KESKUSTELUFOORUMI

Voi ei. Pitäis kerralla vaan riuhtaista irti. Sinä et itse vielä halua päästää irti, olisit jo päässyt jos oikeasti haluaisit.

Uutta ja parempaa ei voi tulla tilalle, jos tää kaaos on seassa pyörimässä. Niin se vaan on. Toivottavasti pian löydät itsestäsi voimaa päästää irti.

Totta joka asiassa.. jos ihmisellä on HALU, on mahdollisuus mennä eteenpäin. Elämässä voi olla niin paljon asioita meneillään, että jostain pitää senkin takia kynsin hampain kiinni, vaikka se on huonoksi. Kaavoihin kangistunut riippuvainen.. ei pysty hyppäämään sivuun. Kaipaa takaisin totuttuun, niin ristiriitaista kun se onkin. Milläs meet sitten eteenpäin, kun jumitat.. et millään. Ehkä sen vuoksi tulin tänne ja yritän kääntää suuntaa, vaikka väkisin...vaikka voimia ei olisikkaan. Haluan mennä pienin askelin eteenpäin.. Vaikkakin tässä olisi otettava se kertakiskaisu, niinkuin joissakin riippuuksissa muissakin.. eikä pikkuhiljaa kiduttaen ja ruokkien riippuvuutta. Uskon, että kun "kiskaisen" lopulta..olen siihen hyvin valmis ja paljon asiasta opiskellut ja oppinut, eikä rypemiseen missään menisi sitten niin paljon enää aikaa. Tiedä häntä. Elämässä kun olen päätöksen saanut tehtyä asioissa, menee joskus liiankin kauan, mutta sen jälkeen ei ole takaisinpaluuta. Näin mulla.

Hyvä, että tunnet itsesi ja pääasia, että suunta on oikea. Paljon voimia <3

Aamukahvin ryystön lomassa tänne pari riviä. Olette muut niin paljon jo tänne kirjoitelleet, ettei mulla oikein ole mitään uutta sanottavaa..

Koko ajan opiskelen uutta tietoa asioista, että olisin vahvempi.. Nyt olen vähentänyt yhteydenpitoa aika paljon, ei vain ole Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen mitään asiaa, koska tiedän.. ettei tämmösiä kiinnosta toisten asiat.. jos ne ei liity häneen itseenä jollain tavalla. Muut asiat on vain rasitteita ja häntä suunnattomasti ärsyttää alamaistensa asiat.

Tiedän nyt sen, että tilanteet ovat tämmösille suunniteltuja.. oli ne sitten mustasukkaisuutta aiheuttavia tai mitä tahansa tilanteita.. He nauttivat aiheuttaessaan tuskaa ja kärsimystä toiselle ihmisille, tietävät mistä naruista sitä pitää vedellä. He eivät VAHINGOSSA tee mitään. Hyvän antaminen sellasten jäkeen on myös suunniteltua.. ja kun hyvä ja paha vaihtelee, koukuttaa pahimmin toisen itseensä. Tämmöstä uutta olen oppinut ja uskon kyllä omalla kohdallani ainakin tuon kaavan. Siinä on nyt se, että kun tiedän hänen tapansa toimia.. se ei pysty muhun tunnetasolla enää juurikaan. En jaksa rakentavassa mielessä edes yrittää keskustella asioista, mitkä on tuntuneet pahalta, koska siitähän ei ole hyötyä.. ei todellakaan. He tietävät kyllä aiheuttavansa sitä pahaa oloa.. Lukeminen paikoissa on auttanut mua eteenpäin tosi paljon.. Olen aktiivisemmin työstänyt tätä viime viikosta vasta.. hakenut tukea omalle päälleni.. Kiitän teitä tästä!

Nyt lähinnä enää nauratti sen mäkätys tossa kun nähtiin.. Koski ihan rutiinihommaa.. kahvinkeittoa. Keitin kahvia.. tuli siihen mäkättämään "KYLLÄPÄ NÄYTTÄÄ MUSTALTA! ETKAI VAAN OLE KEITTÄNYT LIIAN VAHVAA KAHVIA! MUN MAHA EI SITTE KESTÄ LIIAN VAHVAA! PALJONKO PISTIT JAUHOJA????"
Sitten hän joi sitä..oli hiljaa, kelpasi siis. No minä siihen sitte.. Miksi tuomittit mun kahvinkeiton, vaikket ollu ees maistanu sitä vielä?? Mutta kuten tiedätte, mitää hyötyä mun kysymyksestä ei ollut.. ei tod mitää anteeksipyyntöjä eikä muutenkaan muutaku vaikeneminen.. että toisen tekemisiä arvostelee ja haukkuu.. tuomitsee. Varmasti kuulosti pikkujutulta..mutta jotka tiedätte näiden toimintatavan ja mikään ei heille kelpaa toisen tekemänä koskaan.. ei mikään. Niitä vaan ÄRSYTTÄÄ toisen tekemiset, koska he ovat niitä jotka tekevät kaiken parhaiten ja oikein.

Olen myös tehnyt sille selväksi, ettei mun puheliaisuuttani tule koskaan nujertamaan vaikka sitä yrittääkin.. koska sen on mun vahvuus, eikä heikkous. Kyllä se sitä silti yrittää kaikin keinoin. Tarkoitan tällä sitä, etten enää piipitä ja alistu, .. vaan sanon aiva suoraa, enkä reagoi kaikkeen voimakkaasti enää. Jospa mulla on toivoa irrottaa????? Etuna tosiaan on, etten ole koskaan asunut tämän ihmisen kanssa, eikä nähdä läheskään joka päivä... pää selkenee kuitenkin eri tavalla.. toki liiankin hitaasti. Tsemppiä kaikille ja hyvää tiistaipäivää

Tutulta hyvin kuulostaa. Narsistin kanssa on kyllä aivan turha vääntää ja riidanhaluisena hän takertuu yksityiskohtaisesti sanomisiisi, esim. jos sanot vahingossa olleesi lenkillä tiistaina ja kohta korjaat, että eikun se olikin maanantai, niin ainakin itseäni syytetään epäluotettavaksi valhetelijaksi, jonka sanaan ei voi luottaa. Aivan sama, vaikka sanoisin, että vahingossa sanoin, enkä tarkoittanut valehdella. Tuontapaisesta "hirvittävästä" valheesta hän voi jauhaa viikkotolkulla aina muistuttaen siitä ja monista muista asioista. Itse olen myös luja ihminen, jonka varjopuolena on empatia ja nopea leppyminen ja anteeksiantaminen. Näitä asioita kohta toivon mukaan ex-narsistipuolisoni tietysti käyttää häikäilemättä hyväksi. Olen yrittänyt hänen kanssaan keskustella ja toivonut, että jos näkisin hänessä pilkahduksen ahaa!-ymmärrystä, niin jos hän ei olisikaan niin toivoton. Olen yrittänyt omalla käytökselläni ja sanomisillani näyttää hänelle esimerkkiä, esim. tulla toista riidassa vastaan, ottaa vastuuta, myöntää virheensä jne, mutta aivan turhaan. Hän voi hetkellisesti oli hyvä ja vaikuttaa siltä, että muka oivaltaisi ja kohta tilanne on taas kärjistynyt hirveään haukkumiseen ja jopa parhaimmillaan 27 vuotta vanhoista virheistä huutamiseen. Kun saisi tosiaan oltua vain niin vahva, ettei lähtisi hänen riitelyyn mukaansa ja lopettaisi itsensä puolustelun. Ainoa vaihtoehto varmasti on juuri se, ettei olisi missään tekemisissä, paitsi jos lasten asioissa on pakko olla. Hän osaa kyllä luikerrella uhrin heikolla myötätuntohetkellä takaisin liian lähelle.

Aivan totta, narsistille ei kannata kertoa ylipäätään yhtään mitään. Asioiden selvittäminen on ajan hukkaa, siitä saa vaan itse paskaa päälle ja pahan mielen. Narsisti ei ikinä myönnä mitään ja kaikki päätyy sinun viaksesi.

Mulle se lopullinen irtiotto tapahtui yhteisellä lomamatkalla. Olin 2 viikkoa kuin tulisilla hiilillä, sanoja ja tekojani varoen. Eräänä iltana erehdyin kertomaan omista tarpeistani, ja reissu oli pilalla. Olinhan pilannut sen tyhjänpäiväisellä vääntämisellä
Pukeuduin väärin, söin väärin, ajoin autoa väärin. Omista asioistani puhuminen latisti myös tunnelmaa. Päätin, että kärvistelen (olen hiljaa, myötäilen ja matelen loppuajan).

Suomeen päästyämme alkoi Puheet heti, kun Hän tajusi että olen nostamassa kytkintä. Kuinka olenkaan ihana, ja hän on vain ihan mitätön, joka ei kenellekään kelpaa.
Parin päivän sotimisen, rumien sanojen listaamisen ja päiväkirjan (omani) huolellisen lukemisen jälkeen tajusin, että tilanne ei koskaan muutu parempaan. Se pahenee vaan. Olet koko ajan syvemmällä ja syvemmällä...
Henkistä alistamista ja vallankäyttöä päivittäin. Muille flirttailua, minun väheksyntää, mustasukkaisuutta, seksuaalista hyväksikäyttöä, holtitonta päihteiden käyttöä. U name it!

Meillä on vain yksi elämä, ja kannattaa miettiä ainoastaan itseään: mihin, miten ja kenen kanssa sen käyttää. Irtautuminen on niiiin vaikeaa, koska siihen liittyy niin monia (kieroutuneita) asioita, ja myös omat pelot ottavat vallan. Mutta se on mahdollista ja pakollista, jos omat mielenterveytensä rippeet haluaa säilyttää.

Piilonarsistista irtautuminen vuoden jälkeen on vaikeampaa minulle, kuin 3 vuoden suhteen päättyminen (ei omasta tahdosta), koska riippuvuussuhde on niin voimakas.
Mutta kyllä järki voitti viimein tunteet... Usein siihen tarvitsee vaan sen triggerin, joka sysää prosessia eteenpäin.
Pidä Sätkynukke100 välimatkaa siunauksena.
Itse olen ollut sätkynukkena päivästä toiseen, aamusta iltaan, kun asumme lähekkäin.

Kirjoita ylös, millaista elämää haluat.
Voitko toteuttaa ne hänen kanssaan?
Millaisen parisuhteen haluat, ja voiko se toteutua hänen kanssaan?
Voitko hakea opiskelu- työpaikkaa niin että sinua tuetaan?
Voitko kertoa päivän tapahtumista työpäivän jälkeen kuulostelematta millä tuulella hän on?

Niinpä. Sitä ei kauhean paljon kiinnosta mun päivän kuulumiset, häiritsee vaan. Hänellä on sentäs HÄNEN elämänsä, tärkeämpi kun muiden. Nyt oli teatteria tänä viikonloppuna, mulle oltiin oikein hyvää ja miellyttävää. Joku pohja tähän täytyy tulla, lähellä on ollut ja monta kertaa. Kummallisesti asia vain on kääntynyt päälaelleen taas ja sama oravanpyörä jatkuu.

Hienoa, että olet päässyt eteenpäin.. Suunta on siitä vain ylöspäin

Terveisiä täältä sumuisesta laaksosta, jossa yksinäinen sieluni vaeltaa... Tälläsissä suhteissa on yksinäisempi, kuin yksineläessä. Pääkin on välillä niin tyhjä, että kolina kuuluu, kun herne sielä yrittää hyppiä seinältä toiselle kropan tehdessä vähän nopeampia ääriliikkeitä

Puhunko asioista vielä silloin, ku vedän Eslan kelkalla alamäkeen täysillä.. vai tuleeko tähän muutos ennen sitä. Tiedä häntä. Narsku näpsäyttää sormia tuolla jossain kaukana... eikä ole enää muuta kun kelkka.. ajokortti on viety... ei se auta sitte, ku tempasta sillä matkaan. Siinä se tulevaisuus.. hallelujaa.

Jospa tästä painuis pehkuihin taas jossain vaiheessa.. pääsee miettimään syntyjä syviä joksikin aikaa. Vain minä ja neljä seinää Tiedättekö tunteen.. saa vatkata asioita päivästä toiseen "Miksi, kuinka, miksei niin tai näin, miten joku voi tehdä niin tai sanoa näin jne jne" .. aahh

Välillä ahdistaa enemmän ja välillä vähemmän. Elämä on mysteeri Hänen kauttaan. Niillä mennään

Nuttool, tekstissäsi niin paljon samaa mitä mulla, matkan ajan mielistelyä myöden.
Sätkynukke100, minua auttoi suhteesta irtipääsemiseen täydellinen katkos yhteydenpidossa. Vaikka hän rukoili ja aneli (tekee sitä edelleen sähköpostitse), tärkeää on pysyä lujana. Keksi itsellesi paljon tekemistä. Lisäksi kirjoitin käsin vihakirjeen narsistimiehelle (jota en siis ikinä lähettänyt). Tällä tavoin myös pääsin aina siihen vihan tunteeseen kun suru valtasi. Nyt olen jo vihan tunteestakin päässyt välinpitämättömyys-vaiheeseen. Ja tiedän ekaa kertaa tän reilu vuoden aikana, et päätökseni pysyy, ja tällä kertaa varmasti.
Hirveästi tsemppiä sinulle, toivottavasti pääset tekemään sinulle parhaan mahdollisen lopullisen päätöksen mahdollisimman pian.