KESKUSTELUFOORUMI

Näin ihan analysoiden, jos hän sanoo "voit tehdä töitä, jos haluat tekemistä, mutta ei sinun tarvitse", niin kuinka näet tässä hänen arvostuksensa sinun työtäsi kohtaan? Tietysti sanoit, että et ole uraihminen, mutta onhan työ kuitenkin sitä sinun elämääsi, eikä mitään "pikku puuhastelua" hänen ollessaan poissa. Itse koko elämäni totuin ajattelemaan, että tällainen "innostunut auttaminen työnhaussa" tms. olisi todella ystävällistä ja kivaa ja avuliasta, mutta en tajunnut huomata näitä pieniä vihjailuja siitä, että olen esine, objekti, jota siirrellään. Hän "auttaa", mutta käytännössä "hallitsee". Näin olen itse kokenut, ja silmieni avautumisen jälkeen on ollut puistattavaa tajuta miten olen pitänyt täyttä hallitsemista jotenkin ystävällisenä ja kivana toimintana. Se hyvän taakse piiloutuminen on kaikkein vaikeimpia asioita päästä yli näin jälkikäteen.

Toki jokaisella on omat toiveensa miehen suhteen, sanoit että pidät siitä, kuinka voit olla hänen huolehdittavanaan. Voidaan miettiä, johtaako tämä suhteeseen ns. isän/terapeutin/muun vastaavan kanssa, eikä vastavuoroiseen suhteeseen toisen aikuisen kanssa? Ehkä olisi hyvä, että kannustaisit myös häntä näyttämään omia tunteitaan, niin et ajautuisi tähän pelastaja-asetelmaan. Vaikka hän kuinka sanoisi, etteivät epäilysi haittaa, niin kyllähän normaalisti ihmistä sellainen haittaa, jos kokoajan epäillään, ei hänen tarvitse olla yli-ihminen.

Toivottavasti pohdinnoistani olisi jotakin apua sinulle, tällaisia heräsi vielä mieleen.

minna69: kiitos tarinastasi ja tsemppiä sinulle! Huh, enpä voisi kuvitellakkaan että tämä mies keksisi tuollaisia säälitarinoita. Kyllä todella jäisin katumaan jos en tätä katsoisi viimeiseen korttiin! Kiitos rohkaisevista sanoistasi ja kaikkea hyvää!

KatariinaM70: kiitos kommentoinnista! Ilman muuta on tarkoitus jutella lähipiirin kanssa kun sinne menen seuraavan kerran. Mies olisi jo antanutkin puhelimen 20v tyttärelleen jokin aika sitten, mutta itse en ollut valmis. Ja kasvotusten haluankin jutella sen mitä juttelen muitten kanssa hänestä. Kyllä aikansa varmasti ottaa jo uuteen kulttuuriinkin jo tutustuminen, mutta onneksi olen vahva, sosiaalinen selviytyjätyyppi enkä ole ollut masentunutkaan koskaan joten enköhän selviäisi!

NeiriK: kuten sanoin, tästä voisin kirjoittaa vaikka kirjan, eli kaikkea keskusteltua jne. en ole tähän voinut laittaa. Voiko tuota sitaateissa olevaa optimaalisemmin ei-narsistikaan kumppani ilmaista? Toki hän/me olemme pohtineet mitä vaihtoehtoja minulla olisi siellä toimia omassa ammatissani myös. Eikä sekään siis edelleenkään ole minulle välttämätöntä. Unelmani olisi hoitaa ensin omat lapseni kotona ja palata myöhemmin työelämään. Näetkö kaiken auttamisen yleensäkin automaattisesti hallitsemisena? Voisiko auttaminen lähteä myös ihan vaan sydämestä ja toisesta välittämisestä? Ja ei, en ole isää enkä terapeuttia vailla, vaan se, että koska unelmani on hoitaa lapseni kotona, tuo turvaa tietää, että meistä pidetään taloudellisesti ja emotionaalisesti huolta Ja kyllä, hän kunnioittaa toivettani tutustua rauhassa, se vain on puolin ja toisin hankalaa tällaisessa kaukosuhteessa-tietää joka on tämän kokenut. Koska vaikka haluaisin edetä "rauhassa", on se raastavaa mitä syvemmälle suhde etenee. Et pääse elämään toisen kanssa eri tilanteita, koskettamaan jnejne.Ja ei, en odota ongelmien ratkeavan taikaiskusta, halusin vain täältä neuvoja tiettyihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, lähinnä siihen voisiko kaikki olla näin hyvin ilman että kyse olisi narsismista, koska itsellä ei ole aiempaa kokemusta ihanasti alkaneesta terveestä parisuhteesta. Ja kyllä, aivan kuin olisi kuullut ihmetykseni hänen lehmänhermoistaan, on myös alkanut näyttämään omia tunteitaan mutta ei lainkaan minua tuhoavalla tavalla vaan aivan inhimillisesti välillä ärisee turhautumistaan tilanteeseen niinku minäkin. Tämän ketjun myötä yhteiset keskustelummekin ovat saaneet syvyyttä, ja niiden minun ja hänen välisten syventyneiden keskustelujen myötä luottamukseni ja turvallisuudentunteeni kasvaa. Näen yhä vähemmän aihetta edes olla täällä, kunhan mielenkiinnosta käyn päivittämässä

Se on hyvä, että tiedät tästä asiasta... Osaat varmasti sitten suhtautuakkin järjellä, jos jotain ihmeellistä tulee suhteessa. Tsemppiä paljon ja nauti onnellisuudestasi ilman pelkoa.

En tietenkään koe kaikkea auttamista hallitsemisena, vaan kerroin omista kokemuksistani. Se miten ne sopivat sinun tilanteesi on ihan sinun käsissäsi, itsehän en tiedä siitä mitään. Koen kuitenkin tärkeäksi tuoda esille tiettyjä asioita, kun kerran täällä jostain syystä olet epäilemässä (se harvemmin ihan täysin ilman syytä tapahtuu). Kun tiedät asioista, niin osaat paremmin huomata, jos tilanne muuttuu, kuten sätkynukke tuossa mainitsi. Onnea matkallesi, mukava kuulla, että asiat vaikuttavat paremmilta!

Hei,
Luin ensimmäisen viestisi melko nopeasti. Ensimmäinen reaktioni on: juokse karkuun ja nopeasti! Silmiini sattui muun muassa, että hän haluaa sinun hymyilevän. Et voi aina hymyillä, vaikka mies olisi kuinka ihana tahansa. Mitä sitten, kun sinulla on huono päivä, eikä huvita hymyillä?

Vieraassa maassa, uudessa kulttuurissa olet vielä liemessä hänen kanssaan, jos lähdet hänen armoilleen.

Järki käteen, terveisin
krassi

Krassi: adekvaattia olisi ollut tietysti kysyä minulta ennen tuomiota, miten hän suhtautuu minuun silloin kun en hymyile. Eli hyvin terveellä tavalla suhtautuu silloinkin, eikä painosta mua olemaan väkisin iloinen Nyt tekee mieli sanoa hieman sarkastisesti että no ilman muuta juoksen suorilta pois suhteesta, missä toinen haluaa minun olevan tyytyväinen ja onnellinen ja tekee osaltaan hyvinvointini eteen mitä pystyy! Kamalaahan se semmoinen on! Ei millään pahalla, mutta alkaa huvittaa nämä viestit. Mutta itsepä tulin 'vähän' väärään foorumiin pääkysymykseni kanssa:'vaikka narsistin kanssa useimmiten suhde alkaa onnellisesti, voiko terve suhde alkaa näin onnellisesti myös?', itsellä kun ei ole siitä kokemusta mutta ei liene tälläkään foorumilla seikkailevilla. Mutta kaikkea hyvää ja voimaantumista, mikäli itse olet ollut/olet narsistin urhi!

sätkynukke100: kiitos rohkaisevista sanoista, niin aion tehdä ja nauttia parhaani mukaan! Ja mikäli tilanne joskus muuttuu, niin se on sen ajan murhe!

NeitiK: kiitos!

Tottakai voi hyvä normaali suhde alkaa onnellisesti ja vielä pysyäkkin sellaisena Sellasiahan ne hyvät suhteet, terveet, on.... Tiedän ainakin sellasia pariskuntia, jotka pitkienkin aikojen päästä rakastaa toisiaan vieläkin enemmän, eikä muut kiinnosta, eikä suurempia onglmia ole koskaan ollut.. varsinkin jos suhteen pohjalla perustuksina on ystävyys myös.

Onneli, olen iloinen että olet löytänyt uuden rakkauden! Hienoa että olet uskaltanut tutustua uuteen ihmiseen! Hiljaa hyvä tulee, itseään ja rajojaan kuunnellen. Jos mies rakastaa sinua oikeasti, hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, myös menneisyytesi ja ymmärtää sen,että tarvitset aikaa. onnea matkaan ja toivon että asiat menevät parhain päin! Kiitos paljon kun jaoit tarinaasi, annat meille muille siipensäpolttaneille rohkeutta unelmoida! sillä eivät kaikki ihmiset ole narsisteja, ja jos on jo muutaman kohdannut, eikö elämällä voisi olla antaa myös hyviä asioita sen syvimmän pohjan jo kokeneelle!