KESKUSTELUFOORUMI

Minulla narsistin pyöritys kesti hieman yli vuoden, siinä välissä erosimme monen monta kertaa. Pahoinpideltynä ja väkisin maatettuna koin häpeää, ja pitkään.. En edes ollut työkykyinen tuona koko aikana, narsisti aiheutti minulle niin paljon stressiä ja ahdistusta, ja kaiken pyörityksen jälkeen aloin saamaan paniikkikohtauksia. Kunnes suhteen loputtua lähdin kavereiden kanssa ulos ja ihastuin toiseen, silloin vasta sain sen vahvuuden irroittautua narsistista kokonaan. Sähköpostilla pommittelua jatkui todella pitkän aikaa.. Vieläkin tulee joitain uhkailuja, ja pelkään häntä edelleenkin. Itse sain hyvän mahdollisuuden ja muutin pois Suomesta. Parisuhteen päätyttyä istuin alas ystäväni kanssa, hän on Psykologi/psykoterapeutti, ja kerroin hänelle kaiken parisuhteestamme. Hän sitten mainitsi, että ei taida enään edes olla pelkkä narsisti tämä ihminen, vaan psykopaatti. Siinä vasta shokki iskikin. Uhkailu alkoi taas viimekuussa, katsotaan mitä tapahtuu seuraavaksi.

Paras keino päästä irti on vain yksinkertaisesti olla vastaamatta MIHINKÄÄN yhteydenottoihin. Itse yritin myöskin olla narsun kaveri, jos pystyisin auttaa, mutta ei. Joten luovutin totaalisesti. Sähköpostissa häneltä tulevat viestit menevät suoraan roskakoriin ja poistuvat sieltä sitten itsestään. Puhelinnumeroani hänellä ei ole, ja kaikessa sosiaalisessa mediassa olen hänet blokannut. Vastaamalla annat narsulle vain enemmän energiaa.

Voin myöskin suositella sitä, että alkaa tapailemaan muita ihmisiä, vaikkei olisikaan valmis, kahvittelut ja myös kavereiden näkemiset piristää ja antaa muuta ajateltavaa.

Toivon teille kaikille niin paljon tsemppiä ja paljon voimia. Itselleni tuo oli yksi vaikeimmista asioista mitä olen koskaan tehnyt.

Olen hämmentynyt lukiessani näitä viestejä... ja vaikka olen ihan loppuun palanut ja yrittämässä muuttaa muutaman viikon sisällä pois, niin kun hän on nyt pyytänyt myöhemmin käymään.. osaan kuulemma tehdä niin maittavaa ruokaakin... etten enää koskaan tulisikaan... vaan katkaisin välit lopullisesti... ole aina ollut tyhmä ja sinisilmäinen... mutta alkuun hän oli niin kiltti.. tosin siitä on jo 6 vuotta...
Aina sitä haluaisi uskoa ihmisistä hyvää.. että ihminen voi muuttua.. eikö narskukin voi.....
Olen vaan niin väsy nyt.. etten tiedä itsekkään mihin olen menossa...

Hei
kiitos, että olen hväksytty mukaan. Ja ensinnäkin haluan toivottaa jokaiselle voimia ja jaksamista!
Myös aurinkoisia hetkiä keväälle...
Mukavia hetkiä.
Mark

Olen lukenut myös näitä tarinoita ja ne ovat herättäneet hyvin sekalaisia tunteita. Näyttää siltä että useimmat ovat selvinneet yhdestä suhteesta eivätkä enää ole toistaneet kokemaansa elämässään. Se on valtavan hienoa ja toivon hyvää jatkoa kaikille selviytyneille ja itsensä löytäneille.
Minä taas olen tällainen toistaja, itselläni on takana kolme suhdetta narsistiseen mieheen. Kaksi ensimmäistä ovat jo kuolleita, viimeinen suhde valitettavasti tulee valitettavasti kummittelemaan taustalla loppuelämäni. On rehellisesti todettava että minulle kummankin aikaisemman suhteeni kuolema oli helpotus vaikka en ollut heitä vuosiin tavannut. Molemmat olivat väkivaltaisia ja uhkailevia henkilöitä. Molemmista suhteista lähdin pelkkä kassi kädessä ja jätin taakseni kaiken muun omaisuuteni. Se että fyysiesti olen vielä kunnossa on sen ansiota että jatkuvan väkivallan uhan alla aloin harrastamaan itsepuolustuslajia. Päivässähän ei näitä opi mutta melko pian kehittyy silmää uhkatilanteissa ja kykyä pitää itsensä rauhallisena ettei mene aivan paniikkiin. Itselleni oli hyötyä kyvystä horjuttaan hyökkääjän tasapaino ja pääsin juoksemaan karkuun parissa uhkaavassa tilanteessa.
Olen myös käynnyt terapiassa, käyn edelleenkin. En pelkästään näiden suhteiden takia vaan siksi että itsetuntoni on lähes olematon monetakin seikasta johtuen.
Tämä viimeisin kokemukseni narsistiin on oikeastaan hankalin. luulin selvinneeni aikaisemmista suhteista ja ymmärtäväni mekanismin mutta tämä olikin näitä lipeviä henkisellä puolella rääkkääjiä. En ole ollut missään tekemisissä tämän henkilön kanssa vuosiin mutta hän onnistui rakentamaan niin laajan valheellisen verkoston että sillä on vaikutusta ammatilliseen toimintaani edelleenkin.
Nykyisin asun toisella paikkakunnalla ja olen naimisissa aivan normaalin ihmisen kanssa, silti nämä narsistit ovat vieläkin pääni sisällä. Aikaisemmista miehistäni näin vuosikausia painajaisia, ne ovat nyt loppuneet. Mutta tämän kolmannen tekosiin törmään mitä yllätävämmissä paikoissa, välillä tuntuu että henkinen väkivalta ja häpeä ovat raskaampia kuin nyrkiniskut.
Kirjoitan nyt tänne vaikka tunnen valtavaa pelkoa että näitäkin arvioidaan ja profiloidaan ja taas käytetään jotenkin nujertamiseen. Olen kuitenkin päättänyt etteivät asiat katoa pakenemalla on vain kyettävä seisomaan omana itsenään, sillä ne asiat joita minä teen ovat oikeita ja olemassa. Eivät valheita joilla hakea arvostusta.