KESKUSTELUFOORUMI

Venica kirjoitti:Hän ei ole valmis luopumaan narskusta

Totta, se on se henkinen koukku, jonka narsku on rakentanut. Tunteet ja järki ei käy käsi kädessä. Etenkään miehet ei tätä ymmärrä, joiden tunneskaala on yleensä teelusikan kokoinen

Riippuvuussuhde. Tiedän järjellä joo.. ja tiedän kuinka toimii. Miksi sitten olen edelleen tässä tilanteessa.. Voimat on loppu, eikä voimia ole irrottaa. Jos olis helppo lähteä tästä suhteesta, olisin sen jo tehnyt. Varmasti on täälä palstalla kaikille tuttu asia.. Olen varmaan jollain lailla voitonpuolella asiasta, kun näen ne faktat.. vain lopullinen irtiotto ei meinaa millään tulla

Surusydän16 kirjoitti:

Venica kirjoitti:Hän ei ole valmis luopumaan narskusta

Totta, se on se henkinen koukku, jonka narsku on rakentanut. Tunteet ja järki ei käy käsi kädessä. Etenkään miehet ei tätä ymmärrä, joiden tunneskaala on yleensä teelusikan kokoinen

Juurikin näin. Toki tuosta viimeisestä lauseesta en ole samaa mieltä mitenkäänpäin.. varmasti aivan fyysisiin ominaisuuksiin katsomatta ihmiset on tuossa erilaisia

no mä en ole vielä tavannut miestä, jolla olisi vahva tunne elämä
Mulla itselläni on todella voimakas tunne elämä, joten siihen tietenkin vertaan.
Onhan se tutkittu, että miehet yleensä ottaen järkiperäistää asiat ja naiset menee tunteella. Poikkeuksia toki aina on, siksi laitoinkin tuohon tyon sanan YLEENSÄ enkä aina

Saviola kirjoitti:

sätkynukke100 kirjoitti:Ja miten hienoa se onkaan, kun taas saan lähteä Hänen Kuninkaallisen korkeutensa seuraan. Hän haluaa juuri minut sinne nyt. Kuinka hyvillä fiiliksillä sinne lähden, vaikka olen ahdistunut kaikista ristiriitaisuuksista puheissa ja teoissa jatkuvasti, vain todetakseni miten huono olo sielä tulee ja lisää ahdistusta. MUTTA hyvillä mielin lähden, kun SAAN lähteä. Hyvä kun olet päässyt eteenpäin asiassa, Kullervo

Miten tällainen on mahdollista? Itse ainakin muutan suhtautumistani ihmiseen heti, kun olen tunnistanut tämän persoonallisuushäiriöiseksi, heti, kun olen nähnyt, että hän toimii ikävällä tavalla minua kohtaan. Multa saa positiivista palautetta ja kunnioittavaa kohtelua, jos on sitä ansainnut. Jos taas henkilö osoittaa, että hän toimii patologisella tavalla haitallisesti toisia ihmisiä kohtaan, mukaudun tilanteeseen tilanteen mukaan, enkä anna saman toistua.

Sätkynukke selkeästi osaa arvioida ihmisiä ja ihmisten käyttäytymistä moraalisella asteikolla, mutta silti ei löydy omaa tahtoa. Miten tämä on mahdollista? Ongelma ei ole ainakaan siinä, etteikö hän näkisi, tai ymmärtäisi, miten toinen toimii.

Kiitän sanoistasi, juuri tuollaiset vie mua tässä eteenpäin. Kyllähän siinä kolahtaa, ettei ole omaa tahtoa.. Mutta sehän juuri se hyvä onkin, että sen kerrot "ääneen"

No, minä olen ollut tosissani rakastunut sosiopaattinaiseen ja ihastunut muutamaan muuhun persoonallisuushäiriöiseen naiseen. Kyllä minä silti olen pystynyt ymmärtämään, että toisen kanssa ei kannata olla tekemisissä, tai että missä kontekstissa toisen kanssa ollaan tekemisissä.
Rakkaus on tunneside toiseen, muttei tarkoita riippuvuutta yli järjen. Se, että on toisesta riippuvainen, eikä pysty muuttamaan suhtautumistaan toiseen, vaikka toinen kohtelisi kuinka ikävästi tahansa, ei ole rakkautta.

Naisilla on yleensä stereotypisiä käsityksiä miehistä ja minkähänlaiset miehet mahtaa sopia näihin naisten yleisiin mieskäsityksiin... ettei vain olisi juuri B-ryhmäläiset.
Naiset kokevat narsistiset, sosiopaattiset ja psykopaattiset miehet usein juuri "tyypillisiksi miehiksi".

Mitä Kullervolle kuuluu tänne? Anteeksi ku täälä valtasin sun sivua Voi sunnuntai... päivistä parhain sä oot.

Ei haittaa mitään, ei tarvitse anteeksi pyydellä Hienoa, että täällä keskustellaan! Oma tilanteeni on se, että en ole ollut mieheen missään yhteydessä edelleenkään, nyt siis viimeisin vastaus häneltä siihen synttärilahjasirkukseen tuli kaksi viikkoa sitten, johon en koskaan vastannut. Olo on hyvä, parempi kuin pitkään aikaan. Tämän viikon lopussa on paluu töihin ja se hermostuttaa hieman. Joudun siellä kohtaamaan miehen... Nyt oloni on vahva ja olenkin päättänyt suhtautua häneen kuin kehen tahansa firman muuhunkin työntekijään. Tervehdin neutraalisti käytävällä ja se riittää. Todellisuudessa suren aika paljon ja hän on satuttanut pahasti. Tekisi mieli näyttää ja osoittaa se, mutta mies saisi siitäkin varmasti vain boostia. Yhdentekevä on parempi. Vai mitä olette mieltä?

Mitä tuohon lähtemiseen tulee, itse tajusin vasta äskettäin että mies on todellakin narsisti, eikä sitoutumiskammoinen uhri, jolle joku nainen on joskus tehnyt pahasti ja siksi mies on välillä niin hankala ja asiat vaikeita. Hän pelasi sitä roolia ja teki sen taitavasti. Sillä selittelin hänen käytöstään lukuisia kertoja ja ymmärsin. Siksi en päässyt irti, enhän osittain edes halunnut. Olin rakastunut mieheen, enkä nähnyt kokonaisuutta kirkkaana. Yksittäisiä päiviä vain ja kauniita sanoja joilla aina purkkapaikattiin kuplaan puhjennut reikä, ja silloin unohdettiin aina paljon. Ajan myötä kuitenkin tilanne paheni miehen käytöksen osalta, mutten pysynyt itse siinä mukana. En nähnyt miten järjetöntä se oli, olin sen kaiken keskellä joka päivä. Siksi olin ja pysyin.

Olet oikeassa, välinpitämättömyys on paras ase narskua vastaan, jos vaan pystyt esittämään kylmän viileää, niin aina parempi. Varmasti ikävä, kun on pakko kohdata töissä. Voimia sinulle ❤

Kiitos Ihanaa, kun täällä saa tukea