KESKUSTELUFOORUMI

Ja on kirjoitettu. Oon kirjottanu semmosen kirjan määrän tekstiä tästä mutta vain itselleni. Olen kirjoittanut viimeisen, katkeran ja vihaisen kirjeen hänelle missä olen käynyt läpi asioita alusta loppuun ja miten olen kokenut tilanteet. Tietenkään, tätä en ole hänelle lähettänyt. Tämä on helppo kirjottaa, koska hän ymmärtäisi missä tekstissä on kyse kokoajan. Tänne sitä ei voi laittaa kun se vaatisi hirveän määrän selostamista. Se on mulla tallessa ja jos hän vielä lähestyy viesteillä ni sitte hän saa lukea sen tekstin. Olen kirjoittanut sitä monta kuukautta ja muokannut tarpeen vaatiessa. Kunpa tuohon saisi varmuuden... Tai asia edes puollettaisiin ni se helpottaisi minun itsesyyllistämistä ja tämä "mitä minä tein niin väärin" pohtiminen helpottaisi. Pääsisin painajaisista ja ikävästä ja vihasta ja katkeruudesta eroon.

Myös, kun työskentelemme samalla alalla, tulee väistämättä se päivä kun me törmäämme. Hän tulee varmasti aukomaan päätä. Kuinka selviän tilanteesta niin, että en räjähdä hänelle kun olen patonut tätä kaikkea... En koe siis uhkaa enkä mitään tämmöstä tietenkään, eihän hänestä ole mitään fyysistä pahaa minulle aiheuttamaan enkä pelkää häntä enkä hänen kavereitaan, mutta pelkään että kuinka selviän. Tahtoisin vaan todeta kylmän rauhassa hänelle että "Meillä ei ole mitään keskusteltavaa. Koen, että olet narsistinen ihmisriekale. Ole hyvä ja poistu". Tämä aiheuttaisi hänessä valtavan räjähdysmäisen raivokohtauksen aivan varmasti. Pysynkö siinä sitte itse enään rauhallisena. Tiedä häntä... Aika näyttää

Kirjoitat hyvin ja laajasti kokemaasi. Tiedätkö, se mikä tällaisissa toksisissa suhteissa on yksi vaikeimpia tunteita käsitellä, on epäoikeudenmukaisuuden tunne. Sinä kuvaat tätä. Toinen jatkaa matkaansa oma totuus ainoana oikeana ja itsellä on tunne, ettei saanut sitä viimeistä aikuisten tasolla käytävää keskustelua ja tämän myötä ehkä jonkinlaista oikeudenmukaisuutta. Tuo todella jäytää syvälle sieluun. Nyt pääse tästä yhteen kysymykseeni: Mitä luulet. Jos näyttäisit hänelle pitkän kirjoituksen jonka olet kirjoittanut. Jos tulisi tämä tilanne että antaisit sen hänelle. Olisiko hän aidon kiinnostunut tästä, vastavuoroisesti? Menisikö hänen vastauksensa kenties takaisin häneen? Ottaisiko hän sinut huomioon? Tai voisiko olla niin että hän ehkä kohauttaisi olkiaan kirjoituksellesi eikä kommentoisi sitä millään tavalla, sivuuttaisi sen vain? Narsistisesti käyttäytyvä ihminen ei kiinnostu juttelemaan kokemuksistasi aidosti, syvällisesti ja vastavuoroisesti. He pystyvät keskustelemaan pinnallisella tasolla. Kun mennään abstrakteihin ja syviin aiheisiin, heidän kanssa keskustelut menevät usein ihan omituisiksi. Sellaisiksi ettei niitä itsekään ymmärrä jälkeen päin. Sen ymmärtää, että kaikki oli omaa syytä ja toiselle tuli huono olo minun tyhmän käytöksen vuoksi.

Nämä sairaat suhteet ovat siinäkin mielessä ikäviä, että niistä eteen päin elämän jatkaminen on todella raskasta. He jollain tasolla raiskaavat sieluun saakka ja se todellakin sattuu. Normaalista parisuhteesta eroaminen voi tuntua todella ikävältä ja surulliselta, mutta kuitenkin pääsee eteen päin toisella tavalla. Näiden suhteiden jälkeen on ihan pyörryksissä ja olo on omasta itsestäkin eksynyt. Voin sanoa sinulle ettet ole mikään onneton otus vaan tuo ihminen oli sinulle täysin väärä.

Dunya kirjoitti: ↑30 Elo 2022, 20:24 Kirjoitat hyvin ja laajasti kokemaasi. Tiedätkö, se mikä tällaisissa toksisissa suhteissa on yksi vaikeimpia tunteita käsitellä, on epäoikeudenmukaisuuden tunne. Sinä kuvaat tätä. Toinen jatkaa matkaansa oma totuus ainoana oikeana ja itsellä on tunne, ettei saanut sitä viimeistä aikuisten tasolla käytävää keskustelua ja tämän myötä ehkä jonkinlaista oikeudenmukaisuutta. Tuo todella jäytää syvälle sieluun. Nyt pääse tästä yhteen kysymykseeni: Mitä luulet. Jos näyttäisit hänelle pitkän kirjoituksen jonka olet kirjoittanut. Jos tulisi tämä tilanne että antaisit sen hänelle. Olisiko hän aidon kiinnostunut tästä, vastavuoroisesti? Menisikö hänen vastauksensa kenties takaisin häneen? Ottaisiko hän sinut huomioon? Tai voisiko olla niin että hän ehkä kohauttaisi olkiaan kirjoituksellesi eikä kommentoisi sitä millään tavalla, sivuuttaisi sen vain? Narsistisesti käyttäytyvä ihminen ei kiinnostu juttelemaan kokemuksistasi aidosti, syvällisesti ja vastavuoroisesti. He pystyvät keskustelemaan pinnallisella tasolla. Kun mennään abstrakteihin ja syviin aiheisiin, heidän kanssa keskustelut menevät usein ihan omituisiksi. Sellaisiksi ettei niitä itsekään ymmärrä jälkeen päin. Sen ymmärtää, että kaikki oli omaa syytä ja toiselle tuli huono olo minun tyhmän käytöksen vuoksi.

Nämä sairaat suhteet ovat siinäkin mielessä ikäviä, että niistä eteen päin elämän jatkaminen on todella raskasta. He jollain tasolla raiskaavat sieluun saakka ja se todellakin sattuu. Normaalista parisuhteesta eroaminen voi tuntua todella ikävältä ja surulliselta, mutta kuitenkin pääsee eteen päin toisella tavalla. Näiden suhteiden jälkeen on ihan pyörryksissä ja olo on omasta itsestäkin eksynyt. Voin sanoa sinulle ettet ole mikään onneton otus vaan tuo ihminen oli sinulle täysin väärä.

En osaa oikein suputtaa tätä asiaa pienemmäksi tai lyhyemmäksi.

Vastaus kysymykseesi että jos hänelle tarjottaisiin mahdollisuus lukea tämä viesti, hän lukisi sen. Sitten hän kiertäisi ja kaartelisi asiat niin, että syypää olenkin minä. Jollakin sairaalla tavalla hän sen tekisi ja pesee syyllisyytensä pois.

Toki, tekstin sisältö on todella rankka ja siihen on purettu patoutumia. Hän näkisi minusta puolen, jota en näytä koskaan kenellekkään. Se on paha ja ilkeiä. Kyllä hän sen silti lukisi. Ymmärtäisikö hän siitä, kuinka paljon mua sattu asiat? Kyllä. Välittäisikö hän? Ei. Katuisiko hän? Ei. Oppisiko hän mitään? Luultavasti saisi uusia näkemyksiä miten kohtelu vaikuttaa toiseen ihmiseen tms.

Tai sitten tämä "Kun mennään abstrakteihin ja syviin aiheisiin, heidän kanssa keskustelut menevät usein ihan omituisiksi.
Sellaisiksi ettei niitä itsekään ymmärrä jälkeen päin."

Vaihtoehtoisesti, hän heittäytyisi täysin marttyyriksi asiassa. Toki, nytkun ei olla enään tekemisissä, voi olla että häntä ei enään kiinnostaisi.

Tottakai koin epäoikeudenmukaisuutta suhteessa. Tasa-arvo kunnioitus reilu peli rehellisyys avoimuus toisen huomioon ottaminen yms perus terveen parisuhteen kulma kivet olivat sitä, mitä hain tuohon lopulta.

Jossei tämä sitten ole narsismia tuo mitä kuvailin, niin en sitten tiedä millä tuota käytöstä kutsua.

Ja vielä jatkaakseni tuohon. Tämä on minun toinen suhde. Ensimmäinen suhde oli tämmöinen normaali ja ero oli normaali. Puheväleissä vielä tänä päivänäkin. Siitä pääsi eteenpäin hienosti. Normaali suru prosessi.

Tässä sensijaan on käyty suruprosessi mutta tän suhteen myötä meni itsetunto, unet, työkyky väliaikaisesti, toivo ja usko. Kun oot vaan yksinkertaisesti antanut kaikkes ja toinen uskottelee sulle että kyllä hän rakastaa, eikä näytä sitä millään. Uskot ja jäät siihen, sitten sua kohdellaan noin... Sulle sanotaan noin. Sitte sut vaihdetaan toiseen tosta vaan.

Annat kaikkes... Annat toisen kävellä ylitsesi, kohdella noin... Ja parhaasi yrität silti siinä toivossa, että se alun ihana ihminrn tulisi takaisin. Sitten sut vaa... Heivataan. Tosta noin vaan. Kun roska roskiin ja kaadetaan bensaa niskaa ja tuikataan tuleen, sit tallotaan lopuks ja ajetaan vielä katujyrällä yli sit vielä varuiks poltetaan kerran. Olenko katkera? Kyllä. Oon myös vihanen ja pettynyt. Enemmän olen pettynyt itseeni, etten tajunnut lähteä tästä pois ja uskoin hänen puheitaan vaikka teot puhu ihan toista. Kauhea sotku

Muttakun luen sivuja, artikkeleita katselen videoita tutkin narsismin käyttäytymistä ja tapoja ja miten parisuhteet kulkevat, voin sanoa että 90% täsmää omaani. Ainoita eroja tulee, koska meillä ei ollut lapsia. Tosi paljon myös puhutaan että nainen on uhri ja mies narsisti mikä tuo mukanaan fyysisen väkivallan ja uhkailun ja pelottelun. Meidän tilanteessa, tämä ei tietenkään ole ollut mahdollista. Yritön hyväksyä tätä vastausta. Se tuntuu oikealta ja käy kaikista eniten järkeen. Halusin vain jakaa osan omaa tarinaani, jottai siitä saisi lukija kuvan. En tiedä kuinka tässä onnistuin. Toivoin, että saisin tätä kautta vihdoin asialle päätöstä.

Hei,

kyllä tuo minun korviini kuulostaa aika perusnarsistilta. Minua lohdutti pahimmassa hämmennyksessä terapeutin lisäksi esimerkiksi tämä youtube-kanava, jossa narsismia avataan hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Sieltä oppii, että jokainen narsisti on lopulta samanlainen ihmisenkuori, jolla on vain kaksi aitoa tunnetta: viha ja kateus. Niistä kumpuaa narsistin mielivaltainen, julma ja itsekäs käytös läheisiä kohtaan. Ehkä näistä on sinullekin lohtua.

https://www.youtube.com/c/NarsistivsMin%C3%A4

Hei,

Ei sinun tarvitse itseäsi syyttää. Me kaikki olemme täällä nyt siinä tilanteessa, että tiedämme jo narsismista, mutta ennen kuin sen todella kokee itse, on vaikea uskoa ihmisistä niin pahaa. Olemme menneet niissä parisuhteissa sillä tiedolla, toivolla ja rakkaudella, joka meillä silloin on ollut. Et ole syypää tuohon. On normaalia ponnistella rakkauden eteen.

Minhe kirjoitti: ↑30 Elo 2022, 21:26 Hei,

kyllä tuo minun korviini kuulostaa aika perusnarsistilta. Minua lohdutti pahimmassa hämmennyksessä terapeutin lisäksi esimerkiksi tämä youtube-kanava, jossa narsismia avataan hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Sieltä oppii, että jokainen narsisti on lopulta samanlainen ihmisenkuori, jolla on vain kaksi aitoa tunnetta: viha ja kateus. Niistä kumpuaa narsistin mielivaltainen, julma ja itsekäs käytös läheisiä kohtaan. Ehkä näistä on sinullekin lohtua.

https://www.youtube.com/c/NarsistivsMin%C3%A4

Kiitos! Pelkästään tästä sun kommentista on jo paljon lohtua! Ja kyllä, somesta on ollut suuri apu tässä myös. Kanava on tuttu

. Mua pelotti paljon kirjottaa tää ja kirjotin tämän 4 kertaa uusiksi. Meni noin 8 tuntia aikaa että sain tämän tekstin postattua. Pelkäsin, että minusta leimataan se hullu ja paha tässä skenaariossa sitten kuitenkin. Mua kummittelee tosiaan tunne, että hän oli ehkä sittenkin oikeassa ja minun olisi pitänyt vaan hoitaa asiat paremmin ja antaa hänelle sitä mitä hän halusi ja sivuuttaa vaan kaikki omat tuntemukseni. En vain jaksanut enään.

Minhe kirjoitti: ↑30 Elo 2022, 21:29 Hei,

Ei sinun tarvitse itseäsi syyttää. Me kaikki olemme täällä nyt siinä tilanteessa, että tiedämme jo narsismista, mutta ennen kuin sen todella kokee itse, on vaikea uskoa ihmisistä niin pahaa. Olemme menneet niissä parisuhteissa sillä tiedolla, toivolla ja rakkaudella, joka meillä silloin on ollut. Et ole syypää tuohon. On normaalia ponnistella rakkauden eteen.

Kiitos vastauksesta! Tottakai rakkauden eteen täytyy aina taistella ja loppuun asti. Tässä kohtaa olisi pitänyt kyllä ehkä tajuta luovuttaa!

Mulla ei tosiaan ollu mitään selitystä tuolle kaikelle ennenkuin tuli narsismista tietoa vastaan.

Se vaan tosiaan tuntu sopivan siihen kaikkeen ku nenä silmien väliin.

Ei siitä pitäisikään syyttää itseänsä. Eihän sille mitään mahda, mutta harmittaa se silti että pääsi lähelle ku päästin ja sit kirpas ja kovaa. Kallis oppitunti, taloudellisesti että ajallisesti, myös henkisesti ja psyykkisesti. Kyllä se harmittaa... Ja paljon... Ja pitkään

KESKUSTELUFOORUMI

Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?

Re: Seurustelinko Narsistisen naisen kanssa?