KESKUSTELUFOORUMI

Totta, joissakin maissa näitäkin laitetaan pakkohoitoon. Sepä se on kun diagnosointi on vaikeaa, pahimmat tapaukset osaa huijata niin hyvin. Nää teot kyllä puhuvat puolestaan ja pitäisi riittää jonkin moisiin toimenpiteisiin. Näin ei vaan ole.

Ölvö: "Narsistihan aina kieltää olevansa sellainen".

Voi myös käydä niin ettei kiellä vaan päin vastoin ylpeilee asialla. Niin kuin meidän perheen narsisti teki, luettuaan kirjan narsismista, sanoi että tämähän kertoo hänestä. No niinhän se kertoo. Mutta mitään se ei muuta, hän vain on eikä koe että hänessä silti olisi mitään "vikaa". Muut kärsii, ei narsisti.

Jotakin näille pitäisi tehdä, en ymmärrä miksi heidän annetaan terrorisoida ihmisiä.He saavat paljon pahaa aikaan, paljon enemmän mitä ymmärretään. Tuo pitääkin paikkansa joidenkin kohdalla, että asialla ylpeillään. En ottanut lainkaan huomioon tätä puolta. Silloin on kyllä jo aika pahasit sairas, jos ylpeilee asialla.

Se että asioista puhutaan avoimesti ja suoraan, on juuri sitä tekemistä: en olisi itsekään tajunnut mistä meidän perhedynaamissa on kyse ellen olisi uudelleen ja uudelleen törmännyt narsimista kertoviin juttuihin, kirjoihin, ihmisten omiin tarinoihin joihin samaistui täysin. Lopulta vain tuli se viimeinen raja vastaan, hyväksyminen. Narsisti ei muutu. Niin karmeaa ja monin tavoin surullista kuin se onkin, se ei muutu. Jolloin jäljelle jää se tosiasia että itse voi muuttua, itse voi irtautua epäterveistä kuvioista, narsistin hovista. Itse voi muuttua ja itsensä takia pitääkin muuttua jos ja kun haluaa selvitä.

Kukaan muu ei voi omia taisteluita käydä kuin itse: taisteluista selviää mm vertaistuella, kun tietää ettei ole ensimmäinen tai ainoa joka niitä käy vaan jatkuvasti on muitakin jotka yrittävät ja pääsevät irti narsistien hoveista. Luin juuri äsken yhden kirjan jonka viimeinen lause oli lohdullinen ja oivaltava: "Jos olet vanhempi, voit ehkäistä narsismia, yksi lapsi kerrallaan". Selkeitä selviytymisstrategioita vaikka kuinka paljon jotka vaativat vain ja ainoastaan sen että haluaa irtautua narsistin hovista, haluaa tehdä töitä itsensä kanssa, tavoitella tervettä suhdetta itseensä, terveitä ihmisuhteita, tervettä narsismia: halua ja kykyä huolehtia itsestään, halua ja kykyä mielihyvää tuottaviin ihmissuhteisiin: ei ihan pikku haaste narsistisessa ilmapiirissä kasvaneelle mutta mihinkäs tässä on kiire <3

Hei vain!

En usko, että kukaan tätä topicia seurailee, kun aikaa on taas vierähtänyt, mutta haluan silti purkaa johonkin tunteita, kun taas tapahtuu.


Olemme tässä välissä muuttaneet uuteen kotiin ja asuneet jo jonkin aikaa. En muista, olenko kirjoittanut tänne sähköposti terrorista, jota narsisti harjoitti. Se oli ainoa kanava, josta sai minulle viestejä, kunnes sain sen eston toimimaan, eikä viestejä ole tullut.


Kuitenkin, eilen kun haettiin posti, sieltähän paljastui kirje tältä narsistilta, joka oli tosin onneksi mennyt vanhaan osoitteeseen, eli ilmeisesti hän ei tiedä tätä nykyistä osoitettamme. Mutta kyllä nyt taas on ahdistus huipussaan. Olen vainoharhainen, kyllä, mutta en voi olla ajattelematta, että miten juuri nyt päätti lähettää kirjeen, juuri kun sain sähköpostin eston toimimaan.


Kirjeessä oli taas sitä samaa vanhaa, tehdään juuri niinkuin sinä haluat, ihan mitenpäin vain. Nyt tuli taas tunne, etten taida ikinä päästä irti hänestä

Hei Ölvö! Kyllä tosiaanki seuraillaan vielä tätä topicia! Voi että osu kyllä tää viesti kohdalleen, on just mun tämän hetken tilanne! Ja aloin vain lueskeleen tätä ketjua, ja ajattelin että joku oli nostanut tämän vanhan ketjun, mutta olin tosi yllättynyt ja ilahtunut että tulit itse kertomaan kuulumisia! Ja muistutit juuri että mun piti tänään ilmoittaa osoitteeni salaiseksi
Palaan paremmalla ajalla vähän enemmän asiaan. Tsemppiä!

Enpä olisi uskonut, että vielä joku lueskelee tätä.


Ikävää, että sinullakin on sama tilanne, Lydie. Kannattaa kyllä nopeasti laittaa tiedot salaisiksi muuton jälkeen varsinkin, joka minulta unohtui pari vuotta sitten ja oli ilmeisesti ehtinyt tonkimaan sen esiin parissa päivässä. Tai sitten eräs sukulainen oli sen kertonut. Saan ilmoituksen sähköpostiini tähän topiciin tulevista viesteistä, joten minä kyllä käyn lukemassa, jos jotakin tähän tulee, tsemppiä sinullekin tilanteeseen!


Onhan viime kirjoituksestani jo aikaa vierähtänyt, mutta ahdistus nousi niin tappiin tuosta kirjeestä, että oli pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Se oli jotenkin konkreettisempi kuin sähköpostit, se oli oikeasti käsissäni, ei vain ruudulla. Nyt pelkään, että alkaa lähettelemään noita kirjeitä joka ikinen vuosi, enkä voi tietenkään kieltää Postia kuljettamasta minulle tarkoitettua postia.


En usko hänen lopettavan ennen kuolemaansa, johon ikävä kyllä saattaa olla hyvinkin pitkä aika. Tästä tulikin mieleeni, että ihmettelen suuresti, ettei hän ole vielä yrittänyt valehdella olevansa sairas ja kuolevansa kohta, että saisi minut sillä palaamaan. Eiköhän sekin piakkoin tapahdu, on tässä kuitenkin jo vuosia kulunut, etten ole hänelle mihinkään vastannut. Selkeästi on ääni kellossa muuttunut, nyt on jopa myöntänyt olleensa väärässä ja toimineensa väärin minua kohtaan, mutta enää ei tee niin. Tehdään kaikki niinkuin minä haluan ja ollaan niin paljon tai vähän tekemisissä kuin minä haluan, hänellä ei olekaan enää mitään väliä, kunhan minä nyt vain palaan hänen elämäänsä.


Minusta on outoa, että hän kuvittelee anteeksi pyytämisen auttavan ja korjaavan kaiken. Hän kuvittelee, että voi tehdä mitä vain minulle ja korjaa sen kaiken yhdellä sanalla. Hän on niin paljon minulle tehnyt pahaa elämäni aikana, ettei sitä moni uskoisi, ainakaan jos on saanut elää normaalissa ympäristössä. Siksi on mukava kirjoittaa tänne, kun kaikki eivät ole haukkumassa ja lyttäämässä minua ja kokemuksiani ja väittämässä minun valehtelevan.


Monet, jotka välit katkaisevat narsistiin, sanovat hiljaisuuden olevan vaikeaa. Että kun narsisti ottaa yhteyttä, on hankala olla vastaamatta. Minä koen asian päinvastoin, ainakin nykyään. Olihan minullekin aluksi vaikeaa, kun olin tottunut hyppimään hänen pillinsä mukaan. Pelkäsin jopa mennä suihkuun, jos hän juuri silloin soittaa. Jos en vastannut aina ja välittömästi kun hän soitti, aivan sama mitä olin tekemässä tai oliko yö, hän suuttui pahasti tästä ja sai taas syyn haukkua minua. Hänestä myös valehtelin, jos sanoin olleeni suihkussa. Aluksi oli myös vaikeaa, kun hän kirjoitti minusta kamalia asioita, enkä voinut puolustautua. Nopeasti se kuitenkin helpotti, kun estin hänet kaikkialta mistä vain pystyin ja jatkoin elämääni. Kaikkeista vaikeinta tässä on se, että vaikka itse olen hiljaa, aina hän yrittää ja yrittää, eikä luovuta. En haluaisi enää elää jatkuvassa pienessä pelossa, milloin taas tulee yhteydenotto. Syntymäpäiväni aikaan tulee aina ja olen levoton jo kuukautta ennen, kun tiedän että yhteydenotto lähestyy.


Kun hain tuon kirjeen, en nukkunut sinä yönä kuin pieniä hetkiä. Siitä lähtien nukahtaminen on ollut todella vaikeaa. Kun vihdoin nukahdan, uneni on kevyttä, josta heräilen jatkuvasti ja aina unet ovat samoja; painajaisia tästä henkilöstä. En tiedä koska nämä taas loppuvat, pääsin juuri vasta eroon niistä, kun olin kärsinyt niistä jo melkein vuoden. Kamala tunne, kun hän vieläkin omalla tavallaan hallitsee minua. Olen todella väsynyt tähän ja oloni on aivan epätoivoinen, taas jälleen kerran. Miksi en vain osaa rauhoittua, vaikka hän ottaakin yhteyttä minuun? Se on vain yksi viesti ruudulla tai paperin pala, mutta silti se vaikuttaa minuun näin voimakkaasti.

Joo tuntuu aika kauhealta lukea kun on niin tuttua. Varsinkin tuo, että kun tulee ihan vanha kunnon paperikirje postissa, niin se on jotenki vielä tyrmäävämpi. Mulla tuli just vanhoja asioita mieleen - esim. kun olin kirjoitusten jälkeen Helsingissä kesätöissä ja sinä kesänä sain kaksi ihan törkykirjettä.

Ensimmäinen oli siksi että narsisti oli saanut jostain kuulla, että olin tosi väsynyt ja maassa (jaksoin sinä kesänä ihan kirjaimellisesti käydä vain työssä, mikä oli raskas). Se oli ruutupaperille kirjoitettu nippu aggressiivista tekstiä. Luin eka rivin ja juoksin ulos roskalaatikolle repimään kirjeen.
Toinen kirje tuli sitten siitä, että käytin liikaa rahaa kuulemma, oli kai avannut jotain tiliotteita. Itse viettää samaan aika superhedonista eloa kesähuvilalla..

Jostain syystä tää vanha juttu on alkanu rassaan mua nyt, tai jotenki oon sisuuntunut tästä, ehkä parempi niin. Niin on muuten tullut joskus myöhemminkin jotain raivokirjeitä, ja niissä on sydämenkuvia lopussa...aivan sairasta!

Se vain jotekin on astetta kamalampi, kun pitelee sitä käsissään, eikä vain lue sitä jostain ruudulta, josta sen voi helposti vain poistaa. Toivottavasti et ole enää saanut kirjeitä ja toivon mukaan minäkään en niitä enää saa, mutta luotto ei ole kovin korkealla tämän asian suhteen.


Toivottavasti minä en ole syypää siihen, että vanhat asiat alkavat taas vaivaamaan sinua


En vain käsitä, miten nämä ihmiset kuvittelevat olevansa aivan täydellisiä, ei heissä voi olla mitään vikaa. Tuokin, kun sanoit että raivoisan kirjeen lopussa oli sydämiä, he eivät näe siinä mitään outoa. Kuten ei tämä minuakaan ahdisteleva narsisti, ei hän varmaan näe mitään omituista siinä, että ensin koko viestin haukkuu/lyttää/arvostelee/kiristää/uhkailee ja lopussa kertoo rakastavansa ja kaipaavansa jne. En ainakaan usko hänen siinä mitään outoa näkevän, kun niin kerran tekee.

Joo et kyllä aiheuttanut mitään traumoja
Oli vain hyvä sattuma, että kun ajattelin näitä tosi vanhoja juttuja, niin satuin lukemaan sun nostaman tekstin.

Se on tosiaan niin karmivaa saada sellanen kirje! Luulen, että narsisti varmaan ihan tietoisesti valitsee tällasen tavan ottaa yhteyttä. Se on jotenki enemmän sellanen "statement". Käsiala kun on vielä sellanen aggressiivinen, alleviivauksilla ja huutomerkeillä säestettynä. Ja ne sydämet yms. lopussa...ihan borderline- toimintaa. Siksipä se jotenkin pistää säälimään ja sitä ajattelee, että kai pitäisi vain nousta asian yläpuolelle, kirje ei sentään haukkaa (mikä saa pään ihan sekasin).