Re: Ero ja lamaannus
Lähetetty: 27 Syys 2023, 08:14
Hei taas, nyt on kulunut hiukan aikaa ja huomaan pientä muutosta itsessäni ja ajattelussani. Koko elokuu meni käytännössä 24/7 sen ihmisen ajatteluun ja tuhoisien ajatuskuvioiden pyörittelyyn. Syyskuun alussa palasin töihin pariksi viikoksi, nyt taas sairaslomalla (fyysinen syy). Töihinpaluu, vaikkakin lyhyeksi aikaa, teki ihmeitä. Pääsin imeytymään taas työn elävään ja vauhdikkaaseen arkeen, keskittymään muiden ihmisten toisenlaisiin ongelmiin(hoitotyö) ja palaamaan hyvien työkavereiden/ystävien kanssa tiiviiseen yhteydenpitoon. Tekemistä on ollut myös sairaslomalla, olen keskittynyt hyvinvointiini, läheisiini, ystävyyssuhteisiini, sekä terapiaprosessin aloittamiseen. Olen löytänyt terapeutin ja syksyn aikana pääsemme aloittamaan, mikä tuntuu pelottavalta, mutta samalla jotenkin turvalliselta; tiedän, että minulla on apu ja tuki toipumisprosessissa.
Jotkut päivät ovat tosi vaikeita. Haudon kostoa, vihaan niin, että mieleni tuntuu läpeensä myrkyttyneeltä. Välillä suunnittelen, kuinka palaisimme yhteen ja miten tuhoaisin exäni. Huomaan kuitenkin päässeeni vähän eteenpäin, koska en ole reagoinut hänen yhteydenottoihinsa. Syyskuun aikana on tullut MobilePayn kautta viestejä(kaikki muut kanavat on estetty), joissa hän kertoo rakastavansa minua, pyytelee anteeksi, valittaa kuinka ei voi olla kenenkään kanssa ja ajattelee minua koko ajan. Yllätin itseni, kun en reagoinut viesteihin. Luin ne nopeasti ja jätin omaan arvoonsa. Ei se oikeastaan edes tuntunut miltään. Tai ei, valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuntunut hyvältä kuulla, miten huonossa kunnossa hän on. Kaksi yhteistä ystävää on sanonut, että exä juo koko ajan ja kyselee minusta. Pyysin kummaltakin, etteivät enää puhuisi minulle siitä ihmisestä.
Yksi tärkeä asia, joka on minua auttanut, on omasta terveydestäni huolehtiminen; jätin alkoholin kokonaan kesällä, koska jos juon, en voi olla varma omasta toiminnastani ja mielialani heittelehtivät pahasti. Alkoholittomuus on varmaan yksi tärkeimmistä ratkaisuistani, se on tuonut paljon hyvää, eikä vähiten itseluottamusta. Nyt olen täysin vastuullinen omasta toiminnastani, en voi piiloutua juomisen tai humalatilan taakse ja puolustella huonoja valintojani sillä.
Olen opiskellut narsismista paljon ja huomasin pari viikkoa sitten, että fokus on siinäkin siirtynyt itse narsistista omaan toipumiseen, pidän sitä hyvänä merkkinä.
Valitettavasti on vielä ne kaikki tavarat siellä exällä ja hän tietää, että tulen jossain vaiheessa haluamaan ne. Tarvitsen kamani ennen lumien tuloa, joten tässä alkaa olla vähän painetta. Toisaalta haluaisin vain hoitaa asian pois ja jatkaa elämääni, mutta toisaalta tiedän, että kun lähden siihen prosessiin, exä tarrautuu kiinni ihan kaikkeen mitä teen, että saisi kontaktin. En todellakaan luota itseeni täysin, saatan reagoida raivolla ja vaikka väkivallalla jos kohtaan hänet ja olen varma, että vähintään menetän taas yöuneni pitkäksi aikaa. Olen kokenut eron jälkeen niin pahoja hajoamisen tunteita, mustaan aukkoon putoamista, itseni menettämistä jne, että kohtaaminen tai kontakti exän kanssa voisi tärvellä kaiken, mitä olen tähän mennessä saavuttanut.
Jotkut päivät ovat tosi vaikeita. Haudon kostoa, vihaan niin, että mieleni tuntuu läpeensä myrkyttyneeltä. Välillä suunnittelen, kuinka palaisimme yhteen ja miten tuhoaisin exäni. Huomaan kuitenkin päässeeni vähän eteenpäin, koska en ole reagoinut hänen yhteydenottoihinsa. Syyskuun aikana on tullut MobilePayn kautta viestejä(kaikki muut kanavat on estetty), joissa hän kertoo rakastavansa minua, pyytelee anteeksi, valittaa kuinka ei voi olla kenenkään kanssa ja ajattelee minua koko ajan. Yllätin itseni, kun en reagoinut viesteihin. Luin ne nopeasti ja jätin omaan arvoonsa. Ei se oikeastaan edes tuntunut miltään. Tai ei, valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuntunut hyvältä kuulla, miten huonossa kunnossa hän on. Kaksi yhteistä ystävää on sanonut, että exä juo koko ajan ja kyselee minusta. Pyysin kummaltakin, etteivät enää puhuisi minulle siitä ihmisestä.
Yksi tärkeä asia, joka on minua auttanut, on omasta terveydestäni huolehtiminen; jätin alkoholin kokonaan kesällä, koska jos juon, en voi olla varma omasta toiminnastani ja mielialani heittelehtivät pahasti. Alkoholittomuus on varmaan yksi tärkeimmistä ratkaisuistani, se on tuonut paljon hyvää, eikä vähiten itseluottamusta. Nyt olen täysin vastuullinen omasta toiminnastani, en voi piiloutua juomisen tai humalatilan taakse ja puolustella huonoja valintojani sillä.
Olen opiskellut narsismista paljon ja huomasin pari viikkoa sitten, että fokus on siinäkin siirtynyt itse narsistista omaan toipumiseen, pidän sitä hyvänä merkkinä.
Valitettavasti on vielä ne kaikki tavarat siellä exällä ja hän tietää, että tulen jossain vaiheessa haluamaan ne. Tarvitsen kamani ennen lumien tuloa, joten tässä alkaa olla vähän painetta. Toisaalta haluaisin vain hoitaa asian pois ja jatkaa elämääni, mutta toisaalta tiedän, että kun lähden siihen prosessiin, exä tarrautuu kiinni ihan kaikkeen mitä teen, että saisi kontaktin. En todellakaan luota itseeni täysin, saatan reagoida raivolla ja vaikka väkivallalla jos kohtaan hänet ja olen varma, että vähintään menetän taas yöuneni pitkäksi aikaa. Olen kokenut eron jälkeen niin pahoja hajoamisen tunteita, mustaan aukkoon putoamista, itseni menettämistä jne, että kohtaaminen tai kontakti exän kanssa voisi tärvellä kaiken, mitä olen tähän mennessä saavuttanut.