se oli aina minun päänsärkyni hoitaa rahallisesti. Ne eivät sitten olleetkaan millään tapaa hänen ongelmiaan. Hulluksi meinasin tulla pitäessani yksin talouttamme pystyssä.

Eron jälkeen Elämä paljon taloudellisempaa ja helpompaa. Hyvin kuvaavaa hänen omituisesta laskuopista myös eron jälkeen on seuraava; Sovittu, että lasten matkat maksetaan hänen luokseen puoliksi minne on matkaa pitkälti toista sataa kilometriä. Erään kerran olin ohikulkumatkalla ja tiputin lapset hänen luokseen samalla. Hänen mukaansa lasten paluumatka olisi pitänyt nyt puolittaa ja menomatkaa sinne ei lasketa, kun ajoin ohi muutenkin.

[Peikkopoika]

On kyllä jännä miten samanlaisia kokemuksia täällä on. Minua pelottaa, kun hänellä lainaa vielä 25 tonnia. Minä ainut takaaja. Nyt vaan tuntuu siltä, että kun jaksais repiä itsensä irti niin ihan sama vaikka joutuisin tuon maksamaan. Tuhoudun taloudellisesti joka tapauksessa, jos jatkan hänen kanssaan. Merenelävä, sama ajatus minullakin tuosta, että yksin elämä olisi taloudellisempaa. Ja ennenkaikkea rauhallisempaa ja ennakoitavaa. Haluan erota, mutta elämä on mennyt maalitolppien siirtelyksi. Ilmoitan erosta maaliskuun alussa, huhtikuussa, kesäkuussa, sitten 2026 kun tuo laina loppuu. Ei nyt on pakko ilmoittaa erosta, pakko. Tulkoon vaikeuksia.

Tänäkin talvena hän on eritavoin hukannut minun rahaa useita tuhansia, tuo väkivalta tapauskin vielä. Hyvää oli se, että ensi kertaa soitin poliisit. Ja ne uskoi, ne uskoi, että nainen voi olla väkivaltainen. Se toi elämääni luottavan tunteen kun poliisi uskoi minua, samoin sosiaalitoimiston virkailija uskoi minua, kun lastensuojeluilmoituksen takia kyseli. Pahoinpitelyn jälkeen kerroin haluavani erota.Hän mökötti muutaman päivän mökillä, whatsapissa syytteli, haastoi riitaa. Sitten hän tuli takaisin, lupaili sitä ja tätä, ja jotenkin vaan kaikki jatkuu taas.

Luin tuon päivällä kirjoittamani viestin ja mietin, mitä jos se olisi jonkun toisen kirjoittama. Mitä sanoisin ihmiselle, joka kokee tuollaista? Juokse karkuun, älä mene takaisin. Miksi minä en saa tuota aikaiseksi. Yksi syy on varmaan häpeä. Häpeä miten kaikki on mennyt, minun talous alkaa olla raunioina. Valtava määrä työtä omassa yrityksessä ihan hukkaan, No koitan pelastaa mitä voin, että lapsille jäisi edes jotain. Talous nyt on pikku juttu terveyteen verrattuna. Henkinen ja fyysinen terveys on ihan loppu.

Tajusin tuota päivällä laittamaani viestiä lukiessa, ettei se tappouhkaus tuntunut miltään. Voisiko hän minut tappaa. Kahtena päivänä tällä viikolla olen toivonut, että hän tappaisi minut. Sitten olisin ainakin rauhassa. Tulipa itkettyä aika paljon tuon oivalluksen jälkeen. Eihän tuollaisissa ajatuksissa ole mitään järkeä. Poishan tästä suhteesta on päästävä. Juostava, eikä koskaan palattava entiseen.

[mieshoitsu]

Moi peikkopoika
Luin tämän ketjun ja avautumisesi. Olen itsekin reilu viikko sitten löytänyt ja kirjautunut sivuille samojen haasteiden takia.
Olen soittanut myös tukipuhelimeen jossa kerroin kaiken...tai ainakin niin paljon kuin pystyin tuomaan julki asioita jotka tullut vuosien jälkeen pintaan.Pitää kai annostella oksennuksen määrää ettei itse siihen huku?
Tiedätkö mitä? uskon ihan joka sanan koska olen kokenut ja koen paljon samoja asioita kuin sinä.
Myös tämän kuvion että vaimo myöntää olleensa asiaton "silloin joskus". Ei vain muista että se "joskus" oli viimeksi eilen kun nolasi ja arvosteli, syy oli se kun ärsytti kun en osannut erästä atk-hommaa ja pyysin apua.
Nyt vaimo on alkanut luvata rakastaa minut uudestaan eheäksi, koska huomaa että asiat vaivaa. Hän tekee ruoat jälkiruokineen, siivoaa....etenkin tässä sovintovaiheessa.
Varsin mallikelpoinen puoliso siinä roolissaan ...niin juuri; roolissaan,ei omana itsenään...Mutta kun se ei mene niin, koen olevani itse huono kun hyvitellään.En edes ansaitse hyvittelyä koska en luota toisen aitoon muutokseen.En pysty itse antamaan rakkautta toiselle niinkuin haluaisin vaan olen näiden asioiden kanssa tunnelukossa. Myös minä olen sellainen joka olen muuttunut iloisesta ihmisestä ilottomaksi ja mullakin on ikävä itseäni.Monelle näkyy olevan myös syyllisyyden taakka harteilla koska suunnittelee eroa.Vaimo siitä muistuttaakin että kuinka voin olla niin itsekäs että haluan erota,koska hän ei halua lapsilleen kahta kotia.( kukapa sitä haluaisi).
Ainut mikä minun tilanteen erottaa, vaimollani on hänen omaa rahaa ns. riittävästi, en edes tiedä kuinka paljon koska vastaa asiaan ympäripyöreästi. Molemmilla omat tilit ja elämä maksetaan puoliksi. Meillä on toisen omaisuudesta pois sulkeva avioehto eli sitä puolta ei ole.Mutta eihän onnellisuudella ole hintaa ja rahalla ei ole merkitystä oikeiden asioiden äärellä.
Nämä pitkät suhteet joissa toinen osapuoli on persoonallisuudeltaan liian haastava toiselle, on irrottautumisen ja siitä syntyvän häpeän määrä todella suuri.Mutta minäkin työstän omalla kohdallani tätä, enkä tiedä mihin tämä johtaa.
Itsekin tarvin apua ja tsemppiä, vaikka annan tukea muille, hölmö kuvio sekin? Muistetaan molemmat että se mikä tuntuu sisällä, on oikea tunne eikä toisella ole lupa muuttaa sitä tunnetta paremmin itselle sopivaksi.

[krassi]

Syyllisyys ja häpeä ovat usein syy, että ei pääse eroon narsistista. Nuo tunteet tulisi jotenkin ymmärtää vääriksi ja kääntää voimavaroiksi. Päinvastoin, olette hyviä, kun ymmärrätte ja olette selvittäneet asioiden oikean laidan. Syyllisyyttä ja häpeää lietsomalla narsisti saa otteen uhrista. Heittäkää romukoppaan syyllisyys, olette hyviä, fiksuja ihmisiä, teissä ei ole mitään vikaa. Aikoinaan konkreettisesti katsoin peiliin ja sanoin itselleni, että olen ihan hyvä ihminen! Omat inhimilliset viat ovat pientä narsistin pahuuden rinnalla.

[Merenelävä]

Peikkopoika en itsekään osannut tai uskaltanut miehenä kertoa kenellekään kuinka olin saanut turpaani. Toisinaan jäljet näkyivät kasvoissa, mutta helppohan se on selittää mitä muuta on sattunut. Eihän niitä kertoja ollut "kuin kymmenkunta" kahteenkymmeneen vuoteen, mutta jokainen kerta on liikaa. En pelottele, mutta älä kuitenkaan vähättele tuota ajatusta pystyykö hän olemaan hengellesi vaarallinen. Ihminen, joka ei tiukan paikan tullen pysty halitsemaan itseään vaan käy päälle, voi mielestäni kyetä mihin vaan. Näin itsekin aloin ajattelemaan, mutta en silti pelännyt kuolemaa. Mietin usein, mitä tapahtuu, jos satumme olemaan vaikka keittiössä, kun hän pimahtaa totaalisesti. Se suunnaton raivo mikä tietyissä tilanteissä näkyi silmistä, sai minut ajattelemaan että hän on jo ylittänyt koskemattomuuden rajan ja miksei toistakin. Leipäveitsi voisi olla sopivasti hänen kädessään siinä raivon vallassa ja loppu olisi historiaa. Ajattelin kuitenkin, että siitä hän ei enää selviä jäin henkiin tai en. Onneksi mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut, mutta varma en voinut olla mistään.

Itselleni oli helpotus, koska hän oli se joka lähti ja jätti kaiken taakseen niin kuin omassa viestiketjussa aiemmin kerroin. En jaksanut alkaa tappelemaan mistään elatusmaksuista tai muustakaan, koska kaikki sujuu nyt paljon taloudellisemmin, stressittömämmin ja helpommin. minä selvisin suhteellisen kuivin jaloin tilanteesta, vaikka riskit totaaliseen henkilökohtaiseen konkurssiin olivat suuret. Selvitä asioita etukäteen ja pysy aina askeleen edellä erotessasi. Varaudu kokoajan pahimpaan niin et tule pettymään tai yllätyteksi missään tilanteessa. Näin minäkin jouduin tekemään vaikka jätetyksi tulinkin. Oli siinä ihan riittävästi vääntöä silti eron jälkeen. Ota mahdollisimman luotettavia ihmisiä avuksesti ja kerro heille häpeilemättä kaikki. Apua ja tukea tulet tarvitsemaan päästäksesi pahimman yli.

Se on omituista kuinka omaa tilannettaan ei näe ja jatkaa selittelyään itselleen toisen huonosta päivästä, ajasta tai mistä lie. Ei oikeasti kehtannut kertoa kaikkein karmeimpia totuuksia puolisosta, vaikka joskus äijien saunailloissa onkin kritisoitu vaikeita puolisoita. Se isoin ero muihin on se, että heillä on oikeasti niitä hyviä hetkiä, tasapuolista kunnioitusta ja toisen arvostusta, mistä ei siinä hetkessä puhuta.

Voimia sinulle Peikkopoika valitsemallasi tiellä. En periaatteessa halua tsempatata ketään eroon, mutta kerran täällä vain eletään. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi jatkuvaan ahdistukseen ja itsensä kadottamiseen. Vaikken itsekään enää ikinä ketään enää löytäisi, on elämä paljon helpompaa nyt kun saa oikeasti hengittää, eikä elää varpaillaan joka hetki. Yhteenjääminen ei kannata, ei edes lapsien vuoksi.