KESKUSTELUFOORUMI

Lostmind2017 kirjoitti:On tullut näköjään automaattisesti sivuutettua se, että miehet on niin veljeksiä keskenään että jopa naisten läsnäollessa halveksitaan meitä "heikompia" niinkuin mies on tuntunut ajattelevan.

Yritin sanoa, että tällainen oman muijan nälviminen miespuolisille kavereille naisen kuullen, tai naisen selän takana, ei ole mikään miehen sukupuoleen liittyvä juttu. Kyse on tästä yksittäisestä ihmisestä.
Eli mielestäni sinä nyt tässä kohtaa yrität selittää miehen käytöstä tämän sukupuolella, vaikka pitäisi selittää miehen persoonallisuudella.

Sä et ole suostunut alistumaan sen sätkynukeksi, sitä ne kaikki haluaa. Kun et sitä ole, olet kelvoton ja yrittää saada sua koko ajan tahtonsa alle. Koska niin kelvoton, kun olet, olet silti hänen omaisuuttaan ja piste. Aina pitää olla joku alistettava, narsku ei lähde ellei löydä uutta paremmin alistettavaa. Ei näiden ajatusmaailmaa pysty normaali ymmärtämään, ei kannata edes yrittää, sairas mikä sairas. Lähde sinä vaan pois suhteesta ❤

Tuo nälviminen; joo enpä ole tullut ajatelleeksi, nyt kun miettii niin vaikka sitä yrittää valita seuransa hyvin,niin en ole vielä sellasta kokemusta saanut että mies olisi niinsanotusti samalla puolella naisen ja tässä kohtaa mun kanssa. Siis niin että kohtelee juurikin ihmisenä eikä sukupuolena. Ja niinkuin moni nainen varmasti,osaan kumminkin jutella ihan kaikenlaisista asioista,että ei nyt ihan pelkistä kynsilakoista tartte puhua.

Ja se että olen kokenu että tässä joutuu olla puolustuskannalla koko ajan,muutoin ei ihmisarvoa tipu,eli itkut itken salaa,hermoja ei saa menettää koska silloin olen heikko eli epäkunnioitettava eli minulle saa huutaa ja puhua halveksuvasti. Tästä seuraa se että täytyy pitää ns. Jatkuva vihaisuus päällä, sillon jättää mut rauhaan=ei puhu mulle mitään.
Jos olen sovinnollinen ja kiltti, joudun samantien kynnysmatoksi.
Eli lähtökohtaisesti hyvää kohtelua ja sellaista hoidetaan tilanteet niin että molemmilla on hyvä olla -ajattelua ei tule, jollei ole koko ajan vaatimassa ja olemassa omaa? kumppaniaan vastaan.

Kuulostaako tutulta? Sinä joka vastasit viimeksi sanoitki hyvin että ei pysty ymmärtään..

Yksi kysymys olisi, oletteko huomanneet että miten suhteissanne käy jos olette "heikkoja" tai ette usko itseenne? miten sinuun suhtaudutaan silloin? Kuinka yleistä se on että siinä kohtaa joutuu toisen tallomaksi henkisesti?
Mietin vain sitä että olen joskus tukeutunut ystävääni todella paljon,ja tuntui että meidän ystävyys lopulta koostuikin vain henkisestä tuesta. Se kenen syytä se oli,en tiedä,koska eipä se hänkään toisaalta avautunut mulle takaisinpäin vaikka yritin aina sanoa että toivon että hänkin tietää että kuuntelen ja keskustelen jos tarvitsee. Voihan olla että tukijan rooli (on muuten myös s.hoitaja) oli hänelle luontevin. Jotenkin aloin vaan potea hirveää syyllisyyttä siitä ette kokenu että olisin omalta osaltani voinu häntä ilahduttaa. Hän ei itse siis sanonut kyllä koskaan etteikö jaksaisi minua tai näin,mutta hän vaan valitsi muuta seuraa mun sijasta,lähinnä sellaista jotka ovat samaa varallisuustasoa kuin hän. Ehkä heissä on kuitenkin muitakin yhtäläisyyksiä. Nykyään ei olla enää tekemisissä mikä on järkyttävän sääli.

Sen takia mietin että koska en saa mieheltäni mitään tukea, onko tavassani hakea sitä jotain vikaa ja voinko parantaa sitä? Sehän ei tietenkään takaa ettäkö hän siltikään kestäisi katsoa mua sen paremmin.

Lostmind2017 kirjoitti:Tuo nälviminen; joo enpä ole tullut ajatelleeksi, nyt kun miettii niin vaikka sitä yrittää valita seuransa hyvin,niin en ole vielä sellasta kokemusta saanut että mies olisi niinsanotusti samalla puolella naisen ja tässä kohtaa mun kanssa. Siis niin että kohtelee juurikin ihmisenä eikä sukupuolena. Ja niinkuin moni nainen varmasti,osaan kumminkin jutella ihan kaikenlaisista asioista,että ei nyt ihan pelkistä kynsilakoista tartte puhua.

Ja se että olen kokenu että tässä joutuu olla puolustuskannalla koko ajan,muutoin ei ihmisarvoa tipu,eli itkut itken salaa,hermoja ei saa menettää koska silloin olen heikko eli epäkunnioitettava eli minulle saa huutaa ja puhua halveksuvasti. Tästä seuraa se että täytyy pitää ns. Jatkuva vihaisuus päällä, sillon jättää mut rauhaan=ei puhu mulle mitään.
Jos olen sovinnollinen ja kiltti, joudun samantien kynnysmatoksi.
Eli lähtökohtaisesti hyvää kohtelua ja sellaista hoidetaan tilanteet niin että molemmilla on hyvä olla -ajattelua ei tule, jollei ole koko ajan vaatimassa ja olemassa omaa? kumppaniaan vastaan.

Kuulostaako tutulta? Sinä joka vastasit viimeksi sanoitki hyvin että ei pysty ymmärtään..

Ei ole, ei tule! Koskaan! Ei vaikka tekisit mitä! Sinä et voi tehdä mitään muuta, kun pelastaa itsesi. Omalla käytöksellä ei voi muuttaa toista ihmistä, ei edes normaalissa parisuhteessa. Muutos on lähdettävä omasta itsestään ja sitä narsisti ei tule tekemään. Ei hän nää vikaa itsessään. Älä syyllistä itseäsi, ET VOI TEHDÄ MITÄÄN!
Narsisti on sairas, et sinä pysty häntä parantamaan, yhtään sen paremmin kun esim syöpää kenestäkään.