KESKUSTELUFOORUMI

Ps. Laitoin aamupäivästä sulle yv:tä, mutta nuo viestit ei tunnu lähtevän koskaa suoraan..Voi mennä 1-3 pväkin että ne lähtee eteenpäin.

-

Shortlie kirjoitti: 28 Helmi 2018, 12:38 Ai mikäshän siinä kestää :S

Mun paras arvaus on, että mun saamalla varoituksella on osuutta asiaan.

Kirjoitin ekassa tekstissäni liian suoraan, mitä halusin tehdä äidilleni, silloin kun muisto tukehduttamisestani nousi pintaan. En osannut miettiä silloin, oliko kirjoitus julkaisukelpoinen.

Kirjoitus täytti laittoman uhkauksen kriteerit ja nyt jälkeenpäin ihan ymmärrettävästi ylläpidon oli puututtava asiaan.

Shortlie kirjoitti: 01 Maalis 2018, 14:55

Shortlie kirjoitti: 28 Helmi 2018, 12:38 Ai mikäshän siinä kestää :S

Mun paras arvaus on, että mun saamalla varoituksella on osuutta asiaan.

Kirjoitin ekassa tekstissäni liian suoraan, mitä halusin tehdä äidilleni, silloin kun muisto tukehduttamisestani nousi pintaan. En osannut miettiä silloin, oliko kirjoitus julkaisukelpoinen.

Kirjoitus täytti laittoman uhkauksen kriteerit ja nyt jälkeenpäin ihan ymmärrettävästi ylläpidon oli puututtava asiaan.

Ok ymmärrän

Krizz, miten päästä irti... lähe tietosesti etäännyttämään itteäs perheestä ja samalla tietosuudella lähdet ettimään mahdollisuuksia itsenäisyyteen ulkomaailmasta. Kannattaa olla rehellinen itelles ja muille tilanteestas, ainakin jos haluut sen rehellisen avun myös saada. Takapakkia ja vastoinkäymisiä tulee varmasti mutta mieti tälleen: haluutko jatkaa elämää perheessä joka on kuin psyykkinen syöpä vai otatko riskin että saatat onnistua löytämään tien itsenäiseen elämään ja oppia myös (kolhujen kautta?) pitämään siitä ihanasta itsemääräämisoikeudesta kiinni. Oikeudesta joka pitäs olla kaikkien syntymäoikeus mutta narskuperheen lapsilta tää on psykologisesti kuihdutettu.

Harmaus kirjoitti: 02 Maalis 2018, 20:33 Krizz, miten päästä irti... lähe tietosesti etäännyttämään itteäs perheestä ja samalla tietosuudella lähdet ettimään mahdollisuuksia itsenäisyyteen ulkomaailmasta. Kannattaa olla rehellinen itelles ja muille tilanteestas, ainakin jos haluut sen rehellisen avun myös saada. Takapakkia ja vastoinkäymisiä tulee varmasti mutta mieti tälleen: haluutko jatkaa elämää perheessä joka on kuin psyykkinen syöpä vai otatko riskin että saatat onnistua löytämään tien itsenäiseen elämään ja oppia myös (kolhujen kautta?) pitämään siitä ihanasta itsemääräämisoikeudesta kiinni. Oikeudesta joka pitäs olla kaikkien syntymäoikeus mutta narskuperheen lapsilta tää on psykologisesti kuihdutettu.

Olisi pitänyt kuunnella, itsemääräämisoikeus menetetty nyt ja "kolhuja tullut". Jalka katkesi, kun äidin mies kävi kimppuun. Sairaalasta narsistien uhrit -foorumille jjooh....

Jännä kun yleensä olen sylkykuppi, jonka syytä kaikki paska kaikkien perheenjäsenten elämässä on, mutta nyt olen kuin joku palkinto. Olen vipuvarsi, jonka avulla äiti pääsi miehestään eroon. Jopa 2 viikkoa jaksoi äiti esittää mukavaa, vaikka empatia kivun&kärsimyksen suhteen rajoittui "höh", "no voi", tai ihan vaan siihen että oli hipi hiljaa. Nyt hän on kuitenkin taas oma itsensä <3 Eipähän tarvitse enää miettiä että milloin "se" muutos tapahtuu.

Miten täältä pääsee oikeasti pois? Luulin että terapia/terapeutti auttaisi, mutta eip.
Itse koittanut lähteä elämään omaa elämää lukemattomia kertoja, mutta ei se vain "onnistu". Tää elämä on vieläkin ihan samanlaista kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Ala-aste on vain vaihtunut yliopistoon. Kaikki on vieläkin ihan samanlaista.

krizz kirjoitti: 21 Touko 2018, 17:54 Olisi pitänyt kuunnella, itsemääräämisoikeus menetetty nyt ja "kolhuja tullut". Jalka katkesi, kun äidin mies kävi kimppuun. Sairaalasta narsistien uhrit -foorumille jjooh....

Jännä kun yleensä olen sylkykuppi, jonka syytä kaikki paska kaikkien perheenjäsenten elämässä on, mutta nyt olen kuin joku palkinto. Olen vipuvarsi, jonka avulla äiti pääsi miehestään eroon. Jopa 2 viikkoa jaksoi äiti esittää mukavaa, vaikka empatia kivun&kärsimyksen suhteen rajoittui "höh", "no voi", tai ihan vaan siihen että oli hipi hiljaa. Nyt hän on kuitenkin taas oma itsensä <3 Eipähän tarvitse enää miettiä että milloin "se" muutos tapahtuu.

Miten täältä pääsee oikeasti pois? Luulin että terapia/terapeutti auttaisi, mutta eip.
Itse koittanut lähteä elämään omaa elämää lukemattomia kertoja, mutta ei se vain "onnistu". Tää elämä on vieläkin ihan samanlaista kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Ala-aste on vain vaihtunut yliopistoon. Kaikki on vieläkin ihan samanlaista.

Mitä tahansa äitis on sulle antanut mitä et usko saavas ulkomaailmasta, se tuskin on sun vapauden ja itsemääräämisoikeuden arvoista. Tai sun terveyden, vai ootko eri mieltä? On mahtanu olla väkivaltanen miesystävä jos on jalanki saanu poikki sulta. Kai veit(te) asiaa eteenpäin muuteskin kuin vain että äitis pääsee siitä irti?

Kyl sun pitää jatkaa irti pääsemisen yrittämistä vai ootko itteäs kohtaan niin välinpitämätön että voit elää tossa tilanteessa vaikka ens kerralla vois mennä jotain vielä tärkeempää kuin jalka?
Yritän tän sun kokemukses luettuani motivoida itteäni vielä enemmän kohti vapautta ja itsenäisyyttä. Pelkään tulevaisuutta ja epäilen itteäni päivittäin kuten moni muuki narskujen uhri mut mielummin otan edes mahollisuuden parantaa sitä kuin jään paikalleni oottamaan voiko samanlainen tilanne käydä itelleni. Ei välttis realistisin skenaario mutta "ei näin voi käydä mulle" kelpaa kyl kuuluisiksi viimeisiksi sanoiksi.

Harmaus kirjoitti: 22 Touko 2018, 08:56

krizz kirjoitti: 21 Touko 2018, 17:54 Olisi pitänyt kuunnella, itsemääräämisoikeus menetetty nyt ja "kolhuja tullut". Jalka katkesi, kun äidin mies kävi kimppuun. Sairaalasta narsistien uhrit -foorumille jjooh....

Jännä kun yleensä olen sylkykuppi, jonka syytä kaikki paska kaikkien perheenjäsenten elämässä on, mutta nyt olen kuin joku palkinto. Olen vipuvarsi, jonka avulla äiti pääsi miehestään eroon. Jopa 2 viikkoa jaksoi äiti esittää mukavaa, vaikka empatia kivun&kärsimyksen suhteen rajoittui "höh", "no voi", tai ihan vaan siihen että oli hipi hiljaa. Nyt hän on kuitenkin taas oma itsensä <3 Eipähän tarvitse enää miettiä että milloin "se" muutos tapahtuu.

Miten täältä pääsee oikeasti pois? Luulin että terapia/terapeutti auttaisi, mutta eip.
Itse koittanut lähteä elämään omaa elämää lukemattomia kertoja, mutta ei se vain "onnistu". Tää elämä on vieläkin ihan samanlaista kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Ala-aste on vain vaihtunut yliopistoon. Kaikki on vieläkin ihan samanlaista.

Mitä tahansa äitis on sulle antanut mitä et usko saavas ulkomaailmasta, se tuskin on sun vapauden ja itsemääräämisoikeuden arvoista. Tai sun terveyden, vai ootko eri mieltä? On mahtanu olla väkivaltanen miesystävä jos on jalanki saanu poikki sulta. Kai veit(te) asiaa eteenpäin muuteskin kuin vain että äitis pääsee siitä irti?

Kyl sun pitää jatkaa irti pääsemisen yrittämistä vai ootko itteäs kohtaan niin välinpitämätön että voit elää tossa tilanteessa vaikka ens kerralla vois mennä jotain vielä tärkeempää kuin jalka?
Yritän tän sun kokemukses luettuani motivoida itteäni vielä enemmän kohti vapautta ja itsenäisyyttä. Pelkään tulevaisuutta ja epäilen itteäni päivittäin kuten moni muuki narskujen uhri mut mielummin otan edes mahollisuuden parantaa sitä kuin jään paikalleni oottamaan voiko samanlainen tilanne käydä itelleni. Ei välttis realistisin skenaario mutta "ei näin voi käydä mulle" kelpaa kyl kuuluisiksi viimeisiksi sanoiksi.

Ei se mulle edes mitään anna tai ole antanut.

Väkivaltainen paska, ja joo rikosilmoitus tehty jne. Mutta Suomi on sairas maa, ja ei tästä mitään "oikeutta" tule saamaan, vaikka käräjille meneekin. Ainoastaan jotakin sakkoja. Kivusta ja särystä muutama tonni.

Joo eipä mua oikeasti enää kiinnosta, en jaksa välittää itsestäni.

Kiva jos saa motivoitua

Ei se mulle edes mitään anna tai ole antanut.

Mikä saa sut sitten jäämään? mitä menetät jos lähdet? Mitä hyödyt jos et lähde?

Väkivaltainen paska, ja joo rikosilmoitus tehty jne. Mutta Suomi on sairas maa, ja ei tästä mitään "oikeutta" tule saamaan, vaikka käräjille meneekin. Ainoastaan jotakin sakkoja. Kivusta ja särystä muutama tonni.

Valitettava totuus, lakia luetaan älyllisellä tasolla ja semmonen tunnetason hyvyyteen ja oikeamielisyyteen painottuvat asiat unohdetaan. Halutaan saavuttaa melkeenpä tieteellinen objektiivisuus lain lukemisessa jonka takia sit ns. "kunnon kansalaiset" ja normaali tunteisiin ja empatiaan kykenevät kärsivät oikeestaan enemmän kuin lakia rikkovat ellei jälkimmäinen oo tyhmemmästä päästä. Aiheesta kyllä löytys kriittistä sanottavaa enemmänkin mutta kielenkäyttöni tuntien pitää varmaan pysähtyä ennen kuin tunteet nousee pintaan.

Harmaus kirjoitti: 22 Touko 2018, 19:36

Ei se mulle edes mitään anna tai ole antanut.

Mikä saa sut sitten jäämään? mitä menetät jos lähdet? Mitä hyödyt jos et lähde?

Väkivaltainen paska, ja joo rikosilmoitus tehty jne. Mutta Suomi on sairas maa, ja ei tästä mitään "oikeutta" tule saamaan, vaikka käräjille meneekin. Ainoastaan jotakin sakkoja. Kivusta ja särystä muutama tonni.

Valitettava totuus, lakia luetaan älyllisellä tasolla ja semmonen tunnetason hyvyyteen ja oikeamielisyyteen painottuvat asiat unohdetaan. Halutaan saavuttaa melkeenpä tieteellinen objektiivisuus lain lukemisessa jonka takia sit ns. "kunnon kansalaiset" ja normaali tunteisiin ja empatiaan kykenevät kärsivät oikeestaan enemmän kuin lakia rikkovat ellei jälkimmäinen oo tyhmemmästä päästä. Aiheesta kyllä löytys kriittistä sanottavaa enemmänkin mutta kielenkäyttöni tuntien pitää varmaan pysähtyä ennen kuin tunteet nousee pintaan.

En osaa asua kerrostalossa, harjoitellut 3 vuotta omassa asunnossa, mutta en vaan opi/totu. Ja ehkä vähän osittain se, että en osaa "olla" yksin...

Niin, naurettavaa tää on :8888