Juuri näin. Koska äitini lapsuus on hänen omien sanojen mukaan ollut "köyhä ja kova" niin meidän (poikien) lapsienkin lapsuus ja aikuisuuskin pitäisi olla samanlaista, kuin hänen. Omaa kovaa asennetta meitä aikuisiakin (poikia) lapsia kohtaa, hän perustelee sillä, ettei hänkään lapsena ja nuorena aikuisena keneltäkään mitään saanut. Raivostuu, kun huomautan anteliaasta leskeneläkkeestä ja muista eduista, josta suureen ikäluokkaan kuuluvana on pääsnyt nauttimaan. Kaikki mitä hänellä on on toki vain omaa ansiota äitini omasta mielestä.Karju kirjoitti:Luonnehäiriöisen toiminta/käyttäytyminen perustuu aika pitkälle siihen, että kun hänellä menee "huonosti", niin toisella pitää mennä vielä huonommin ja se lisäksi, että kiusa se on pienikin. Tuollainen toiminta ei lopu ennen kuolemaa ja pyrkimyksenä on vaikuttaa sinun elämään
Erikoista on äitini tuhoamisvimma. Metsät, pellot ja äitini kotitila, jossa vietimme nuoruuden kesät myyty. Kotitilan irtaimisto ja työkalut jne.. myytiin jollekkin koijarille pilkkahintaan. Uhkailee perinnön jättämisellä seurakunnalle. Suunnittelee osakehuoneistonsa myymistä ja muuttamista vuokralle. Teettänyt ylihintaisia remontteja osakehuoneistoonsa. Aivan käsittämätön halu hävittää rahaa. Suuttui, kun soitin remonttifirmaan, joka pudotti remontin hintaa yhdellä puhelinsoitolla 8000 euroa. Omille (pojille) lapsille ei anna mitään ja sellainen tunne minulla on, että rahojen ja omaisuuden hävitys on aivan tahallista. Pääasia, ettei ainakaan pojat saa perittyä mitään. Tyttärelle, joka on suosikki on rahaa virrannut jatkuvasti.