KESKUSTELUFOORUMI

Näinhän se on. Olen minäkin sitä mieltä että lapsen on parempi terveen vanhemman kanssa tällaisissa tapauksissa. En vielä tiedä miten se meillä tulee menemään. Sulla ehdottomasti oikea ratkaisu jos lapsi isästään kärsii.

Toi, että lapset ovat kulutustavaraa.. Käyttääkö eksäsi lapsia ikäänkuin statuksenaan? Musta tuntuu, että lapset ovat mun exmiehelle sellainen mitä voi näytellä tietyissä tilanteissa ja paikoissa, mutta jos pitää sen enempää niiden sielunmaisemaan perehtyä tai huolehtia niiden perustarpeista, ei kiinnosta enää.

Haluaisin kuitenkin uskoa että lapseni pysyvät hengissä isänsä kanssa ollessaan, elättelen toivetta että mies kykenisi yhteishuoltajuuteen, että hoitaisi pienen tonttinsa hyvin. Tsemppaisi sen hetken lasten kanssa, ettei niillä mene välit ihan täysin.

Toi kuulostaa perin tutulta toi raha-asioissa sössiminen, yli äyrien eläminen. Jotenkin hassusti meilläkin oli varaa kahteen pitkään ulkomaanreissuun vuodessa vaikka mies elää työkkärillä.... Ja kahteen autoon, veneeseen, työhuoneisiin, varastoihin, hilavitkuttimiin...

Toi turhasta riiteleminen.. Vitsi kun mies saa mut tuntemaan itseni naurettavaksi jos pidän puoleni pyyhkeitteni kanssa. Koska enhän ketään muutakaan ihmistä kohtaan ole noin kylmä ja säälimätön. Yleensä olen ihmisrakas ja autan lähimmäisiäni ja tuntemattomiakin, tuntuu itselleni vieraalta olla niin tyly. Mutta tässä tapauksessa pitää vaan vissiin opetella.

Et sä ole typerä kun et anna pyyhkeitä mukaan. Etkä siksikään että riitelet niistä. En minäkään voi mennä koskemaan avomieheni tavaroihin ilman lupaa ja jos on sovittu että jotain tiettyä pyyhettä ei käytä kukaan muu, silloin sitä ei myöskään käytä kukaan muu. Jokaisella on oikeus määrätä omista tavaroistaan.

Kyllähän sitä joka paikassa ollaan rehvastelemassa muksuilla. En väitä olevani täydellinen äiti itsekään mutta lapseni kyllä tunnen. "Paras" kommentti oli että hänen mielestään se on p*rseennuolentaa jos lapsella on paha mieli ja kysyy mikä on hätänä. Ok Eipä lapset muutenkaan kiinnosta kuin silloin tällöin jos niillä saa huomiota. Eskarin päättäjäisissä lapseni isä kulki ohi huomaamatta tyttöä lainkaan, tivasi jotain henkilökunnalta ja häipyi siliän tien. Lapseni aloittaessa koulun mukana oli silloinen tyttöystävä ja sain olla yksin saattamassa kouluun koska narsku sai jonkun ihme raivomökötyskohtauksen autossa ja häipyivät saman tien. Autolla niiden piti heittää mut kotiin eikä niitä näkynyt kunnes soitin tälle silloiselle kumppanille ja kyselin millä bussilla pääsisin takaisin kotiin.

Joulu- ja kevätjuhliin ei koskaan ole osallistuttu.

Kyllä on sanottava että luojan kiitos tyttäreni on ominut nykyisen kumppanini isähahmokseen. Avokkini otti tyttäreni hetkeäkään epäröimättä vastaan, osallistuu lapsen elämään, kyselee koulusta, leikkii ja hassuttelee tytön kanssa ja pitää huolen. Onneksi tytöllä on muita normaaleja miehenmalleja myös.

Tarina jatkuu!

Narsku on yllättäen ottanut oman asianajajan ja iski vastaan että jos hänelle tehdään olosuhdeselvitys oikeuden määräyksestä, silloin olosuhdeselvitys pitää tehdä tännekin Lähetin asianajajani kautta sellaisia terveisiä että aivan vapaasti saa tulla meille. Valvottuihin tapaamisiin ei kuulemma ole perusteita. Ai ei vai...

Njaa, katsotaan nyt mitä tässä käy. Pahimmassa tapauksessa tilanne säilyy vain ennallaan eli mikään ei olennaisesti muutu. En enää mene pois tolaltani vaan ohitan tämmöiset provosoinnit. Aika näyttää.

Kova kovaa vastaan. Kettumaista, että joutuu tuollaista taistelua läpikäymään, epäreilua. Kun joillain ihmisillä on ihan normaaleja eroja ja vanhemmat KESKUSTELLEN miettivät yhdessä mitkä ratkaisut on lapsille parhaita... Onneksi sulla on avomies, jolle voit jakaa noita juttuja. Ja onneksi tyttäresi saa elää rauhassa ja turvassa. Teet niin hyvin, kun menet eteenpäin etkä korvaasi lotkauta toisen vinkunoille. Mulle entiset yhteiset ystävät soittelee välillä että miten se mies voi, se näytti niin apealta ja he haluavat auttaa sitä. Huh huh. Näyttäkööt vaikka ilopilleriapinalta, minua ei enää kiinnosta sen näytellyt tunnetilat, miksi ne minulle miehen fiiliksistä soittelee. Voin pitää huolen vain omista tunteistani.

Khuh: Toi rakkauden kerjääminen, helvetti, siinä mä elin monta vuotta. Itkin ja itkin omaa tyhmyyttäni kun sain aina julman solvauksen tai töksäytetyn haukkuman päälleni. Enkä voinut käsittää miten kukaan voi olla niin kylmäkiskoinen toista ihmistä kohtaan!

Narsistin kanssa paras tapa edetä on jatkaa elämäänsä iloisena ja onnellisena. Jos se luulee murskaavansa mut, se yrittää murskata väärää mimmiä. Oikeastaan tätä on jopa kiinnostavaa seurata kun alkaa mennä niin naurettavaksi.

Älä säkään Patsas korvaasi lotkauta muiden sanomisille. Ne ei tiedä mistä tässä on kyse. Sä tiedät. Jokainen sitäpaitsi tarvii rakkautta ja hyväksyntää ja normaali ihminen antaa sitä. Virtuaalihali täältä, mä oon sun kamu ainakin eletään me omaa elämäämme ja ollaan arvokkaita ihmisiä. Eikös vaan?

Notavictim, luin toisaalta että oot voittanu oikeudenkäynnin. Jee, onnea!
Ihana lukea että joskus oikeus voittaa.

Meillä varmasti lähtee nyt sopimusasiat oikeuteen. Aiemmin minulle sanottiin että ei voi hakea valvottuja tapaamisia sillä ne astuvat kuvioon vasta kun on lastensuojeluasiakkuus.

Tärkein kysymys sulle ois että millä perusteilla sait valvotut tapaamiset? Jos haluat vastata....

Väkivaltaisuuden vuoksi jonka takia oli tehty lastensuojeluilmoituksia. Asiakkuus on edelleen voimassa. Näin lyhyesti sanoen.

Narskun uhkailuihin ei koskaan pidä kiinnittää minkäänlaista huomiota. Ei minkäänlaista. Kun narsku huomaa ettei ne tehoa, se joko alkaa mököttää tai hylkää kokonaan. Mä olen oppinut ajattelemaan että narsku tulee aina olemaan mielisairas ja oman surkean itsensä vanki. Onneks mun ei tarvii olla. Tarvitaan huima määrä tervettä narsismia jotta voi kohdata sairaan narsismin vahvana. Tiedän olevani hyvä omana itsenäni ja arvokas. Ansaitsen hyvää kohtelua. Vei vuosia ymmärtää tämä.

Aivan loistava lause tuo

Tarvitaan huima määrä tervettä narsismia jotta voi kohdata sairaan narsistin vahvana.

Kirjoitan ylös, ja taitaapa tuosta tulla yksi mantra tässä matkallani. Kiitos!

Mahtaakohan henkinen väkivalta, ts. Lapsen manipulointi riittää valvottuihin?

Kiitos notavictim, on hienoa lukea selviytymisestäsi, ja tätä kautta saada myös toivoa itselle.

Meilläkin on edessä tapaaminen lastenvalvojan kanssa ja aion ottaa puheeksi juurikin tuon lapsen manipuloinnin ja kysyä kuinka siihen suhtaudutaan. Vielä en ole päässyt muuttamaan pois, mutta asunto on odottamassa reilun viikon kuluttua. Lasten muuttoilmoitusta en saa tehdä ennen lastenvalvojan tapaamista, mutta itselleni toki kyllä. Mieheni pyrkii vaikeuttamaan asioita parhaansa mukaan ja kuvittelee minun kärsivän, koska joudun luopumaan suuresta osasta tavaroista, jotka olen avioliiton aikana työlläni maksanut. Mutta minä en välitä siitä, se on vain rahaa ja sitä tulee työtä tekemällä lisää. Pääasia, että saamme lasteni kanssa kodin, jossa on hyvä ilmapiiri ja jossa on helppo hengittää. Jos hän rupeaa hankalaksi, haen yksinhuoltajuuden ja tiedän sen myös saavani.

Mä olen otettu! Kiitos Kermiitti ja muut. Mulla ei ole vielä tietoa siitä miksi joudun tällaisen läpikäymään, mutta käydään nyt sitten. Kaikkeen löytyy aina syy, jos ei nyt, niin joskus sitten ja jos ei silloinkaan, pitää vaan kohauttaa hartioita ja mennä eteenpäin. Hyvä että mun kokemuksista on ollut apua teille.

Senkin sanon että vaikka pienenä en käsittänyt, miksi mä olin aina se jota sai kohdella miten vain, ja vähän isompanakin, oli siitä hyötyä. Opin vehkeilemään ihmisten kanssa mutta nykyään käytän taitojani hyvään enkä pahaan. Olen aina osannut iskeä ihmisten arkaan kohtaan ja vääntää niin kauan siitä että toinen rukoilee armoa. Kornisti sanoen olen maailman sydämellisin ystävä niin kauan kuin mun luottamusta ei petetä, mutta se, joka mua ja varsinkin mun lasta kohtelee huonosti, tulee olemaan mun kanssa napit vastakkain. Kärpästäkään en voi tappaa tuntematta huonoa omaatuntoa, mutta narskun häikäilemättömyys sai mussakin aikaan sellaisen raivon, että en ollut koskaan sellaista kokenut. Nyt ymmärrän tosi hyvin tiikeriemoja jotka puolustaa pentujaan ja vihakin on alkanut vaihtua välinpitämättömyydensekaiseksi sääliksi ja halveksunnaksi.