Re: Olenko narsistin kanssa? Oon tosi hämmentynyt
Lähetetty: 26 Elo 2022, 12:10
Palaan tänne nyt taas kirjoittamaan.
Ei varmastikaan tullut kenellekään yllätyksenä, että olen ongelman edessä tällä hetkellä.
Meillä oli hyvä jakso menossa, toki kovin lyhyt. Viime kirjoituksesta tähän päivään asti.
Vannottiin rakkautta, näytti sitä ja oli myös itse epävarma, että olenko itse tosissaan tässä suhteessa.
No en ole tehnyt mitään mitä tämä toinen osapuoli pitää "vääränä". Eli ei ole ollut mitään huomautettavaa mistään.
Kuitenkin hän on kysellyt ja epäillyt paljonkin asioita näinä viikkoina joka on ok minulle, koska olemme voineet ne keskustelemalla selvittää jotenkuten.
No eilen tämä muuttui.
Otimme suhteen "etenemisen" puheeksi ja kyselin itsekin kuinka tosissaan hän on tai mitä haluaa jne.
Saatoin ehkä hieman jankuttaa samaa asiaa, mutta ihan ystävälliseen sävyyn enkä syyttäen vaan halusin puhua omista ajatuksista.
Hänelle se oli ok, mutta pienessä hetkessä se muuttui siihen, että " en haluakaan, tulee liian nopeasti "
" Jos et olisi ruennut kyselemään mitään niin asia olisi toisin"
" Et ymmärrä minun pointtia asiassa "
" En pysty etenemään, koska epäilet kokoajan minua ja käännät minun syyksi "
" Kukaan ei ole ikinä minua epäillyt noin paljon "
" Haluan olla sinun kanssa, MUTTA en halua tuollaista ihmistä joka epäilee "
Kuitenkin hänen mielestään nämä "epäilykset" ovat olleet vain kysymyksiä joihin olen halunnut vastauksia ja omia ajatuksia asioista jotka sanon vain ääneen hänelle, koska no tykkään selvittää asiat jotka mieltä painaa syyttämättä ketään siitä.
Keskustelu oli kokoajan suht rentoa ja rauhallista.
Loppujenlopuksi minä olin se joka epäilee AINA ja en YMMÄRRÄ häntä.
Mitä ihmettä tämä taas on? Yllättäen olen taas erittäin hämmentynyt kun kaikki oli oikeasti hyvin.
Hetken jo kerkesin ajatella, että ehkä olen yliajatellut, että hänellä olisi narsistisia piirteitä tai jotain muuta.
Ei varmastikaan tullut kenellekään yllätyksenä, että olen ongelman edessä tällä hetkellä.
Meillä oli hyvä jakso menossa, toki kovin lyhyt. Viime kirjoituksesta tähän päivään asti.
Vannottiin rakkautta, näytti sitä ja oli myös itse epävarma, että olenko itse tosissaan tässä suhteessa.
No en ole tehnyt mitään mitä tämä toinen osapuoli pitää "vääränä". Eli ei ole ollut mitään huomautettavaa mistään.
Kuitenkin hän on kysellyt ja epäillyt paljonkin asioita näinä viikkoina joka on ok minulle, koska olemme voineet ne keskustelemalla selvittää jotenkuten.
No eilen tämä muuttui.
Otimme suhteen "etenemisen" puheeksi ja kyselin itsekin kuinka tosissaan hän on tai mitä haluaa jne.
Saatoin ehkä hieman jankuttaa samaa asiaa, mutta ihan ystävälliseen sävyyn enkä syyttäen vaan halusin puhua omista ajatuksista.
Hänelle se oli ok, mutta pienessä hetkessä se muuttui siihen, että " en haluakaan, tulee liian nopeasti "
" Jos et olisi ruennut kyselemään mitään niin asia olisi toisin"
" Et ymmärrä minun pointtia asiassa "
" En pysty etenemään, koska epäilet kokoajan minua ja käännät minun syyksi "
" Kukaan ei ole ikinä minua epäillyt noin paljon "
" Haluan olla sinun kanssa, MUTTA en halua tuollaista ihmistä joka epäilee "
Kuitenkin hänen mielestään nämä "epäilykset" ovat olleet vain kysymyksiä joihin olen halunnut vastauksia ja omia ajatuksia asioista jotka sanon vain ääneen hänelle, koska no tykkään selvittää asiat jotka mieltä painaa syyttämättä ketään siitä.
Keskustelu oli kokoajan suht rentoa ja rauhallista.
Loppujenlopuksi minä olin se joka epäilee AINA ja en YMMÄRRÄ häntä.
Mitä ihmettä tämä taas on? Yllättäen olen taas erittäin hämmentynyt kun kaikki oli oikeasti hyvin.
Hetken jo kerkesin ajatella, että ehkä olen yliajatellut, että hänellä olisi narsistisia piirteitä tai jotain muuta.